Pätkätöissä

Avustajien suuri määrä on vaikeuttanut hallituksen työtä. Joku on aina tulokas ja toisen kausi on juuri päättymässä.

Marinin hallitus
Teksti
Heikki Vento
Kuvat
Jonne Räsänen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Pääministeri Sanna Marinin (sd) viiden puolueen hallitus tekee ainakin yhden ennätyksen. Velanoton lisäksi byrokratia on paisunut. Hallituksella on ennätysmäärä poliittisia avustajia.

Hallituksessa on 19 ministeriä, joilla oli joulukuun alussa 64 erityisavustajaa. Lisäksi ministereiden apuna on 15 poliittista valtiosihteeriä.

Ministereiden avuksi on vuodesta 2005 ollut mahdollista nimittää valtiosihteeri, jonka virkakausi on sidottu ministerin tehtävään. Tällä vuosituhannella on luovuttu korkeiden virkamiesten pysyvistä virkanimityksistä. Toimikaudet on yleensä rajattu viiteen vuoteen.

Uudistukset tuottivat ongelman: ministeriöiden toiminnan jatkuvuus on kärsinyt. Valtiosihteereiden lisäksi valtaosa kansliapäälliköistä ja keskeisistä osastopäälliköistä vaihtuu neljän vuoden vaalikauden aikana.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) kansliapäälliköllä Raimo Luomalla (sd) ja keskustan ministeriryhmän valtiosihteerillä Timo Reinalla on pitkä ura hallitusten avustajakaartissa.

Luoma avusti EU-asioissa pääministeri Paavo Lipposta (sd) ja valtiosihteerinä pääministeri Antti Rinnettä (sd). Reina on kantanut avustajan salkkua ennen nykyistä pestiään Anneli Jäätteenmäen (kesk) ja Matti Vanhasen (kesk) hallituksissa.

Miehet ovat erilaisia persoonia. Luoma on ronski, mutta hän sanoo usein asiansa pilke silmäkulmassa. Reina puhuu tasaisesti ja harkiten.

Lyhyet määräajat ovat johtaneet valtionhallinnossa erikoiseen tuolileikkiin. Useilla määräaikaista tehtävää hoitavilla on hallinnossa pysyvä virka, johon palataan pestin jälkeen.

Raimo Luoma on Huoltovarmuuskeskuksen entinen toimitusjohtaja. Timo Reina on toimivapaalla Kuntaliiton varatoimitusjohtajan tehtävästä.

Jatkuvuuden turvaamiseksi Luoma ja Reina vahvistaisivat kansliapäälliköiden ja ylijohtajien asemaa pidentämällä virkakausia. Se voisi houkutella lisää hakijoita, joista nykyisin suuri osa tulee julkisesta hallinnosta.

”Harkitsisin virkojen määräaikojen pidentämistä tai määräajoista luopumista kokonaan. Viisi vuotta on lyhyt aika. Kaksi vuotta menee opetteluun ja viimeinen vuosi jatkon varmisteluun”, Reina sanoo.

Reina puhuu jopa kymmenen vuoden määräajasta. Seitsemän vuoden pesti vahvistaisi jatkuvuutta hallinnossa, koska esimerkiksi kansliapäällikkö johtaisi ministeriötä käytännössä ainakin yhden neljän vuoden vaalikauden.

Luoma ei palaisi pysyviin virkoihin. Viiden vuoden pesti ministeriön huippuvirassa on kuitenkin liian vähän.

”Määräaika voisi olla seitsemän vuotta. En pidä järkevänä sitä, että joku voisi olla samassa tehtävässä 20 vuotta. Jos olet koko ajan eri mieltä kuin ministeri, voit tehdä tämän elämän tosi hankalaksi.”

Vain vuoden vaalikautta pidempi virkakausi on politisoinut kansliapäälliköiden valintoja, kun jokainen hallitus joutuu tekemään tukun nimityksiä. Luoman kausi päättyy 2025. Hänen edeltäjänsä oli kokoomuksessa ennen virkauraansa toiminut Jari Gustafsson.

Viiden vuoden pestit ovat johtaneet siihen, että joku on aina tulokas ja jonkun toisen kausi on päättymässä. Raimo Luoman mukaan hallituksen työn kulku on samankaltainen.

”Ensimmäinen vuosi menee asioi­den valmisteluun, seuraava niiden kirjoittamiseen, kolmas hankkeiden edistämiseen. Neljäs vuosi on pelkkää kaaosta.”

Kuntayhtymissä ja kunnissa on yhä enemmän luovuttu määräaikaisista pesteistä. Samalla erityiset johtajasopimukset ovat yleistyneet. Kuntien ja kuntayhtymien johtaja­sopimuksiin on usein kirjattu, kuinka virkamies on mahdollista erottaa luottamuspulan vuoksi. Samanlainen järjestely voisi toimia valtionhallinnossa.

Valtiolla on jo käytössään johtajasopimuksia. Ne ovat kuitenkin yleisluontoisia, eikä niissä ole johdonmukaisesti sovittu virkasuhteen lopettamisesta luottamuspulan vuoksi.

Eläkettä odotteleva kansliapäällikkö voi muodostua riesaksi ministerille. Siksi ministerillä pitää olla mahdollisuus panna luottamuspulan vuoksi kansliapäällikkö tai ylijohtaja ulos.

Luomalle selkeä sopimus kelpaa. Pakettiin pitäisi kuitenkin kuulua myös erorahat.

”Kyllä, sinä päivänä, kun Tuula (Haatainen) sanoo, että sä lähdet, silloin minä lähden. Ei mitään hyllylle siirtelyä. Se voisi olla kirjallisena, ja siihen liittyisi jonkinlainen kädenpuristus.”

Timo Reina on samoilla linjoilla.

”Jos määräajat olisivat pidempiä, silloin tulisi ottaa käyttöön johtajasopimukset. Niistä sovittaisiin virkasuhteen päättämisen ehdoista”, hän sanoo.

Kansliapäälliköt vastustivat aluksi valtiosihteereiden tuloa ministeriöihin. Pysyvissä viroissa olleet ministeriöiden päälliköt kokivat poliittiset valtiosihteerit uhkana omalle asemalleen ja hyvälle hallinnolle.

Paavo Lipposen hallituksen esitys valtiosihteereistä ei lähtenyt eduskuntaan yksimielisenä. Vastaan äänestivät valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok), toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes (vas) sekä ulkomaankauppaministeri Kimmo ­Sasi (kok).

”Aluksi niitä vierastettiin. Valtiosihteerin pitää ymmärtää, ettei hän johda organisaa­tiota. Virkakunnan on tunnustettava, että valtiosihteeri puhuu ministerin valtuutuksella”, Luoma sanoo.

Reinankin mielestä valtiosihteerit ovat löytäneet paikkansa hallinnossa. Luoman mukaan poikkeuksia on.

”On valtiosihteereitä, jotka tykkäävät mik­romanageerauksesta. Sitten on niitä, jotka hoitavat politiikan. Minä tykkään näistä jälkimäisistä. Niistä on hyötyä ministerille varsinkin, jos valtiosihteeri on täyspäinen.”

Valtioneuvoston kansliassa on suunniteltu, että valtiosihteereille annettaisiin mahdollisuus puheenjohtajan suostumuksella osallistua ministerin sijaisena talouspoliittisen ministerivaliokunnan ja EU-ministerivaliokunnan kokouksiin. Valiokuntia johtaa pääministeri. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan ovea ei kuitenkaan ehdoteta avattavaksi.

Keskustan ministeriryhmän valtiosihteeri Timo Reina on toiminut aiemmin Anneli Jäätteenmäen (kesk) ja Matti Vanhasen (kesk) hallituksissa.

Määräaikaiset virat eivät ole ainoa syy siihen, että ministeriöiden johtamisesta on tullut vaikeampaa. Avustaja-armeijan kokoa­minen on vähentänyt ministereiden keskinäistä kanssakäymistä.

Ministereiden poliittisten esikuntien paisuminen on haitannut hallituksen työtä, kun asioita on siirtynyt avustajien sovittavaksi. Se saattaa johtaa väärinkäsityksiin ja turhiin kahnauksiin.

”Niitä (avustajia) voisi olla vähemmän. Olen huomannut, että poliittisia avustajia on tuotu tilaisuuksiin, joissa ennen on ollut vain ministeri”, Luoma sanoo.

Marinin hallituksessa ministereillä on keskimäärin yli kolme erityisavustajaa. Niiden päälle tulevat vielä valtiosihteerit.

Timo Reinan mukaan toisten ministeriöi­den toiminnan seuranta on viety pitkälle, koska avustajia on riittänyt siihenkin.

”Ministerin ja virkakunnan yhteys voi hävitä, kun on pitkä avustajaketju. Tämä riski kasvaa, jos avustajien määrä on suuri.”

Luoma on huomannut saman ongelman.

”Koordinaatiota on ihan helvetisti. Onhan se tietysti myös taloudellinen rasite, kun avustajilla pitää olla sihteerit.”

”En ole huolissani, mutta joskus se on häirinnyt. Totuin Lipposen touhuun. Kun erityisavustaja avasi väärään aikaan suunsa, niin Paavo ohi mennessään repi siltä pään irti. Silloin tiedettiin, mikä on nokkimisjärjestys.”

Hallinnon ja hallitsemisen sekavuutta lisää se, että poliittiset valtiosihteerit ja erityisavustajat vaihtuvat tiuhaan. Harva avustaa ministeriä koko vaalikauden.

Ilmiötä kutsutaan pyöröoveksi. Avustajia lappaa jatkuvasti sisään samalla, kun lähtevät siirtyvät vihreimmille oksille. Kuluvalla vaalikaudella kahden hallituksen avustajista yli puolet on vaihtunut.

Rinteen valtiosihteeri Luoma ei siirtynyt Marinin esikuntaan. Hän aloitti kesällä 2020 TEM:n kansliapäällikkönä.

Luoma ei ole ainoa. Valtiosihteerin pestistä Kimmo Tiilikainen (kesk) loikkasi Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajaksi, Jari Partanen (kesk) Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajaksi, Olli-Poika Parviainen (vihr) Hämeenlinnan kaupunginjohtajaksi ja Minna Kelhä (vas) Opetushallituksen pääjohtajaksi.

Vielä tiuhempaan ovet pyörivät, kun erityisavustajat vaihtavat asemiaan. Viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen erityisavustajia on houkuteltu muun muassa viestintätoimistoihin ja lääkealan yrityksiin ja järjestöihin. Yksi väylä on hallituksesta ammattiyhdistysliikkeeseen.

Poliitikot ovat rakentaneet avustajille eräänlaisen työttömyysturvajärjestelmän. Hallituksen jättävä avustaja voi tehdä rahakkaan karenssisopimuksen.

Karenssisopimus takaa valtiosihteerille ja avustajalle kuukausien palkan, koska he eivät voi tehdä töitä. Korvaus on helppo järjestää. Avustaja voi perustaa pöytälaatikkoon nollapääomalla konsulttiyrityksen ja hakea korvausta, koska säädökset estävät työnteon.

Luoma sai 50 000 euron korvauksen, kun hän valtiosihteerin tehtävästä lähdettyään ei voinut tehdä töitä perustamansa yrityksen lukuun.

Luoma ja Reina kuoppaisivat koko karenssijärjestelmän.

”Vierastan sitä. Olin neljä kuukautta valtiosihteerin palkalla tekemättä mitään. Mitä se karenssi estää, koska salassapitomääräykset sitovat ikuisesti”, Luoma sanoo.

Hän uskoo, että poliisi puuttuisi väärinkäytösepäilyihin nopeasti.

”Jos ryhtyisin tietoja hyödyntämään, mulla eivät kantapäät ottaisi maahan, kun olisin Ratakadulla (suojelupoliisissa)”, hän lisää.

Pahimmillaan karenssiaika voi olla pidempi kuin avustajapesti.

”Meillä voi olla jopa vuoden karensseja täydellä palkalla”, Reina sanoo.

”Mikä on se yhteiskunnallinen ongelma, jota karenssisäädöksillä yritetään ratkaista”, hän kysyy.

Karenssisopimuksilla on pyritty suojaamaan arkaluonteisen tiedon siirtymistä julkisesta hallinnosta yksityiselle sektorille. Siirtyvä työntekijä voisi tarjota yritykselle kilpailuetua esimerkiksi valmisteilla olevaa lainsäädäntöä koskevalla tiedolla.

Reinan mukaan eettisesti kyseenalaiset karenssikorvaukset vaikeuttavat työvoiman liikkuvuutta, kun verovaroista maksetaan entisille avustajille kotona istumisesta.

”Onhan meillä erilaisia salassapitositoumuksia ja kilpailukieltoja. Karenssisopimukset ovat tulossa myös ministereille. Se on ­liioittelua. Salassa pidettävä tieto on pidettävä joka tapauksessa salassa.”