Koulu pitää poissa pahanteosta

Tuoreen tutkimuksen mukaan toisen asteen koulutukseen pääsy puolittaa riskin tulla tuomituksi rikoksesta. On kuitenkin vaikea sanoa, miksi näin on.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomalaisissa vankiloissa tuomiotaan kärsivistä vangeista kolme neljäsosaa on käynyt koulua korkeintaan peruskoulun verran. Monella on jäänyt peruskoulukin kesken.

Heikosti koulutetut ovat rikostilastoissa yliedustettuna monissa muissakin maissa. Tämä ei tosin vielä kerro, vaikuttaako koulutus rikollisuuteen vai päätyykö vankilaan niitä, joilla menee huonosti elämässä vähän kaikilla mahdollisilla tavoilla. Heiltä koulukin jää usein kesken.

Jotta koulutuksen vaikutuksia rikollisuuteen voisi tutkia, pitää koulutuksessa olla sellaisia eroja, jotka eivät liity rikollisuuteen. Klassisissa kokeissa tämä onnistuisi satunnaistamalla koehenkilöt eri ryhmiin, mutta koulutusvalintojen tekeminen arpomalla ei monesta syystä käy.

On kuitenkin tilanteita, joissa kouluvalinnat on tehty melkein – tai joskus ihan aidostikin – arpomalla. Tuoreessa tutkimuksessamme vertasimme toisen asteen yhteishaussa nipin napin valittuja poikia juuri ja juuri pisterajan alle jääneisiin samoihin opintoihin hakeneisiin poikiin.

Käytännössä lähellä pisterajaa olevat sisään päässeet ovat kaikilla mittareilla samanlaisia kuin lähellä rajaa olevat valitsematta jääneet. Erona on se, että rajan ylittäneistä suurempi osa aloittaa syksyllä opinnot.

Rajan alle jääneistäkin osa päätyy lopulta toisen asteen koulutukseen. Osa jatkaa kymppiluokalla tai valmistavassa ammatillisessa koulutuksessa. Töihin ei 16-vuo­tiaista koulupudokkaista päädy juuri kukaan.

© Outi Kainiemi

Huonosti koulussa pärjäävät nuoret miehet tekevät paljon rikoksia, nuoret naiset paljon vähemmän. Kymmenen vuoden sisällä peruskoulun päättymisestä yli neljännes niistä pojista, jotka eivät pääse toiselle asteelle heti peruskoulun jälkeen, tuomitaan jostain rikoksesta. Tavallisimpia nuorten tekemiä rikoksia ovat omaisuusrikokset. Myös liikennerikoksia on paljon, vaikka aineisto perustuu käräjäoikeuksien tuomioihin, joihin ei pieni ylinopeussakko vielä riitä. Eniten rikoksista tuomitaan 19–20-vuotiaita.

Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että toisen asteen koulutukseen pääsy puolittaa todennäköisyyden tulla tuomituksi rikoksesta kymmenen peruskoulun päättymistä seuraavan vuoden aikana. Ammattikoulujen ja lukioiden välillä ei ollut juuri eroa, ei myöskään valikoivampien ja tavallisempien oppilaitosten välillä. Oleellista on, että pääsi johonkin toisen asteen koulutukseen.

Maailmalla samanhenkisiä tutkimuksia on tehty aiem­minkin. Tavallisimmin on selvitetty oppivelvollisuusiän muutosten vaikutusta rikollisuuteen. Myös vaikkapa opettajien lakkojen vuoksi tehtyjen tilapäisten koulujen sulkemisten vaikutuksia on yritetty arvioida.

Tulokset ovat karkeasti samansuuntaisia: koulutus vähentää rikollisuutta. Suomalaistutkimusten arvio vaikutuksen suuruudesta on suuremmasta päästä. Toisaalta kohdejoukkokin on Suomessa hiukan lähempänä ikää, jossa tehdään eniten rikoksia.

Vaikka tulos on selvä, on sen selittäminen vaikeaa. Taloustieteessä rikoksia selitetään rikosten hyödyillä ja tilaisuuksilla tehdä rikoksia. Koulutus voi vähentää rikollisen uran houkuttelevuutta parantamalla laillisten vaihtoehtojen kannattavuutta esimerkiksi palkkatasoa nostamalla tai työllisyysnäkymiä kohentamalla. Toisaalta koulutus voi pitää poissa pahanteosta, kun kouluaikana ei ehdi rötöstellä.

Kumpikaan selitys ei oikein sovi tutkimuksemme tuloksiin. Rikollisuus näyttää vähentyvän vasta parin vuoden viipeellä peruskoulun jälkeen. Tässä vaiheessa yhteishaussa kertaalleen hylätytkin ovat jo ehtineet päästä koulutukseen, joten pelkästä paremman tekemisen puutteesta ei nuorisorikollisuudessa ole kyse.

Toisaalta tuossa iässä koulutukseen pääsy ei ole vielä parantanut ihmisen asemaa työmarkkinoilla. Yhteisvalinnassa hyväksyttyjen ja hylättyjen tulot sekä työllisyys ovat suunnilleen samanlaisia.

Vaikka mekanismi jäisi arvoitukseksi, johtopäätös on selvä. Nuorten saaminen toisen asteen koulutukseen on sekä yhteiskunnan että nuorten itsensä kannalta hyödyllistä myös rikollisuuden vähenemisen vuoksi.

Nuorisorikollisuuden väheneminen saattaa vielä hyvinkin osoittautua yhdeksi oppivelvollisuusiän noston positiivista seurauksista.