Tämä onkin kestävyyslaji

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Matti Kalliokoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden vastaava päätoimittaja.

Alkuvuoteen on mahtunut niin paljon yllättäviä käänteitä, että ihmismieli ajattelee helposti saman menon jatkuvan myös tästä eteenpäin.

Erityisen houkuttelevia ovat huhut ja arvelut, että luvassa on nopeita helpotuksia tilanteeseen.

Vladimir Putinin terveysongelmat, ristiriidat Venäjän johdon sisällä, itänaapurin romahtava talous, ongelmat hyökkäysrintamalla – ­kaikista on toivottu loppua inhimilliselle kärsimykselle Ukrainassa.

Ensin ulkomaailma seurasi sodan vaiheita laskemalla päiviä. Ukrainan luja vastarinta muutti mittayksiköt aluksi viikoiksi ja sitten kuukausiksi.

Nyt sodan pitkittyminen entisestään näyttää todennäköiseltä. Taistelujen taukoaminenkin saattaisi tarkoittaa vain sitä, että hyökkääjä rupeaisi keräämään lisää voimia.

Kun sota jatkuu, myös sen vaikutukset Ukrainan ulkopuolella muuttuvat pysyvämmiksi. Pakolaiset, hintojen nousu ja ruokakriisi ovat läsnä pitkään.

Meneillään on kestävyyslaji. Ukrainalaiset keräävät voimia puolustustaisteluun. Muualla maailmassa uhkana ovat ruokapula, elintason lasku – ja ukrainalaisten hädän vähittäinen unohtaminen. Pitää vain jaksaa.

Suomessakin tarvitaan malttia ja sitkeyttä. Nato-jäsenyys ei ilmeisesti toteudukaan ennätysajassa, vaan elämme välivaihetta, jonka pituuteen Suomi voi vain rajallisesti itse vaikuttaa.

Jäsenyysprosessin venymisen seuraukset eivät kuitenkaan taida olla niin dramaattisia kuin jossain vaiheessa kevättä pelättiin. Miksi?

Suomi oli vuosien mittaan tullut jo niin lähelle Natoa, että tarvittavat käytännön askeleet eivät ole enää kovin pitkiä. Niihin voi jo valmistautua.

Periaatteellisella tasolla jäsenyys on merkittävä muutos, mutta suuri henkinen loikka nähtiin, kun eduskunta lähes yksimielisesti kertoi kantansa jäsenyyteen.

Tähän asti Suomen sisällä liittoutumisesta puhuttaessa on käytetty moninkertaisia ehtolauseita. Mahdolliset tulevat liittolaiset taas ovat pitäneet tarkasti huolen siitä, että suomalaiset itse päättävät siitä, mitä he tahtovat. Kukaan ei siksi ole käyttänyt helposti ymmärrettävää kieltä.

Tahdonilmaus on nyt tehty, eikä Suomen linjaa tarvitse enää arvailla. Ensimmäisenä muuttui puhetapa.

Viime sunnuntaina ja maanantaina tasavallan presidentin Naantalissa isännöimissä Kultaranta-keskusteluissa ylimääräiset varaukset ja ehtolauseet oli karsittu pois. Puhujat pääsivät pohtimaan suoraan sitä, millainen Nato-jäsen Suomi jatkossa on, mitä se haluaa ja mihin se sitoutuu.

Myös tulevat liittolaiset pystyvät nyt puhumaan vapaammin. Pohjoismaat, Suomen luontevimmat kumppanit, pääsevät aivan uudenlaiseen yhteistyöhön oman turvallisuutensa ja lähialueen vakauden hyväksi.

Suomi on jo saanut tuenilmauksia muilta mailta. Parhaat turvatakuut on kuitenkin antanut Ukraina sitomalla Venäjän voimat pitkittyvään sotaan.

Lähikuukausina tarvitaan tukea niille, jotka täällä pahiten kärsivät hintojen noususta. Vahvan tuen ovat kuitenkin ehdottomasti ansainneet myös ukrainalaiset.