Rakentamisjätteiden hyötykäytöllä voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä

Kaikkiaan 90 prosenttia rakentamisen ilmastovaikutuksiin liittyvistä päätöksistä tehdään suunnitteluvaiheessa.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Marjo Koivulahti Mikko Suominen
Suomen Kuvalehti

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Viime aikoina on alettu herätä siihen, että kiertotalouden periaatteet ja ilmastotavoitteet pitää tuoda osaksi infrarakentamista. Kotimaiset uusiomateriaalit tarjoavat valtavan, teknis-taloudellisesti kestävän potentiaalin ilmastoviisaaseen rakentamiseen.

Kaikkiaan 90 prosenttia rakentamisen ilmastovaikutuksiin liittyvistä päätöksistä tehdään suunnittelun aikana. Alalla piileekin paljon mahdollisuuksia vähentää hiilidioksidipäästöjä ja edistää kiertotaloutta.

 

Tulevaisuuden infrarakentamisessa ei enää muodostu jätettä siten kuin se on perinteisesti ymmärretty, eli hylättävänä aineena. Suurin osa rakentamisen jätteistä on aineksia, joiden suunnitelmallisella hyötykäytöllä voitaisiin saada aikaan mittavia vähennyksiä rakentamisen päästöissä ja kustannuksissa.

Pelkästään maa- ja kiviaineisten hyötykäytön ansiosta voidaan saavuttaa merkittäviä kustannus- ja polttoainesäästöjä. Helsingissä tästä on viime ajoilta yksi esimerkki Alakivenpuiston rakentamishanke Myllypurossa. Siinä hyödynnettiin sekä itse kohteen että viereisen Kehä I:n työmaan kaivuumaita, muiden työmaiden pintamaista kierrätettyä kasvualustaa, Jätkäsaaren rakentamisessa muodostuneita massastabiloituja ruoppausmassoja sekä purkukohteiden betonimursketta. Tällä työmaiden välisellä “jätemassojen” hyötykäytöllä säästettiin 3,8 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja ja onnistuttiin vähentämään hiilidioksidipäästöjä 1 000 tonnia.

 

Uusiomateriaalien käytöllä voidaan ehkäistä jätteen syntyä rakentamisessa, vähentää kuljetuksia sekä niistä aiheutuvia päästöjä ja kustannuksia sekä säästää luonnonkiviaineksia, joita nykyään käytetään Suomessa rakentamiseen vuosittain noin sata miljoona tonnia. Tämä määrä tarkoittaa käytännössä vuosittaista 3–4 miljoonaa rekkakuormaa. Maa-ainesten kuljetus tapahtuu ulkomailta tuotavalla polttoaineella, eli mitä enemmän ja pidemmälle maa-aineksia on kuljetettava, sitä enemmän käytämme Suomen ulkopuolelta ostettavia uusiutumattomia polttoaineita ja aikaansaamme päästöjä.

Monet käytössä olevat uusiomateriaalit ovat kotimaisia. Esimerkiksi katukiviä on mahdollista käyttää uudelleen sen sijaan, että niitä tuotaisiin ulkomailta. Tämä on kannattavaa sekä kansantalouden että päästöjen osalta. Kiinassa valmistettujen ja jalostettujen kivien hiilijalanjälki on moninkertainen vastaaviin Suomessa valmistettuihin verrattuna, mikä johtuu ensisijaisesti kuljetuspäästöistä.

Sama koskee esimerkiksi syvästabiloinnissa savimaiden pohjanvahvistuksessa käytettäviä sideaineita. Euroopan unionin ja samalla päästökaupan ulkopuolelta tuodaan Suomeen syvästabiloinnin sideaineeksi muun muas- sa erittäin päästöintensiivistä sementtiä ja poltettua kalkkia. Niissä kierrätysmateriaalien osuus on nolla prosenttia, kun taas kotimaisissa vaihtoehdoissa kierrätysmateriaalien osuus voi olla jopa sata prosenttia.

 

Yhtenäisiä päästölaskennan tai luonnonvarojen säästämisen periaatteita ei vielä ole infrarakentamiseen eikä siten uusiomaarakentamiseenkaan. Työ niiden luomiseksi on vasta alussa.

Tarve on kuitenkin selvä, jotta kaikille saadaan selkeät ja yhteneväiset pelisäännöt ja materiaaleja sekä rakentamistapoja voidaan jatkossa verrata toisiinsa.

 

Marjo Koivulahti, Mikko Suominen

Koivulahti on Ramboll Finland Oy:n ympäristögeotekniikkayksikön päällikkö ja Suominen Helsingin kaupungin massakoordinaattori.