Koulujen toimintakulttuuri kaipaa demokratisoimista

Puheenvuoro: Jos koulu ei tarjoa oppilaille tarpeeksi vaikuttamiskanavia, vaarana on, että nuoret eivät kasva demokraattiseen elämäntapaan.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Mikko Hiljanen Matti Rautiainen
Suomen Kuvalehti

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Demokratia on ennen muuta elämäntapa, yhteisöllinen valintamme. Sen kehittäminen kuuluu kaikille tasa-arvoisesti. Olisiko aika ottaa tämä ajatus viimein vakavasti ja ottaa lapset ja nuoret mukaan, ennen kuin on liian myöhäistä?

Kevään kahdet vaalit ovat nostaneet nuorten vaikuttamisen ja äänestämisen yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön, eikä syyttä. Vuoden 2014 EU-vaaleissa vain kymmenen prosenttia suomalaisnuorista käytti äänensä. Alhaisen äänestysinnon ja nuorten asenteiden välinen suhde on paradoksaalinen: suurin osa nuorista suhtautuu positiivisesti EU:hun, vaikkeivät äänestä vaaleissa.

Kahtalaisuus on nuorten yhteiskuntasuhteen leimaava piirre yleisemminkin. Tutkimusten mukaan suomalaisnuorten yhteiskunnallisten tietojen taso on kärkipäätä maailmassa, mutta osallistumistaidot ja -into puuttuvat. Toisaalta maaliskuussa julkaistun Nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaan ja vaikuttamiseen sekä usko erilaisiin vaikuttamisen keinoihin ovat kasvussa.

Yhteistä viime aikojen tutkimuksille näyttääkin olevan vastakohtien samanaikainen esiintyminen. Nuoret näkevät tulevaisuuden yhtä aikaa sekä positiivisena että negatiivisena. Edustukselliseen demokratiaan luotetaan, mutta samalla oma vaikuttaminen suuntautuu siitä pois. Mistä tämä kertoo?

 

Euroopassa ollaan huolissaan polarisaatiosta, epädemokraattisten voimien kasvusta. Euroopan neuvosto on määritellyt 20 demokratiakompetenssia, osaamisaluetta, joiden avulla voi tarkastella yhteisöjen toiminnan demokraattisuutta. Pääviesti on, että demokratia on kaikkien asia. Sitä pidetään yllä ja siihen kasvetaan yhdessä toimimalla.

Miltä suomalainen koulu näyttää näiden 20 osaamisalueen valossa? Pureuduimme asiaan kuluvan kevään aikana suomalaisille lukiolaisille tehdyssä tutkimuksessamme. Kysyimme, miten lukioissa käsitellään yhteiskunnallisia asioita ja kuinka nuoret voivat vaikuttaa asioihin omassa lukiossaan. Yli 3 200 vastauksen perusteella voidaan sanoa, että käsittely on opettajajohtoista ja perustuu tietoihin taitojen ja aktiivisuuteen kannustamisen kustannuksella. Vastauksista käy ilmi, että usein tai hyvin usein opiskelu tapahtuu oppikirjojen avulla (yli 82 prosenttia vastaajista) tai siten, että opiskelijat tekevät muistiinpanoja opettajien luennoidessa (75 %). Harvoin yhteiskunnallisia aiheita käsitellään antamalla päätäntävaltaa opiskelijoille, esimerkiksi niin, että he ehdottavat itse käsiteltäviä aiheita (12 %) tai määrittelevät käytettävät opiskelutavat (11 %).

 

Vastaukset henkivät yksintekemisen kulttuuria. Näyttää siltä, että koulu ei tarjoa yhteiskunnallista kasvupintaa nuorille, joiden kiinnostuksen kohteet ja vaikuttamisen tavat ovat muutoksessa. Tähän kuiluun tulisi kiinnittää huomiota. Muuten vaarana on, että nuoret eivät kasva demokraattiseen elämäntapaan ja polarisaatio syvenee.

Yksilöille tarjotaan nykyisin erilaisia elämäntaparemontteja. Koulut kaipaavat demokratiaelämäntaparemonttia – toimintakulttuurin demokratisoimista ja asioiden yhdessä tekemistä. Se merkitsisi oppilaiden ja opiskelijoiden päätösvallan lisäämistä ja kanavia erilaisille tavoille olla ja vaikuttaa yhdessä. Jos lapsi ei voi kokea kuuluvansa aktiivisena ja arvostettuna yhteisöön, hän etsii muita keinoja ja kanavia omalle äänelleen.

 

Kirjoittajat toimivat opettajankouluttajina Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.