Liikaa ideologiaa?

Kolumni: On mahdollista, että blokkiutuva aika tekee lehdistöstä taas ideologista, kirjoittaa Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Suomen Kuvalehti

Hallitusneuvottelujen jälkeen politiikan journalismi on päässyt vaiheeseen, jossa galluptutkimuksin kerrotaan, mitä ”kansa” ajattelee uudesta hallituksesta. Ilta-Sanomien mukaan ”hallitusohjelma jakoi kansan kahtia”. Helsingin Sanomien mukaan ”Rinne on suomalaisten mielestä siedettävä pääministeri”.

Mittaaminen on politiikan journalismin mukavuusaluetta, mutta joudumme odottamaan ensi vuoteen eduskuntavaalitutkimusta, josta selviää, miten suomalaismedia kaikkiaan selvisi vaalikeväästä.

 

Ruotsissa viime vuoden vaalit on jo ehditty analysoida: puolueet saivat viestinsä läpi, mutta vaalikamppailun agendan asetti media. Pelikehys vei, ja tulkitseva journalismi lisääntyi. Vaalien alla jopa yli puolet uutisista sisälsi arvottavia ilmauksia.

Vaalijulkisuus oli tutkijoiden mukaan medioitunutta muttei politisoitunutta: aineistosta ei löydy tukea väitteille systemaattisesta suosimisesta tai sorsimisesta. Kielteisimmin käsiteltiin sosiaalidemokraatteja ja ruotsidemokraatteja, koska muut puolueet niitä eniten kritisoivat.

 

Historiallinen kehitys on merkinnyt lehdistön etääntymistä puolueista, mutta on mahdollista, että niin oikeisto-vasemmistoakselilla kuin arvopolitiikan suhteen blokkiutuva aika ideologisoi lehdistöä uudelleen.

Vaikka esimerkiksi Ilta-Sanomien pääkirjoitussivu valittelee hallituspolitiikan ideologisoitumista 2010-luvulla, se on tänä keväänä itse mielipidejournalismina asemoitunut oppositioon.

Vaali-iltana saimme lukea, että ”Rinteen hallitus olisi valmiiksi heikko – ja asiaa on turha kaunistella”. Kun vaaleja edeltänyt ”riitaista sinipunaa pukkaa” -ennustus ei toteutunut, hallitusneuvottelujen aikaan todettiin, että ”Säätytalolla halveksitaan äänestäjää”.

Pääkirjoitusten mukaan ”keskustasta voi tulla ikuinen apupuolue” ja ”vasemmistolla on edessä vaarojen hämärä tie”. Kuulemma ”jopa presidentti epäilee uuden hallituksen kestokykyä”.

 

Ero mielipiteellisen ja uutisaineiston välillä on lehdistössä perinteisesti tärkeä, mutta nykyjournalismille, jossa tulkitsevuus tutkimusten mukaan lisääntyy kuvailun kustannuksella, vastakkainasettelut ovat myös kiistaton käyttövoima.