{"id":129,"date":"2014-02-11T11:00:09","date_gmt":"2014-02-11T09:00:09","guid":{"rendered":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/merikallio\/?p=129"},"modified":"2014-02-12T09:51:32","modified_gmt":"2014-02-12T07:51:32","slug":"kahden-paivan-junamatka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/merikallio\/kahden-paivan-junamatka\/","title":{"rendered":"Junalla Afrikassa: 1200 kilometri\u00e4, 40 kilometri\u00e4 tunnissa"},"content":{"rendered":"\n

Makambakon rautatieasema Etel\u00e4-Tansaniassa on suoraan sosialismin ajoilta. Suuri tyhj\u00e4 odotussali. WC on lukittu munalukolla. Ovien laseja on korvattu muovilla tai pahvilla.<\/p>\n\n\n\n

Eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n muuta kuin min\u00e4 odottamassa junaa.<\/p>\n\n\n\n

Yst\u00e4v\u00e4llinen asemap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 rauhoittelee. Vaikka junalipussa lukee ett\u00e4 juna l\u00e4htee kello kuusi ja kello on kahdeksan, ei ole huolta.<\/p>\n\n\n\n

Tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4 juna kolisee hitaasti laiturille.<\/p>\n\n\n\n

Varmuuden vuoksi kiirehdin laukkuineni pellon viert\u00e4 junan loppup\u00e4\u00e4h\u00e4n, jossa ensimm\u00e4isen luokan vaunu seisoo kaukana asemalaiturilta. Ylet\u00e4n juuri ja juuri kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n pientareelta korkeaan vaunun ja saan matkalaukun sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Kiire oli turhaa. Viel\u00e4 kaksi tuntia my\u00f6hemmin seisomme asemalla.<\/p>\n\n\n\n

Lipussa lukee, ett\u00e4 matkaa on edess\u00e4 1200 kilometri\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kki on Kapiri Mposhi, pikkukaupunki Sambian keskell\u00e4. Sielt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 jatkaa viel\u00e4 bussilla 200 kilometri\u00e4, ennen kuin tulee perille p\u00e4\u00e4kaupunkiin Lusakaan.<\/p>\n\n\n\n

Sit\u00e4 milloin juna on perill\u00e4, ei kerrota miss\u00e4\u00e4n. Joskus matka on kest\u00e4nyt kolme vuorokautta.<\/p>\n\n\n\n

Lysti maksaa alle 30 euroa.<\/p>\n\n\n

\n
\n \"kuva\"<\/a> <\/div>\n<\/figure>\n\n\n\n

Kiinalaiset rakensivat Tazara-junaradan 1970-luvulla. Sen pohjimmainen tarkoitus oli tarjota apartheid-hallitusten saartoon j\u00e4\u00e4neelle Sambialle p\u00e4\u00e4sy rannikolle ja satamaan.<\/p>\n\n\n\n

Kun l\u00e4nsimaat ja Maailmanpankki eiv\u00e4t olleet kiinnostuneita ratahankkeesta, tansanialaiset k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t kiinalaisten puoleen. Ja vaikka Kiina oli viel\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 maa, Mao Tsetung oli valmis lujittamaan afrikkalaisten yst\u00e4vyytt\u00e4 ter\u00e4skiskoilla.<\/p>\n\n\n\n

Kiinalaiset, tansanialaiset ja sambialaiset rakensivat rataa kaikkiaan viisi vuotta. Urakka oli valtava. 1800 kilometrin pituinen rata nousee Dar es Salaamin satamasta korkeimmillaan liki kahden kilometrin korkeuteen.<\/p>\n\n\n\n

Radan varrelle rakennettiin 320 siltaa ja kaivettiin 22 tunnelia. Kerrotaan, ett\u00e4 rakennust\u00f6iss\u00e4 kuoli 140 kiinalaista. Afrikkalaisia ei ole laskettu.<\/p>\n\n\n\n

 <\/p>\n\n\n\n

Pelkistetyss\u00e4 naisten makuuvaunussa on kolme muuta matkustajaa: sambialaiset kauppiaat, \u00e4iti ja tyt\u00e4r Nelly <\/strong>ja Patricia Mumba<\/strong>, jotka ovat k\u00e4yneet ostamassa Dar es Salaamista muotivaatteita ja kuljettavat niit\u00e4 nyt suurissa muovis\u00e4keiss\u00e4 Lusakaan toimistojen kiireisille naisille.<\/p>\n\n\n\n

Kolmas on suomenruotsalainen Joanna Skomars<\/strong> Pohjanmaalta. Olemme v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 yll\u00e4ttyneit\u00e4 kumpikin. Yli 30 vaunua pitk\u00e4ss\u00e4 junassa on ehk\u00e4 kuusi l\u00e4nsimaalaista. Joannan mies on N\u00e4rpi\u00f6st\u00e4 ja pariskunta on asunut Ruotsissa jo niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vaihdan suosiolla ruotsiksi.<\/p>\n\n\n\n

He ovat matkalla Malawiin tapaamaan yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Parhaat vuotensa n\u00e4hnyt juna l\u00e4htee kirskuen, paukkuen ja heiluen liikkeelle asemalta. Aurinko l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 jo niin, ett\u00e4 voimme pit\u00e4\u00e4 ikkunoita ja ovia auki.<\/p>\n\n\n\n

Mietin, ett\u00e4 hytiss\u00e4 on jotain tuttua, mutten muista, ett\u00e4 Suomessa olisi ollut t\u00e4llaisia junia.<\/p>\n\n\n\n

Heti kaupungin ulkopuolella aukeaa juuri sellainen afrikkalainen savanni kuin olin mieless\u00e4ni kuvitellut. Vain siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kee en\u00e4\u00e4 taloja. Pienill\u00e4 pelloilla kuokkivat naiset oikaisevat selk\u00e4ns\u00e4 ja seuraavat junan kulkua kuokkaansa nojaten.<\/p>\n\n\n\n

Pihojen lapset juoksevat t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia katsomaan junaa ja vilkuttamaan matkustajille. Matkustajajuna menee ohi vain nelj\u00e4sti viikossa. Kaksi kertaa etel\u00e4\u00e4n, kaksi kertaa pohjoiseen matkatessaan.<\/p>\n\n\n\n

Aivan radan vieress\u00e4 oikealle aukeaa It\u00e4-Afrikan hautavajoama, geologinen painauma, joka kulkee t\u00e4\u00e4lt\u00e4 aina Kuolleellemerelle asti. Se kuulemma n\u00e4kyy jopa avaruuteen asti.<\/p>\n\n\n\n

Maisema on huikaiseva. J\u00e4ttim\u00e4isen paksut baobao-puut t\u00e4plitt\u00e4v\u00e4t maisemaa. Radan vieress\u00e4 on veden t\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 peltoja, joihin istutetaan riisintaimia. Se kummastuttaa suuresti sambialaisia matkatovereita. Riisipeltoa Tansaniassa?<\/p>\n\n\n\n

Kuljemme ehk\u00e4 40 kilometri\u00e4 tunnissa. Teen nopean laskelman p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni: jos t\u00e4m\u00e4 on keskinopeus, emme suinkaan ole perill\u00e4 huomenna sunnuntaina vaan vasta maanantaina. Tietokoneen akku riitt\u00e4\u00e4 enint\u00e4\u00e4n nelj\u00e4 tuntia, k\u00e4nnyk\u00e4n lataus ehk\u00e4 vuorokauden.<\/p>\n\n\n\n

Tavallisessa arjessani p\u00e4iv\u00e4ni alkaa huonosti, jos paikallisjuna on 5 minuuttia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4hk\u00f6\u00e4 ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa junassa ole, pahoittelee mustaan vekkihameeseen pukeutunut nuori vaunuem\u00e4nt\u00e4mme Margie<\/strong>. Junan akkuja ei voitu Dar es Salaamissa ladata, kun asemallakaan ei ollut s\u00e4hk\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Nojaan ruskealla muovipenkill\u00e4 taaksep\u00e4in ja yrit\u00e4n ottaa afrikkalaisen asenteen. Turha surra sit\u00e4, mihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Asennemuutos ei ole helppo, mutta junan tasainen kolina ja jyskytys auttavat tyyntym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Patricia k\u00e4y alapetiin pitk\u00e4kseen ja alkaa lukea Raamattua. Yl\u00e4pedill\u00e4 Joanna on uponnut Lauren Weisbergerin <\/strong>bestselleriin The Devil Wears Prada<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Juna puskee halki savannin ja pys\u00e4htelee siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pienill\u00e4 asemilla. Kaupank\u00e4ynti alkaa nopeasti. Kirkkaita muovikoreja p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n kantavat lapset ja naiset juoksevat junan vartta ja myyv\u00e4t kaikkea mit\u00e4 junamatkustaja voi tarvita: keksej\u00e4, vett\u00e4, banaaneja, kenki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vett\u00e4 ostetaan monesta ikkunasta. Junassa ei pesuvett\u00e4 ole, ja asemilta sit\u00e4 saa halvemmalla kuin junan ravintolavaunusta.<\/p>\n\n\n\n

Ikkunoista nostellaan sis\u00e4\u00e4n suuria valkoisia perunas\u00e4kkej\u00e4. Tinkimiseen ei ole aikaa, joko ostat tai et. Sek\u00e4 myyj\u00e4t ett\u00e4 ostajat vaikuttavat yht\u00e4 halukkailta.<\/p>\n\n\n\n

Muutaman tunnin matkanteon j\u00e4lkeen alamme nousta kohti radan korkeinta kohtaa Mbeyaa. Savanni muuttuu nopeasti melkein pohjoismaisen n\u00e4k\u00f6iseksi havumets\u00e4ksi. Junan vauhti hidastuu ja maisema komistuu. Ylit\u00e4mme jokia ja sukellamme tunneleihin.<\/p>\n\n\n\n

Pellolla seisoo kurkipariskunta.<\/p>\n\n\n\n

Mbeyan kaupungissa on vilpoisaa ja kosteaa. Ukkoskuuro on juuri pyyhk\u00e4issyt kaupungin yli, ja radan varrella vilkuttavat lapset ovat nyt m\u00e4rki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Mbeyassa suomalaiset aloittivat ensimm\u00e4isen oman kehitysapuhankkeensa 43 vuotta sitten Veikko Tupaselan<\/strong> vet\u00e4m\u00e4n\u00e4. Jo muutamia vuosia aiemmin kehitysavun nuoret pioneerit Jaakko Iloniemi<\/strong> ja Martti Ahtisaari<\/strong> olivat alkaneet matkustella alueella ja etsi\u00e4 yhteisi\u00e4 apukohteita muiden Pohjoismaiden kanssa.<\/p>\n\n\n\n

On vaikea kuvitella, milt\u00e4 n\u00e4m\u00e4 seudut silloin n\u00e4yttiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Matkakumppanini j\u00e4\u00e4v\u00e4t pois Mbeyassa. Joanna miehens\u00e4 kanssa l\u00e4htev\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n bussia Malawiin, ja sambilaiskauppiaat haluavat hakea viel\u00e4 tavaraa t\u00e4\u00e4lt\u00e4 mukaansa. J\u00e4\u00e4n hyttiin yksin.<\/p>\n\n\n\n

Silloin muistan. Tasan 30 vuotta sitten matkustin Pekingist\u00e4 junalla Siperian halki Moskovaan, ja juna oli t\u00e4sm\u00e4lleen samanlainen kuin t\u00e4m\u00e4: samat ruskeat muovipenkit, samat klonksuvat ovet. Ainoastaan ohikiit\u00e4v\u00e4 maisema oli erilainen.<\/p>\n\n\n\n

Arvelen, ett\u00e4 vaunu on niit\u00e4 samoja, joita kiinalaiset tuolloin toivat 1970- ja 80-luvuilla t\u00e4nne Afrikkaan ja l\u00e4hettiv\u00e4t Neuvostoliiton halki.<\/p>\n\n\n\n

Vessan ovessa olevat kiinalaiset kirjoitusmerkit vahvistavat arveluni.<\/p>\n\n\n\n

Yhdess\u00e4 asiassa juna ainakin on edelleen ehdottoman kunnossa: kun kuljettaja painaa jarrua, olen joka kerta pudota penkilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka junassa ei ole vett\u00e4 eik\u00e4 s\u00e4hk\u00f6\u00e4, k\u00e4nnyk\u00e4ss\u00e4 on t\u00e4ydet palkit l\u00e4hes koko matkan. L\u00e4hettelen tekstareita Suomeen keskelt\u00e4 syv\u00e4\u00e4 Afrikkaa.<\/p>\n\n\n\n

 <\/p>\n\n\n\n

Tulemme Sambian rajalle v\u00e4h\u00e4n ennen puolta y\u00f6t\u00e4. Junassa on pime\u00e4\u00e4, eik\u00e4 rajavirkailijoilla ole taskulamppuja. Yrit\u00e4n pidell\u00e4 otsalamppuani passiin suunnattuna, kun yst\u00e4v\u00e4llinen virkailija liimaa siihen viisumitarraa.<\/p>\n\n\n\n

Harvalla ylitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni rajalla viisumin hankinta on sujunut yht\u00e4 mutkattomasti kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aamulla maisema on toinen. Tasainen puska peitt\u00e4\u00e4 maiseman. Lapset ovat j\u00e4lleen jokaisen pienimm\u00e4nkin talorykelm\u00e4n pihalla vilkuttamassa. Kylien lapset ovat usein keng\u00e4tt\u00e4 ja likaisia mutta vilkuttavat iloisina. Kaupunkiasemilla hymyj\u00e4 on v\u00e4hemm\u00e4n, ja k\u00e4si ojentuu vaativasti ikkunaa kohti.<\/p>\n\n\n\n

Huomaan, ett\u00e4 mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s kaupunki tulee, sit\u00e4 useamman talon katto on perinteisen oljen sijasta aaltopelti\u00e4. Afrikkalaiselle olkikatto tarkoittaa taantumusta, peltikatto kehityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ja mik\u00e4p\u00e4 min\u00e4 olen arvioimaan, kumpi niist\u00e4 on parempi. En ole nukkunut kummankaan alla.<\/p>\n\n\n\n

Saavun Lusakaan maanantaina aamuy\u00f6st\u00e4, 44 tuntia sen j\u00e4lkeen, kun nousin Makambakossa junaan.<\/p>\n\n\n\n

Juuri muutama tunti ennen p\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 haastattelua.<\/p>\n\n\n\n