Median nauttimaa luottamusta on mitattu viime aikoina oikein urakalla. Seuraavassa hieman kriittist\u00e4 arviota paitsi tutkimuksista, my\u00f6s niit\u00e4 koskevasta uutisoinnista.<\/p>\n\n\n\n
Kunnallisalan kehitt\u00e4miss\u00e4\u00e4ti\u00f6 julkaisi viime lauantaina TNS Gallupin tekem\u00e4n tutkimuksen<\/a> kansalaisten luottamuksesta tiedotusv\u00e4lineisiin. Tutkimuksen mukaan suomalaiset luottavat eniten Yleisradion tv-uutisten<\/em>, STT:n ja Ylen radiouutisten<\/em> uutisointiin. 87 prosenttia vastaajista arvioi Ylen tv-uutisten<\/em> uutisoinnin eritt\u00e4in tai melko luotettavaksi. STT:ll\u00e4 ja Ylen radiouutisilla<\/em> vastaavat luvut olivat 85 ja 84 prosenttia.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s Yle tilasi vastik\u00e4\u00e4n TNS Gallupilta tutkimuksen kansalaisten luottamuksesta yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan<\/a>. Suurinta luottamusta nauttivaksi mediamonoliitiksi Suomessa paljastui… *kr\u00f6h\u00f6m*<\/em>… Yle itse<\/a>. Kunnallisalan kehitt\u00e4miss\u00e4\u00e4ti\u00f6n aiemmassa tutkimuksessa<\/a> selvitettiin samaa asiaa hieman eri asettelulla. Luotetuimmaksi instituutioksi saatiin tasavallan presidentti ja kakkoseksi media. Kyseenalaista t\u00e4ss\u00e4 rinnastamisessa on se, ett\u00e4 tasavallan presidentti on yksi henkil\u00f6, joten ei ole ep\u00e4selvyytt\u00e4, kenen luottamusta mitataan. Media sen sijaan koostuu monenlaisista toimijoista, ja jokaisella vastaajalla voi olla kysymyksiin vastatessaan mieless\u00e4\u00e4n oma suosikkinsa tai inhokkinsa.<\/p>\n\n\n\n Palataan takaisin Kunnallisalan kehitt\u00e4miss\u00e4\u00e4ti\u00f6n uutisorganisaatioiden luottamusta mitanneeseen tutkimukseen. Se ei anna ev\u00e4it\u00e4 Suomen luotettavimpien maakuntalehtien ranking-listaukseen, koska 1079 vastaajan otoksessa riitt\u00e4v\u00e4n isot vastaajajoukot tilastollisesti merkitsevien p\u00e4\u00e4telmien tekemiseen oli vain Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. T\u00e4m\u00e4 ei h\u00e4irinnyt sanomalehti Kalevaa<\/em>, joka julisti Suomen luotetuimmiksi maakuntalehdiksi<\/a> – yll\u00e4tys, yll\u00e4tys – Kalevan<\/em> ja Turun Sanomat<\/em>. Rohkea yleistys vain nelj\u00e4n maakuntalehden tulosten perusteella.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4rski\u00e4 kotiinp\u00e4invetoa oli my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 Kaleva<\/em> ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n listasi lehdet paremmuusj\u00e4rjestykseen, vaikka kaikkien nelj\u00e4n maakuntalehden saama luottamusluku mahtuu kevyesti 3 prosenttiyksik\u00f6n virhemarginaaliin: Kaleva<\/em> ja TS<\/em> omilla alueillaan 79 prosenttia, Helsingin Sanomat<\/em> p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla 78 prosenttia ja Aamulehti<\/em> Pirkanmaalla 77 prosenttia. T\u00e4m\u00e4n tutkimuksen perusteella yht\u00e4 ei voi nostaa ylitse muiden.<\/p>\n\n\n\n Tutkimuksen mukaan v\u00e4hiten luotetaan iltap\u00e4iv\u00e4lehtien uutisointiin (Ilta-Sanomat<\/em> 18 % ja Iltalehti<\/em> 16 %). Tulos on linjassa aiempien vastaavien tutkimusten kanssa. Esimerkiksi vuonna 2010 julkaistussa yliopistotutkimuksessa Media ja valta kansalaisten<\/a> silmin oli tehty kysely uutisorganisaatioiden luotettavuudesta (kyselyaineisto vuodelta 2007, n=1 004). Siin\u00e4kin Ylen uutiset<\/em> oli k\u00e4rjess\u00e4 (95 %) ja iltap\u00e4iv\u00e4lehdet pahnan pohjimmaisina (IS<\/em> 15 %, IL<\/em> 13 %). Olen itse k\u00e4sitellyt aihetta vuonna 2008 julkaistussa Iltap\u00e4iv\u00e4lehdet mediakent\u00e4n ja yhteiskunnan muutoksessa<\/a> -tutkimuksessani.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 antaa hyv\u00e4n syyn pohdiskella luotettavuuden mittaamisen luotettavuutta. Iltap\u00e4iv\u00e4lehtien valtaviin lukija- ja verkkok\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4riin n\u00e4hden lukijoiden ep\u00e4uskon m\u00e4\u00e4r\u00e4 on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4. Onhan n\u00e4hty, ett\u00e4 mit\u00e4 isompi uutistapahtuma, sit\u00e4 enemm\u00e4n ihmiset hakevat tietoa juuri iltap\u00e4iv\u00e4lehdist\u00e4. Ihmiset siis ahmivat juttuja, joita eiv\u00e4t kuitenkaan pid\u00e4 luotettavina.<\/p>\n\n\n\n Vai olisiko sittenkin niin, ett\u00e4 kyselytutkimuksissa osa vastaajista vastaa asiaa tuntematta ja siihen perehtym\u00e4tt\u00e4 niin kuin ajattelee olevan yleisten stereotypioiden perusteella oikein vastata: ”Min\u00e4 en sellaista roskaa lue, enk\u00e4 usko niihin juttuihin”? Kovin harva my\u00f6nt\u00e4\u00e4 julkisesti lukevansa 7 p\u00e4iv\u00e4\u00e4<\/em> -lehte\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaikka sen lukijam\u00e4\u00e4r\u00e4 on keskim\u00e4\u00e4rin 550000 joka viikko.<\/p>\n\n\n\n Luottamuksen puute on sensaatiohakuisen tabloidilehdist\u00f6n yleismaailmallinen ominaispiirre, johon eiv\u00e4t paljonkaan tepsi toimituksen omat ponnistelut laadun korostamiseksi. Dramatisoiva ja k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4 uutisointitapa aiheuttaa aina ep\u00e4uskoa ja \u00e4rsytyst\u00e4, vaikka uutisen faktat sin\u00e4ns\u00e4 pit\u00e4isiv\u00e4t paikkansa. Karnevalistinen konteksti eli kaikki se, mit\u00e4 lehdess\u00e4 on uutisen ymp\u00e4rill\u00e4, ohjaa lukijan tulkintoja ja mielikuvia. Jos sama STT:n uutinen julkaistaan iltap\u00e4iv\u00e4lehden ja p\u00e4iv\u00e4lehden verkkosivuilla, kumpikohan uutinen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijassa enemm\u00e4n luottamusta?<\/p>\n\n\n\n Tuttuus + turvallisuus + neutraalius = luottamus<\/em>. Luottamuksen kaava ei taida olla sen monimutkaisempi. Jos tiedotusv\u00e4linett\u00e4 seuraa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, sen toimittajat ja toimintatavat tulevat tutuiksi. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ylen tv-uutiset<\/em> on yleis\u00f6lle tutumpi kuin satunnaisemmin ostettavat iltap\u00e4iv\u00e4lehdet. Kunnallisalan kehitt\u00e4miss\u00e4\u00e4ti\u00f6n tutkimuksessa Helsingin Sanomien<\/em> uutisointia piti luotettavana koko v\u00e4est\u00f6st\u00e4 66 prosenttia. Kun asiaa kysyttiin lehden p\u00e4\u00e4levikkialueella asuvilta, luku nousi 78 prosenttiin.<\/p>\n\n\n\n Ylen tv-uutiset ja STT miellet\u00e4\u00e4n ”virallisiksi” v\u00e4lineiksi. Ne k\u00e4sittelev\u00e4t aiheitaan jokseenkin asiapitoisesti ilman pyrkimyst\u00e4 tunnereaktioihin. Ne ovat profiloituneet enemm\u00e4n uutisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin kuin viihteeseen. Ne k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t harvoin poikkeuksellisia tiedonhankintakeinoja ja nimett\u00f6mi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4. Omakehukin on pienimuotoisempaa kuin muissa v\u00e4lineiss\u00e4. Kyll\u00e4h\u00e4n sellaiseen kaveriin mieluusti luotetaan.<\/p>\n\n\n\n Median ominaisuuksien mittaaminen ja siit\u00e4 uutisointi ovat kenties vaikeimpia asioita el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kutakuinkin joka kerta, kun tiedotusv\u00e4line uutisoi tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 uutisoimatta itse\u00e4\u00e4n koskevia tutkimuksia. Tutkimuksen tulos riippuu paljolti siit\u00e4, kuka kysyy ja miten asettelee kysymykset. Toimitukset taputtelevat itse\u00e4\u00e4n selk\u00e4\u00e4n, jos tulokset ovat mieluisia, ja uutisoinnissa vedet\u00e4\u00e4n silloin kotiinp\u00e4in niin paljon kuin sielu siet\u00e4\u00e4. Ep\u00e4mieluisat tulokset on aina v\u00e4\u00e4rin mitattu ja ne halutaan vaieta kuoliaaksi. Esimerkkin\u00e4 nyt vaikka alan sis\u00e4inen kiistely lukijam\u00e4\u00e4rien mittaustutkimuksesta ja verkkok\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4rien mittauksesta.<\/p>\n\n\n\n