Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Toimittajatutkimus: Kollegoiden some-kohuista uutisoidaan liian herkästi

Blogit Mediaansekaantuja 20.1.2017 14:36
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Olin eilen mukana paneelikeskustelussa, jossa oli aiheena journalistinen etiikka sosiaalisen median aikakaudella. Kanssani keskustelivat journalistiikan vierailijaprofessori Hanna Nikkanen, toimittaja-tietokirjailija Johanna Vehkoo ja Ylen palvelupäällikkö Kari Haakana.

Puhuimme muun muassa tapauksista, joissa sosiaalinen media on tuottanut toimittajille vaikeuksia noudattaa journalismin etiikkaa, mutta kävimme läpi myös tapoja, joilla some on edistänyt eettisesti kestävää journalismia.

Jälkimmäiseen kohtaan totesin, että some on muun muassa parantanut virheen korjausta JSN-medioissa. Ennen some-aikaa esimerkiksi Ylen uutisissa ei ollut näin massiivisia oikaisuja.

Korjausten määrä uutisessa voi näyttää hullunkuriselta, mutta ne on tehty kuten Journalistin ohjeet edellyttävät. Oikaisuhan ei ole mikään nolo juttu, koska se kertoo viestimen noudattavan eettisiä ohjeita.

Keskustelu oli mielenkiintoinen, mutta niin oli sen yhteydessä esitelty tutkimuskin. Helsingin yliopiston tutkijat Laura Juntunen ja Juha Herkman antoivat maistiaisia ensi viikolla ilmestyvästä tutkimusraportistaan, jonka otsikkona on Kulttuurien törmäys: Sosiaalisen median haaste journalistiselle ammattietiikalle.

Herkman ja Juntunen toteuttivat kyselyt syksyllä 2016. Toimittajille lähetettyyn kyselyyn vastasi 646 henkilöä, joista kaksi kolmasosaa oli ”työssäkäyviä”, vajaa neljännes freelancereita ja loput muun muassa opiskelijoita ja työttömiä. Toimitusten esimiehille ja päätoimittajille suunnattuun kyselyyn vastasi 155 henkilöä, jotka edustivat 167:ää eri toimitusta.

Tutkimuksen yllättävin tulos oli mielestäni se, että somen hyödyntäminen toimittajapiireissä ei olekaan niin yleistä kuin esimerkiksi minä olen kuvitellut. Mielikuvaa toimittajien jopa hyperaktiivisesta somen käytöstä hallitsevat paljon näkyvyyttä ja seuraajia keräävät muutamat tähtisomettajat.

Tutkimuksen mukaan toimittajat hyödyntävät esimerkiksi joukkoistamista hyvin vähän, ja noin puolet ei tee sitä koskaan. Viidennes ei jaa koskaan edes omia juttujaan somessa, vajaat 40 prosenttia ei ikinä osallistu omia juttujaan koskevaan keskusteluun yleisön kanssa tai vastaa niitä koskevaan kritiikkiin.

Vastaajista noin 70 prosenttia oli jokseenkin samaa mieltä tai täysin samaa mieltä siitä, että sosiaalisessa mediassa esiinnousevat aiheet saavat nykyään suhteettoman paljon huomiota perinteisessä mediassa. 80 prosenttia yhtyi väittämään, että somen käyttö journalismin tietolähteenä edistää kevyempien aiheiden esiinnousemista. Yli 60 prosenttia oli sitä mieltä, että toimittajat uutisoivat liian usein toistensa somessa synnyttämistä kohuista.

Vielä poimintoja kyselyn Julkisen sanan neuvostoa ja Journalistin ohjeita koskevasta osuudesta, kun kerran journalismin etiikka oli aiheena:

Vain alle 10 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että Journalistin ohjeet olisivat liian ylimalkaiset käytännön toimitustyön apuna.

Noin 60 prosenttia oli samaa mieltä siitä, että journalismin eettiset pelisäännöt ovat kunnossa, mutta ongelmana on, että muut toimijat eivät noudata verkossa yhtä eettisiä käytäntöjä. 80 prosenttia yhtyi väitteeseen, että journalismiksi tekeytyvät valesivustot uhkaavat toimittajien ammattikunnan uskottavuutta. Yhtä moni oli sitä mieltä, että perinteisillä tiedotusvälineillä on velvollisuus oikoa verkossa ja sosiaalisessa mediassa leviäviä huhupuheita ja virheellisiä tietoja.

Noin 65 prosenttia oli sen kannalla, journalismin eettisiä ohjeita päivitettäisiin vastaamaan paremmin verkon toimintakulttuuria. Lähes puolet kannattaisi verkkojournalismille kokonaan omia eettisiä ohjeita.

Näihin jälkimmäisiin kohtiin voisin vastata JSN:n toisena varapuheenjohtajana: hyviä ehdotuksia otetaan aina vastaan.

Tosiasiassa Journalistin ohjeet ovat kyllä koko ajan muutoksessa. Viime vuosina on ohjeisiin lisätty muun muassa liite yleisön tuottamasta sisällöstä tiedotusvälineiden verkkosivuilla, ohjeistettu virheen korjausta verkkosivuilla ja määritelty käytäntöjä toisen työn lainaamisesta verkossa. Ohjeiden ulkopuolella on linjattu Facebookin käyttöä toimittajien tietolähteenä.

Kovin radikaaleja muutoksia itse ohjeisiin on mahdotonta saada läpi, sillä ne vaativat koko jäsenistön edustajien yksimielisen hyväksynnän. Muuten ohjeet menettäisivät legitimiteettinsä.

Eettiset ohjeet eivät sido JSN:n ulkopuolisia julkaisijoita. Näiden toimijoiden valvonta on viranomaisten aktiivisuuden varassa ja perustuu lakiin. Jos lainsäätäjä joutuu panemaan niin sanotut villit sivustot kuriin kiristämällä lakeja, samat lait koskevat tietysti sitten myös JSN:n jäsenmedioita.

Silloin pätee vanha armeijan sanonta: kun yksi mokaa, kaikki kärsivät – ja sananvapaus kapenee. Näin kävi muun muassa Lex Hymyn kohdalla aikoinaan.

>> Yllä mainitut prosenttiluvut ovat likimääräisiä ja perustuvat seminaarissa esitettyihin kuvioihin. Tarkemmat tiedot julkaistaan ensi viikolla.