Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Presidentintekijä ihmettelee Niinistö-kirjan käsittelyä – voiko toimittaja uutisoida omasta kirjastaan?

Blogit Mediaansekaantuja 17.8.2018 16:55
Pasi Kivioja
Kirjoittaja on YTM, vapaa toimittaja ja entinen Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2017).

Kirjoitin aiemmassa blogipostauksessani Aamulehden toimittajien Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen tällä viikolla ilmestyneestä teoksesta Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into). Kirja on herättänyt valtavan mediahuomion, ja vielä kun presidentti itse ja pääministeri Juha Sipilä kommentoivat kirjan väitteitä, uutisia on aiheesta riittänyt.

Mediaan liittyvänä sivujuonteena sosiaalisessa mediassa on herännyt kysymyksiä, miten toinen kirjan kirjoittaja Lauri Nurmi on voinut kirjoittaa Aamulehteen omasta kirjastaan uutisen otsikolla

Toimittaja Laurin Nurmen kirjoittama uutinen Aamulehdessä.

Uutuuskirja paljastaa: Presidentti Niinistö komensi Fortumin Fennovoiman osakkaaksi, jotta ydinvoimalahanke toteutuisi. Uutisen ingressissä kerrotaan, että ”Aamulehden journalistien kirjoittamassa uutuskirjassa Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra kuvaillaan presidentin ja hallituksien välistä ulkopoliittista valtakamppailua vuosina 2014 ja 2015”. Uutisen kirjoittajaksi on merkitty Lauri Nurmi.

Toimituksissa on usein tapana antaa ”hygieaniasyistä” oman toimittajan kirja jonkun muun arvioitavaksi, mielellään toimituksen ulkopuoliselle arvioijalle. Journalistin ohjeiden kohta 4 kieltää journalistia käsittelemästä aiheita, joissa on henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eli nyt vaikkapa oman kirjansa myynnin edistäminen.

Yksi asiaa ihmetelleistä on Sauli Niinistön ystävä, presidentintekijäksikin kutsuttu kokoomusvaikuttaja Heikki A. Ollila, joka kysyi tviitissään: ”Voisiko joku journalismia paremmin tunteva kertoa, onko periaatteiden mukaista, että kirjan kirjoittaja tekee lehteen jutun kirjastaan?”

Ollilan kanssa asiaa hämmästelivät monet entiset ja nykyiset toimittajat.

Kysyin asiasta Nurmelta itseltään, joka ei ollut näistä puheista kuullut vielä lainkaan.

Miten vastaat ihmettelyihin siitä, että kirjan tehnyt toimittaja kirjoittaa lehteen jutun omasta kirjastaan, Lauri Nurmi?

”Kysymys on Aamulehden ja Into Kustannuksen yhteisestä tutkivan journalismin projektista, jossa syntyneestä aineistosta on tehty presidentin poliittinen elämäkertakirja ja uutisia lehteen. Kirja on tehty työajalla, työpaikalla ja työnantajan laitteilla, siinä on käytetty Alma Median valokuviakin. Kirja on siis osa Aamulehden journalismia, johon ei olisi muuten ollut mahdollista laittaa näin suuria panoksia, ellei olisi tehty kirjaa.”

”Ja kun me kirjoittajat olemme tehneet kaikki haastattelut, niin kuka muu voisi sen uutistyön sitten tehdä?”

Aamulehden juttu on siis mielestäsi uutinen eikä kirjapuffi?

”Kysymyksessä on vain ja ainoastaan uutinen, joka on toteutettu tutkivan journalismin tiedonhankintamenetelmillä, työryhmätyönä, ja sitten julkaistu. Oli sovittu alun perinkin, että jo ennen kuin kirja ilmestyy, teemme Aamulehteen aiheesta muutamia juttuja.”

”Tätä kirjaa ei voi rinnastaa siihen, että lehden toimittaja tekee harrastuksenaan kokkikirjan tai kaunokirjan, koska tässä on kyse kiinteästi lehden journalismin jatkeesta ja meidän työstämme politiikan toimittajina.”

”Uutisessa viitataan kirjaan, koska lukijoille pitää tietenkin kertoa, että olemme olleet tekemässä tällaista kirjaa ja uutisen aineisto on tästä työstä peräisin.”

Et näe lehden jutussa ongelmaa Journalistin ohjeiden kanssa, jotka kieltävät toimittajan henkilökohtaisen hyötymisen?

”En pienimmässäkään määrin. Kaiken keskiössä on ollut kertoa lukijoille se, että me olemme olleet tekemässä tällaista tutkivan journalismin prosessia, jonka kautta on sitten saatu synnytettyä uutta tietoa.”

”Julkaisemme tämän työryhmätyöskentelyn perusteella sisältöä Aamulehdessä jatkossakin, esimerkiksi tekemästämme arkistotutkimuksesta 1960-80-luvuilta tasavallan presidentin poliittiseen toimintaan liittyen. Näitä aineistoja käytetään journalistisesti Aamulehdessä.”

Ymmärrän Nurmen näkemystä, sillä Aamulehden jutussa ei ole kyse Nurmen omasta kirjastaan tekemästä kirjakritiikistä. Toisaalta totta kai juttu lehdessä lisää myös kirjan myyntiä, jonka tuotot menevät tekijöiden taskuun. 2010-luvulla ei ole mitenkään tavatonta, että kiinnostavaan aiheeseen perinpohjaisesti uppoutuva toimittaja tekee aiheesta myös kirjoja, jotka laajentavat ja taustoittavat syvällisemmin lehden uutiskerrontaa.

Näin ovat tehneet esimerkiksi kilpailevan Helsingin Sanomien monet toimittajat. Aamulehdeltä vain puuttuu oma kirjakustantamo, kun taas Hesarilla on HS-kirjat. Tässä tapauksessa kirjakustantamo Into osallistui yhteisprojektiin palkkaamalla arkistotutkijan ja tarjoamalla kustannustoimittajan työpanoksen.

Aamulehden uutisen otsikoinnissa ja esitystavassa lienee kuitenkin ollut pientä tyylipoikkeamaa, joka sai kulmakarvat kohoilemaan. Tähän kiinnitti huomiota myös Talouselämän toimittaja Matti Virtanen, jonka mukaan olisi parempi julkaista yksi luku kirjasta päätoimittajan saatesanoin. Tekstiotteiden ja kirjan lukujen julkaisua on harrastettu lehdissä ennenkin, ja lukijat ovat tottuneempia niihin.