Tuula Haatainen näytti, miten puhe kannattaa aloittaa - ja kuinka sitä ei pidä lopettaa

Kaikki presidenttiehdokkaat pitivät Ylellä puheen. Kuinka Tuula Haatainen onnistui?

Profiilikuva
Blogit Linnanvahti
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaikki presidenttiehdokkaat pitävät Ylellä puheen. Kuinka Tuula Haatainen onnistui?

Odotukset ja ennakkoluulot

Tuula Haatainen on monessa mukana ollut poliitikko, joka tunnetaan pikemminkin teemojensa asiantuntijana kuin säkenöivänä esiintyjänä. Kampanjan aikana laveasta ilmaisustaan kritiikkiä saanut Haatainen on kuitenkin parantanut esiintymistään. Nousisiko hän puheessaan vielä uudelle tasolle? Arvojohtajuuden painotuksissa eroja istuvaan presidenttiin löytyy – kuinka taitavasti Haatainen ne sanoittaisi?

Mitä saimme?

Haataisen sisääntulo oli yksi sarjan parhaista, ellei paras. Hän astui esiin ripein askelin, olemukseltaan valoisana ja energisenä, ilmiselvästi valmiina illan koitoksiin.

Tämäkin puhe alkoi hyvin. Haatainen rakensi kaaren Suomen ensimmäisten naiskansanedustajien kokemasta vähättelystä siihen, miten häneen itseensä on ehdokkaana suhtauduttu. Tämä oli pieni riski, sillä kohtalonsa valittelu voi antaa kuvan turhasta herkkyydestä ja jopa periksi antamisesta. Haatainen kuitenkin vältti riskin.

Saamansa kohtelun valittelu on riski, mutta Haatainen vältti sen.

Yksi puheen tärkeimmistä ja onnistuneimmista argumenteista liittyi vähättelyn tematiikkaan, kun Haatainen kuvasi suhtautumista hänen tarjoamaansa laajan turvallisuuden käsitteeseen. Hän esitti, ettei aiheen ymmärtäminen ja siihen tarttuminen ollut ”hömppää”, vaan ”kykyä käsittää turvallisuus laajasti”. Hän siis ymmärsi ja käsitti, ja arvostelijat osoittivat oman suppeutensa.

Puheen heikkoudet olivat tuttuja sarjan aiemmista esityksistä. Kontakti yleisöön kärsi jonkin verran papereihin turvautumisesta ja paineesta puskea läpi enemmän asiaa kuin seitsemään minuuttiin  mahtui.

Mukana oli myös muutamia puisevia ilmauksia, kuten kulunut vertaus oman oksan sahaamisesta ja kohdistamaton vetoomus ”puhua siitä, mitä pitää korjata ja minkä pitää olla toisin”.

Puheen loppu oli taitavasti rakennettu: siinä palattiin alun sanomisen teemaan, mikä kokosi puhetta keskivaiheen hajanaisuuden jälkeen. Lopetuksen vaikuttavuus kuitenkin kärsi yliajalle menosta, sillä kuulija joutui jännittämään, kuinka kauan ”punaisella” mennään.

Arvio

Turhan usein ajatellaan, että esitys alkaa siitä, kun ehdokas avaa suunsa. Kuitenkin jo ennen sitä esiintyjä on eleillään, liikkeillään ja olemuksellaan ehtinyt kertoa itsestään yleisölle yhtä ja toista. Alamme saman tien tulkita eteemme astuvaa ihmistä ja tehdä oletuksia hänen persoonastaan sekä käsillä olevasta tilanteesta.

Vaikuttaako esiintyjä astuvan parrasvaloihin mielellään? Millaisia mielikuvia hän välittää – onko hän jännittynyt ja epäröivä vai säkenöikö hän energiaa, itsevarmuutta ja voitontahtoa? Sanaton viestintä rakentaa odotuksia ja vaikuttaa tulkintoihimme.

Aika usein kuulee harmiteltavan sitä, miksi viestinnälle annetaan politiikkaa arvioitaessa niin suuri merkitys. Moni toivoo, että asiat ratkaisisivat. Silloin tahtoo unohtua, että taitava viestijä saa asiakysymyksetkin välitettyä yleisölle tehokkaammin.

Viestintä vaikuttaa meihin politiikan yleisönä, halusimme tai emme.

Vaikka poliitikko puhuisi asiakysymyksistä, teemme esiintymisestä tulkintoja hänen persoonastaan, luotettavuudestaan ja aikeistaan.

Onneksi poliitikkojenkaan ei tarvitse olla viestijöinä samanlaisia. Itse asiassa persoonallinen tyyli voi olla erottumiskeino ja olennainen osa poliitikon brändiä. Tärkeää kuitenkin on, että viestintä osuu yleisöönsä: vakuuttaa, puhuttelee tunteita ja jää mieleen.

Vaikka Tuula Haataisen esiintymistapa on tiivistynyt, hän voisi edelleen viestiä iskevämmin ja mieleenpainuvammin.

Haatainen oli poiminut tehokeinon populistien työkalupakista, ja se kannatti.

Haataisen puheensa alussa esittämä ajatus kokeneen naisehdokkaan osakseen saamasta vähättelystä varmasti sisuunnutti monia hänen tavoittelemiaan äänestäjiä.

Samalla ehdokkaan onnistui esittää, että hänen markkinoimaansa laajaa turvallisuuden käsitettä kritisoivat ovat ajastaan jäljessä – samaan tapaan kuin Miina Sillanpään eduskuntapuheita hillitsemään pyrkineet olivat olleet.

Yhteenveto

Tuula Haatainen oli panostanut puheeseensa. Puheen parhaat hetket koettiin alussa, kun suorastaan karismaattisesti esiintynyt ehdokas otti lavan haltuun ja aloitti esityksensä onnistuneella oman positionsa kuvauksella historiallista Miina Sillanpää -vertausta käyttäen.

Aivan parasta Haataista ei kuitenkaan nähty. Hän on muissa yhteyksissä puhunut itselleen tärkeimmistä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden aiheista vahvemminkin.

Hyvin kirjoitettu puheen lopetus kärsi ajan loppumisesta – draamaa oli, mutta väärästä syystä.

 

Tuula Haataisen puhe päätti Ylellä nähdyn presidenttiehdokkaiden puheiden sarjan.

Jokaisen esiintyjän puheissa oli sekä parannettavaa että hyviä hetkiä.

Vielä jäi kuulematta puhe, jossa olisi uskallettu keskittyä yleisön puhuttelemiseen ja panostettu monipuolisesti poliittiselle puheelle ominaisiin tehokeinoihin.

Suomalaiset eivät ole muita immuunimpia puheiden tarjoamille elämyksille. Nähtäväksi jää, milloin kuulemme kampanjapuheen, joka saa sosiaalisessa mediassa siivet, ruuhkauttaa ehdokkaan kotisivut ja nousee päiväkausia keskusteluttavaksi ilmiöksi.