Netflix on alati kasvava teknologiaj\u00e4tti. Se ei ratkaise elokuvateollisuuden laatuongelmia, se tuottaa ennen kaikkea massaviihdett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Silti se voi samalla vied\u00e4 elokuvataidetta eteenp\u00e4in ja tekee juuri niin, mahdollistamalla todella omaehtoisia teoksia.<\/p>\n\n\n\n
On mahdoton ajatus, ett\u00e4 perinteinen Hollywood-studio olisi rahoittanut t\u00e4m\u00e4n elokuvan tai miss\u00e4\u00e4n vaiheessa edes harkinnut t\u00e4llaista k\u00e4sikirjoitusta. Charlie Kaufmanin<\/strong> I\u2019m Thinking of Ending Things<\/em> on varmasti vuoden parhaita elokuvia. Kun sen j\u00e4lkeen nousin kellarin kotiteatterista loppukes\u00e4n p\u00e4iv\u00e4nvaloon, tuntui kirjaimellisesti kuin astuisi \u2013 tai pyrkisi \u2013 toiseen maailmaan. Moista kokonaisvaltaista vajoamisen vaikutelmaa ja emotionaalisen tyhjentymisen kouraisevaa oloa ei luo kovin moni elokuva.<\/p>\n\n\n\n Kaufman nousi esiin Spike Jonzen<\/strong> elokuvien Being John Malkovich<\/em> ja Adaptation<\/em> k\u00e4sikirjoittajana. Ohjaajana h\u00e4n on itsekin taitava ja ennen kaikkea tinkim\u00e4t\u00f6n. Itsetietoisuuden ja n\u00f6yryyden yhdistelm\u00e4 on ep\u00e4tavallinen. I\u2019m Thinking of Ending Things<\/em> k\u00e4sittelee masennusta tai eksistentiaalisen mit\u00e4tt\u00f6myyden ja hajoamisen tunnetta aavistuksen samantyppisell\u00e4 kauhuelokuvamaisella otteella kuin Melancholia<\/em> tai vaikkapa Midsommar<\/em>. Katarsista vain ei nyt tarvitse odottaa, sori.<\/p>\n\n\n\n Kun n\u00e4in Kaufmanin esikoisohjauksen Synecdoche, New Yorkin<\/em> ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, en kyennyt vastaanottamaan sit\u00e4. Sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kurjuus \u2013 peili katsojalle \u2013 oli v\u00e4h\u00e4n liikaa, vaikka elokuva on my\u00f6s oikein hauska.<\/p>\n\n\n\n I\u2019m Thinking of Ending Things on \u2013 minusta \u2013 helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 ja nautinnollisempi sulateltava, kunhan sen vain jaksaa katsoa. Rakenne ei ole luokseen kutsuva. Se kertoo nuorestaparista (Jessie Buckley<\/strong> ja Jesse Plemons<\/strong>) matkalla tapaamaan miehen vanhempia maatilalle.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4k\u00f6kulma on naisen, joka kokee suhteen olevan loppu, ja ehk\u00e4 kaiken<\/em> olevan muutenkin loppu. Kuulemme h\u00e4nen ajatuksensa. T\u00e4m\u00e4 on minun vikani, h\u00e4n toistaa.<\/p>\n\n\n\n Mies on selitt\u00e4j\u00e4. Ei paha, mutta itse\u00e4\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4. Tosin nainenkin on, eri tavalla. Heid\u00e4n patoumansa ovat tasainen heiluri.<\/p>\n\n\n\n Aiemmin Kaufman on kurkistanut leikkis\u00e4sti \u201dJohn Malkovichin\u201d p\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n. Nyt h\u00e4nen kysymyksens\u00e4 on valtava, sellainen jota en oikeastaan ole kokenut elokuvissa kysytt\u00e4v\u00e4n: olenko min\u00e4 min\u00e4? Olenko suht satunnainen kokoelma esitettyj\u00e4 ja feikattuja tunteita, aitouden sijaan pelkk\u00e4\u00e4 narsistista itsereflektiota? Ovatko ajatukseni aivan kamalia, ovatko muut t\u00e4llaisia?<\/p>\n\n\n\n Tapahtumia<\/em> 135-minuuttisessa elokuvassa on paperilla v\u00e4h\u00e4n. Suuri osa siit\u00e4 tapahtuu autossa, joka ajaa pime\u00e4ll\u00e4 maalaistiell\u00e4, ja pariskunta puhuu tai kuulemme ajatuksia. Asiat ovat liikkeess\u00e4: v\u00e4lill\u00e4 vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 mies lukisi nuo ajatukset. Lumimyrsky saa kosmiset mittasuhteet.<\/p>\n\n\n\n Ilmaisu ei ole silti mitenk\u00e4\u00e4n dialogikeskeist\u00e4. Ihmisten muuttuvat kasvot ovat olennainen osa kerrontaa. Toni Collette<\/strong> ja David Thewlis<\/strong> n\u00e4yttelev\u00e4t miehen vanhempia. He ovat eri kohtauksissa saman illan aikana eri ik\u00e4isen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4, ja siit\u00e4 menn\u00e4\u00e4n paljon surrealistisempaan.<\/p>\n\n\n\n Jotain kamalaa odottaa, mutta miss\u00e4, miten ja kenest\u00e4 on kyse?<\/p>\n\n\n\n Joissain yhteyksiss\u00e4 I\u2019m Thinking of Ending Things on m\u00e4\u00e4ritelty kauhuelokuvaksi. Toki se on kauhuelokuva. Se on kauhea. Tunnelma on todella pahaenteinen. Musiikinkin perusteella oltaisiin nimenomaan kauhugenress\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4li joku mielt\u00e4\u00e4 kauhun viihteeksi, niin sit\u00e4 I\u2019m Thinking of Ending Things ei ole. Se on my\u00f6s niin kaukana amerikkalaisesta happy ending-menestystarinanarratiivista kuin voi olla. Siin\u00e4 mieless\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on my\u00f6s eritt\u00e4in \u201dmielipiteet jakava\u201d teos, eli satunnaisesti elokuvan pariin osuva ajanvietett\u00e4 toivova katsoja todenn\u00e4k\u00f6isesti vihaa sit\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n ja kokee tulleensa julmasti petetyksi. Eiv\u00e4th\u00e4n elokuvat ole t\u00e4llaisia.<\/p>\n\n\n