K\u00e4velet aamuy\u00f6n h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 aavikon hiekalla paljain jaloin. Horisontissa n\u00e4kyy vuoria. Reppu painaa sel\u00e4ss\u00e4. Seuralaisesi juttelevat, pelko kuuluu heid\u00e4n \u00e4\u00e4niss\u00e4\u00e4n. On kiire. Olette Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla, ja mik\u00e4li j\u00e4\u00e4tte kiinni.. no sit\u00e4 ei halua ajatella.<\/p>\n\n\n\n
Sitten kaikki tapahtuu nopeasti. Valo ilmestyy taivaanrannasta, jylin\u00e4 ehtii juuri varoittaa siit\u00e4 \u2013 turhaan. Helikopterin valokeila l\u00e4hestyy v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kopteri l\u00e4hestyy, meteli on siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Valonheitin sokaisee. Helikopteri laskeutuu, asemiehet juoksevat teid\u00e4n luoksenne. Lapsi itkee. Asemiehet huutavat helikopterin melun yli, k\u00e4skev\u00e4t, ly\u00f6v\u00e4t jonkun maahan.<\/p>\n\n\n\n
Toinen helikopteri n\u00e4ytt\u00e4isi saapuvan, mutta hektisess\u00e4 tilanteessa et ehdi reagoimaan. Voit juosta, mutta ei se auta. Sinua t\u00e4hd\u00e4t\u00e4\u00e4n rynn\u00e4kk\u00f6kiv\u00e4\u00e4rill\u00e4 ja mies huutaa. Alas, alas! H\u00e4n t\u00e4ht\u00e4\u00e4 tosiaan sinua. Katsot aseen piippuun.<\/p>\n\n\n\n
Alejandro Gonz\u00e1lez I\u00f1\u00e1rritu<\/b>n<\/strong> uusi teos Carne y arena (Virtually present, physically invisible)<\/em> on er\u00e4s Cannesin elokuvajuhlien l\u00e4pimurroista, festivaalin historian ensimm\u00e4inen virtuaalitodellisuuselokuva.<\/p>\n\n\n\n Mutta onko virtuaalitodellisuusteos oikeastaan elokuvaa vai installaatio? Carne y arena on kokemus, jota varten pit\u00e4\u00e4 matkustaa Cannesin keskustasta ja festivaalien tapahtumapaikoilta Cannes-Mandelieun lentokent\u00e4lle. Sielt\u00e4 on varattu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kokonainen halli.<\/p>\n\n\n\n Yksin kokeminen erottaa sen elokuvasta, joka on perinteisesti luonteeltaan kollektiivista.<\/p>\n\n\n\n Carne y arena on auki vain toimittajille ja vain erityisest\u00e4 kutsusta. Teoksen VR-elokuvaosuus kest\u00e4\u00e4 alle seitsem\u00e4n minuuttia.<\/p>\n\n\n\n Kokemus on vaikuttava. Sis\u00e4hallia ennen on odotushuone, johon menn\u00e4\u00e4n yksitellen. Siell\u00e4 on oikeita Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalta l\u00f6ydettyj\u00e4 esineit\u00e4, kenki\u00e4, selk\u00e4reppuja. Lasten selk\u00e4reppuja.<\/p>\n\n\n\n Omat keng\u00e4t j\u00e4tet\u00e4\u00e4n odotushuoneeseen. Hiekotettuun sis\u00e4halliin kutsutaan varoitusvaloilla. Kokija saa lasiensa ja kuulokkeiden lis\u00e4ksi repun, jossa lienee tietokone, ja kolme avustajaa pit\u00e4\u00e4 huolta, etteiv\u00e4t kaapelit est\u00e4 liikkumista eik\u00e4 kokija t\u00f6rm\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 120-neli\u00f6isen hallin seiniin.<\/p>\n\n\n\n Kun lasit ja kuulokkeet on saatu kohdilleen, alkaa varsinainen \u201delokuva\u201d (jota alussa kuvailin). Se tuntuu pidemm\u00e4lt\u00e4 kuin alle seitsenminuuttiselta.<\/p>\n\n\n\n Voit tosiaan k\u00e4vell\u00e4 aavikolla, paeta, l\u00e4hesty\u00e4 toisia rajanylitt\u00e4ji\u00e4, katsoa heit\u00e4 silmiin. T\u00e4m\u00e4 milj\u00f6\u00f6 on ”olemassa” 360 astetta ymp\u00e4rill\u00e4si ja useiden metrien, n\u00e4enn\u00e4isesti loputtomalla syvyydell\u00e4 joka suuntaan. Sit\u00e4 on virtuaalitodellisuus.<\/p>\n\n\n\n Inarritu haluaa v\u00e4litt\u00e4\u00e4 pelon tunteen. T\u00e4ss\u00e4 Carne y arena onnistuu melko hyvin.<\/p>\n\n\n\n Tosin minua j\u00e4nnitti eniten odotushuoneessa, ennen kuin tiesin mit\u00e4 tuleman pit\u00e4\u00e4. Hallista kantautui kova meteli, helikopterin jyrin\u00e4 \u2013 ehk\u00e4 juuri pohjustamaan tunnelmaa, ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 sis\u00e4halliin on haluttu konkreettista \u00e4\u00e4nenpainetta my\u00f6s sen lis\u00e4ksi, mit\u00e4 kuulokkeista kuuluu.\u2028<\/p>\n\n\n\n Taide ja tarinat levitt\u00e4v\u00e4t empatiaa: n\u00e4et toisia n\u00e4k\u00f6kulmia, koet maailmaa toisen kautta. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Carne y arena on \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvaa ja elokuvaa. Se vie keskelle ahdistavaa, mutta monella tapaa todellisen tuntuista kokemusta ja v\u00e4kivallan uhkaa, joka on korkeintaan lehtijutuista tuttu ja sik\u00e4li aiemmin l\u00e4hinn\u00e4 teoreettinen.<\/p>\n\n\n\n Omaa Carne y arena -kokemustani haittasivat tosin kolme asiaa, kaksi niist\u00e4 teknologisia. Voisin vannoa, ett\u00e4 kuva ei ollut aivan fokuksessa. Koska milj\u00f6\u00f6 on pime\u00e4, seikka ei hirve\u00e4sti haittaa, mutta kokemuksen visuaalinen utuisuus oli varmasti paksumpaa kuin tarkoitus.<\/p>\n\n\n\n Toinen, ehk\u00e4 pahin ongelma liittyi kuvan kolmiulotteiseen mallinnukseen: ihmiset olivat v\u00e4h\u00e4n kuin 3D-pelihahmoja. Kun katsoin heit\u00e4 eri kulmista, mittasuhteet v\u00e4\u00e4ristyiv\u00e4t. Meksikolaisvanhus n\u00e4ytti p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n litte\u00e4lt\u00e4. Sotilas kyykk\u00e4si koomisesti, v\u00e4h\u00e4n pelihahmon tapaan reisi\u00e4\u00e4n edestakaisin pumpaten. Tapahtumapaikaksi vaihtui aavikosta uncanny valley<\/em><\/a>.<\/p>\n\n\n\n Kolmas ongelma oli henkil\u00f6kohtainen, ehk\u00e4 hassukin: en uskaltanut liikkua Carne y arenassa kovin paljoa. En siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4sin itse tapahtumia, vaan koska j\u00e4nnitin sis\u00e4hallin sein\u00e4\u00e4n t\u00f6rm\u00e4\u00e4mist\u00e4 \u2013 ja tarkennetaan, en niink\u00e4\u00e4n sit\u00e4, vaan ett\u00e4 s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4isin avustajien kosketusta, kun he est\u00e4v\u00e4t minua k\u00e4velem\u00e4st\u00e4 sein\u00e4\u00e4 p\u00e4in. Kokemuksen rikkoutumisen ja ulkopuolisen h\u00e4irinn\u00e4n uhka oli siis suurempi kuin sen sis\u00e4inen dramatiikka.<\/p>\n\n\n\n Vasta j\u00e4lkik\u00e4teen kuulin, ett\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 ”ihmisten sis\u00e4\u00e4n” olisin n\u00e4hnyt heid\u00e4n syd\u00e4mens\u00e4. Ymm\u00e4rr\u00e4n symboliikan, mutta eip\u00e4 tullut mieleen k\u00e4vell\u00e4 hahmoja p\u00e4in tai kosketella heit\u00e4. Se ei ole t\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n todellisuudessammekaan tapana.<\/p>\n\n\n\n Vasta Ylen Janne Sundqvistin<\/strong> jutun luettuani <\/a>muistin, ett\u00e4 rajanylitt\u00e4jien puheissa oli tosiaan tarinallisuutta. En ehtinyt kiinnitt\u00e4\u00e4 siihen huomiota, sill\u00e4 tilanteeseen pudotettuna olin keskittynyt havainnoimaan maailmaa ymp\u00e4rill\u00e4. Unohdin detaljit tyystin.<\/p>\n\n\n\n En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt jonkinlaisena unikuvana pakolaisia veneiss\u00e4 – n\u00e4in sen sijaan jonkinlaisen hologrammimaisen sotkun, ja vasta New York Timesin jutusta luin<\/a>, ett\u00e4 se oli katastrofi merell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Olisin mennyt kokemukseen ehdottomasti uudelleen, mutta se ei ole mahdollista, koska vuoroja oli niin v\u00e4h\u00e4n. Uusinta ei tullut kysymykseen.<\/p>\n\n\n\n Carne y arenassa on t\u00e4m\u00e4 yksi suuri paradoksi. Sit\u00e4 kokemaan on ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 kutsuttu vain murto-osa Cannesin kriitikoista ja toimittajista. Vuoroja on niin, ett\u00e4 vain noin viisi ihmist\u00e4 tunnissa ehtii kokemaan teoksen. Kun siit\u00e4 lasketaan pois no-show\u2019t ja my\u00f6h\u00e4styneet, k\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi j\u00e4\u00e4nee vain viitisensataa. Toisin sanoen Carne y arena on Cannesin festivaalin eksklusiivisimpia teoksia.<\/p>\n\n\n\n