Tammikuun lopussa meni jo rikki 100 000 katsojan raja. Aika hyvin saksalaiselta komedialta. Saksalainen komedia ei nimitt\u00e4in yleens\u00e4 hirve\u00e4sti kiinnosta Saksan ulkopuolella.<\/p>\n\n\n\n
(Esimerkiksi Iso-Britannissa, jossa elokuvaensi-iltoja on 15-20 viikossa, ei oltu t\u00e4t\u00e4 ennen levitetty yli kymmeneen vuoteen kuin yksi saksankielinen komedia, Oh Boy<\/em> nimelt\u00e4\u00e4n. Juu, ei siit\u00e4 kovin moni ole kuullut.)<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 uudesta leffasta kuitenkin puhutaan, ja syyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Puhun tietysti Is\u00e4ni Toni Erdmannista<\/em>, Maren Aden<\/strong> hienosta elokuvasta, joka on Oscar-ehdokkaana ja sai vuosi sitten Cannesin festivaaleilla yksimielisemmin innostuneen vastaanoton kuin mik\u00e4\u00e4n muu elokuva. Aden monitasoinen elokuva k\u00e4sittelee tytt\u00e4ren ja is\u00e4n tarinan kautta eurooppalaisia sukupolvia sek\u00e4 pinnan alla yhteiskunnallisia muutoksia ja moraaliasetelmia. Se on vakava, se on julmakin, mutta my\u00f6s todella hauska ja lopulta vilpitt\u00f6m\u00e4n vapauttava.<\/p>\n\n\n\n Kun kirjoitan 100 000 katsojasta, kirjoitan Tanskasta. Se on 5,6 miljoonan asukkaan maa.<\/p>\n\n\n\n Suomessa, jossa on 5,5 miljoonaa asukasta, Is\u00e4ni Toni Erdmann on saanut noin 15 000 katsojaa. Ensi-ilta oli Tanskassa kaksi viikkoa aiemmin, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 erolla ei ole en\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4 ainakaan meik\u00e4l\u00e4isen levitystuloksen suhteen.<\/p>\n\n\n