Elokuvavuosi 2015 oli verraten oikein hyv\u00e4. Siit\u00e4 kertoo se, ett\u00e4 kymmenen parhaan listaa oli vaikea koota – ei siksi ettei kymment\u00e4 parasta l\u00f6ytyisi, vaan koska listalta on pakko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jotain, mik\u00e4 sille olisi kuulunut.<\/p>\n\n\n\n
Itsekin yll\u00e4tyin, kun listalle nousi per\u00e4ti kaksi animaatioelokuvaa.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4rjestykseen en elokuvia t\u00e4ll\u00e4 kertaa kykene laittamaan. Listalla on tuttuun tapaani vain Suomessa kaupallisen valkokangaslevityksen t\u00e4m\u00e4n kalenterivuoden aikana saaneita elokuvia.<\/p>\n\n\n\n
Foxcatcher<\/em>\nBennett Millerin<\/strong> intensiivinen draama ja j\u00e4nnityselokuva painijoista ja heid\u00e4n mielipuolisesta mesenaatistaan taisi menn\u00e4 monilta kokonaan ohi, Suomessa(kin) katsojam\u00e4\u00e4r\u00e4kin oli matala. Minulle elokuva olis toisaalta hypnoottinen, toisaalta hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla oman tarinansa outoutta makusteleva, siis v\u00e4h\u00e4n itsetietoinen nautinto. Samat sanat Steve Carellin<\/strong> kummajaisroolista.<\/p>\n\n\n\n Turisti<\/em>\nOlen varmaankin ydinkohderyhm\u00e4\u00e4 elokuvalle, joka purkaa keskiluokkaisen pohjoismaisen perheen kulisseja keskipisteess\u00e4\u00e4n suunnilleen ik\u00e4iseni is\u00e4, jonka paini omakuvansa ja valta-asemansa kanssa muuttuu lumivy\u00f6ryn j\u00e4lkeen toisenlaiseksi lumivy\u00f6ryksi.. Ruben \u00d6stlundin<\/strong> viilt\u00e4v\u00e4 huumori iski t\u00e4ysill\u00e4 ja elokuvasta j\u00e4\u00e4 sopivasti v\u00e4h\u00e4n kelju olo.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4kivallan vuosi<\/em>\nMuotovalio<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Mad Max Fury Road<\/em>\nEi miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 mik\u00e4\u00e4n \u201dmaailman paras toimintaelokuva\u201d, mutta yhden actionin alagenren (takaa-ajoelokuva) edustajana Fury Road on loistava<\/a>. Vimma on parhaimmillaan ensimm\u00e4isell\u00e4 katselukerralla, mutta luova hulluus groteskeine ja ihastuttavine yll\u00e4tyksineen palkitsee my\u00f6s toisella kerralla. Iloinen on my\u00f6s elokuvan syntytarina: sit\u00e4 saatiin leikata ja hioa kuvausten j\u00e4lkeen yli kaksi vuotta sen sijaan, ett\u00e4 tekij\u00e4t olisi pakotettu raapaisemaan paketti kasaan pikavauhtia. Toivottavasti t\u00e4llainen on mahdollista toistekin. Hauska on my\u00f6s tarina, ett\u00e4 Tom Hardyn<\/strong> osuuksien piti olla mykki\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4inen dialogi dubattiin tai kuvattiin j\u00e4lkik\u00e4teen.<\/p>\n\n\n\n Late Lammas -elokuv<\/em>a\nParinkymmenen vuoden ajan suhteeni Aardmaniin oli kohteliaan ep\u00e4kiinnostunut. T\u00e4st\u00e4 lampaasta todella pidin! Kaikki on tasapainossa: homma etenee aivan yht\u00e4 jyr\u00e4\u00e4v\u00e4sti kuin uusi Mad Max (n\u00e4it\u00e4 molempia voi verrata mykk\u00e4elokuvan vauhtiklassikoihin). Late Lammas on kuitenkin my\u00f6s t\u00e4ysin dialogiton elokuva, ja vaikkapa The Artistin<\/em> se pesee kekseli\u00e4isyydell\u00e4\u00e4n mennen tullen. On retroa, on modernia, on Kid Creole and the Coconutsia<\/a> ja Primal Screamia, on Simpsonien kulta-ajat mieleen tuovaa mutta aivan vaivatonta viittaustykittely\u00e4, on v\u00e4h\u00e4n piilopervoiluakin. Aivan ylivoimaisesti parasta, mit\u00e4 Aardmanilta olen n\u00e4hnyt.<\/p>\n\n\n\n Inside Out – mielen sy\u00f6vereiss\u00e4<\/em>\nPixarin paras elokuva<\/a> ja emotionaalisena vuoristoratana harvinaislaatuisen raju elokuva, olkoonkin hyvin keskiluokkainen jne jne jne.<\/p>\n\n\n\n Sicario<\/em>\nVuoden j\u00e4nnitt\u00e4vin elokuva. Denis Villeneuven<\/strong> ohjaus on niin t\u00e4sm\u00e4llist\u00e4, ett\u00e4 tiukimpiin paikkoihin kasvaa melkein siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n j\u00e4nnite. Taiteellisemmilla draamoilla aloittanut kanadalaisohjaaja on lihaksikkaan mutta inhimillisen kerronnan amerikkalaismestarien Michael Mannin<\/strong> ja Kathryn Bigelowin<\/strong> rinnalla. Jos ja kun Villeneuve nyt ohjaa Blade Runnerin<\/em> jatko-osan: se ei voisi olla paremmissa k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n 45 vuotta<\/em>\nVoisi sanoa, ett\u00e4 aviodraama on Charlotte Ramplingin<\/strong> ja Tom Courtenayn<\/strong>, mutta etenkin Ramplingin elokuva. Mutta aivan loisteliaan n\u00e4yttelemisen takana ovat kuitenkin Andrew Haighin<\/strong> k\u00e4sikirjoitus ja ohjaus. Jos kaunis, karhea ja tavallaan julmakin elokuva vertautuu johonkin viime vuosilta, niin minusta Michael Haneken<\/strong> Rakkauteen<\/em>, vaikka tarina on aivan eri. (Kiusallista Paolo Sorrentinon<\/strong> sin\u00e4ns\u00e4 mukavan Youthin<\/em> kannalta, ett\u00e4 se tulee 8.1.2016 ohjelmistoon, jossa py\u00f6rii my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 vanhenemisen ja sen hyv\u00e4ksynn\u00e4n sek\u00e4 menneisyyden k\u00e4sittelemisen taakkoja sata kertaa viisaammin k\u00e4sittelev\u00e4 elokuva.)<\/p>\n\n\n\n Dheepan<\/em>\nJacques Audiardin<\/strong> uusin naittaa, yhteiskunnallisen realismin, maahanmuuttoteemojen ja Taksikuski-tyyppisen vieraantumisen. Kirjoitin siit\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten (Miksi pakolaistarina Dheepan on ehk\u00e4 vuoden t\u00e4rkein elokuva<\/em><\/a>), eik\u00e4 ole lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jotta saan listalle 11 nimikett\u00e4, joku sija on jaettu:\nLove<\/em> ja Amy<\/em>\nKolmiulotteinen Love<\/a> oli juuri sit\u00e4, mit\u00e4 Gaspar No\u00e9lta<\/strong> saattoi toivoa, eli odottamattomalla tavalla odotettu: tuttuja inhimillisen heikkouden teemoja aivan uudenlaisessa, visuaalisesti p\u00e4\u00e4llek\u00e4yv\u00e4ss\u00e4 paketissa. 3D:n k\u00e4ytt\u00f6 oli uraauurtavaa, mutta elokuvan ainutlaatuisuus alkoi hahmottua vasta toisella katselukerralla.\nAsif Kapadian<\/strong> dokumentti Amy taas riepottelee katsojan tunteita aivan toisella tapaa. Manipuloinnissa on jotain kiusallistakin.. mutta tulos on todella, todella hyv\u00e4, ainakin omassa dokumenttielokuvan viihteellisess\u00e4 alagenress\u00e4\u00e4n mestariteos<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Ent\u00e4s muut? Aivan kannoilla olivat ainakin n\u00e4m\u00e4:<\/p>\n\n\n\n It Follows<\/em><\/a> on vuoden paras Suomessa teatterilevitykseen tullut kauhuelokuva *. Leviathan<\/em><\/a> on toki palkintonsa ansainnut, karmea ja hyv\u00e4 elokuva, mutta my\u00f6nt\u00e4k\u00e4\u00e4 nyt pois, ett\u00e4 toisella puoliskolla on hieman liikaa sit\u00e4 tyypillisint\u00e4 ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 vetkuttelua. Ida<\/em> oli hieno, vaan en voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 sen koskettaneen syvemmin kuin vaikkapa Clint Eastwoodin<\/strong> ongelmallinen, mutta surullinen ja tehokas American Sniper<\/em>. Mommyn<\/em> tunnepurkaukset hiveliv\u00e4t hetkitt\u00e4in sielua, mutta Xavier Dolanin<\/strong> elokuva oli (taas kerran) liian repaleinen kest\u00e4\u00e4kseen kunnolla edes toista katselua. Samoin Paul Thomas Andersonin<\/strong> p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6n noirfarssi Inherent Vice<\/em> oli kokonaisuutena hankala, vaikka se saattaa hyvinkin olla vuoden elokuvista niit\u00e4, joiden pariin tulen vuosien kuluessa palaamaan useasti. Vuoden aliarvostetuimmaksi elokuvaksi j\u00e4i kirjoissani merkillisell\u00e4 tavalla lyt\u00e4tty kyborgin kasvutarina (ja pop-kulttuuriherkku) Chappie<\/em>, jonka perinnetietoisuus ja holtittomuus olivat makuuni.<\/p>\n\n\n\n * n\u00e4kemist\u00e4ni. En n\u00e4hnyt kauhugenren asiantuntijoiden arvostamaa Knock Knockia<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Enk\u00e4 ole ehtinyt katsomaan Hou Hsia-hsienin<\/strong> The Assassinia<\/em>, Alex Garlandin<\/strong> kehuttua Ex Machinaa<\/em> enk\u00e4 edes eritt\u00e4in hauskaksi mainittua What We Do In the Shadowsia<\/em>. My\u00f6s ohjelmistoon kuin varkain pujahtanutta ruotsalaiselokuvaa Pieni siskoni<\/em> on kehuttu kovasti. N\u00e4m\u00e4 puutteet on mainittava erikseen, koska on kutina, ett\u00e4 joku tai jotkut niist\u00e4 saattaisivat olla varteenotettavia haastajia jopa k\u00e4rkikymmenik\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n Kotimaisen elokuvan vuodesta my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Elokuvavuosi 2015 oli verraten oikein hyv\u00e4. Siit\u00e4 kertoo se, ett\u00e4 kymmenen parhaan listaa oli vaikea koota – ei siksi ettei kymment\u00e4 parasta l\u00f6ytyisi, vaan koska listalta on pakko j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jotain, mik\u00e4 sille olisi kuulunut. Itsekin
\nyll\u00e4tyin…<\/p>\n","protected":false},"author":144,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"asauth_required_access_level":3,"asauth_cansharepaid":"true","om_header_attributes":[],"footnotes":"","om_featured_image_focal_point":[],"om_primary_tag":0,"om_contributors":[],"om_co_authors":[],"beyondwords_generate_audio":"","beyondwords_project_id":"","beyondwords_content_id":"","beyondwords_preview_token":"","beyondwords_player_content":"","beyondwords_player_style":"","beyondwords_language_code":"","beyondwords_language_id":"","beyondwords_title_voice_id":"","beyondwords_body_voice_id":"","beyondwords_summary_voice_id":"","beyondwords_error_message":"","beyondwords_disabled":"","beyondwords_delete_content":"","beyondwords_podcast_id":"","beyondwords_hash":"","publish_post_to_speechkit":"","speechkit_hash":"","speechkit_generate_audio":"","speechkit_project_id":"","speechkit_podcast_id":"","speechkit_error_message":"","speechkit_disabled":"","speechkit_access_key":"","speechkit_error":"","speechkit_info":"","speechkit_response":"","speechkit_retries":"","speechkit_status":"","speechkit_updated_at":"","_speechkit_link":"","_speechkit_text":""},"categories":[1],"tags":[2236,2222,2118,2122,2070,2235],"class_list":["post-3287","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kuvien-takaa","tag-45-vuotta","tag-dheepan","tag-inside-out","tag-love","tag-mad-max-fury-road","tag-turisti"],"om_views":null,"acf":{"tuuma_off":false,"tuuma_kysymys":"","tuuma_vastaus":""},"asauth":{"required_access_level":1,"share_token":"","is_paid":false},"yoast_head":"\n