Hyvin tunteellinen elokuvakokemus on jopa kiusallinen. Itket, etk\u00e4 voi sille mit\u00e4\u00e4n. Asiaa ei auta, ett\u00e4 kuulet ymp\u00e4rill\u00e4si muidenkin nyyhkytt\u00e4v\u00e4n. Olet siin\u00e4 kuitenkin omista, vuolaana julki tulevista tunteistasi itse vastuussa.<\/p>\n\n\n\n
Jonkin puhtaan tunteen tunnistamisesta alkavaa suurta mielenliikutusta seuraava itkeminen on intiimi fyysinen reaktio, joka voi tuntua melkein h\u00e4pe\u00e4lliselt\u00e4. Kontrolli on mennyt. Ja jos myrsky jatkuu pian naurulla, tilanne vain pahenee. Ihan kuin ruumis kouristelisi.<\/p>\n\n\n\n
Samaan aikaan tunne on mit\u00e4 nautinnollisin. T\u00e4t\u00e4 varten elokuvia katsotaan. T\u00e4t\u00e4<\/em> varten ne ovat olemassa. Elokuva on ottanut vallan.<\/p>\n\n\n\n Cannesin paras elokuva t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ei ole ranskalainen ihmissuhdejuttu, unkarilainen keskitysleirikuvaus tai amerikkalainen periodidraama, vaan Pixarin mestariteos.<\/p>\n\n\n\n Inside Out<\/em> on animaatio 11-vuotiaasta tyt\u00f6st\u00e4 Rileyst\u00e4, joka muuttaa Minnesotasta San Franciscoon. Vanhat yst\u00e4v\u00e4t ja rakas koti j\u00e4\u00e4v\u00e4t taakse. Riley menett\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4nilonsa, kun suosikkiharrastus j\u00e4\u00e4kiekko j\u00e4\u00e4 ja koulussakin h\u00e4n kokee tulevansa syrjityksi – mutta eik\u00f6h\u00e4n kaikki muutu paremmaksi.<\/p>\n\n\n\n Elokuvan p\u00e4\u00e4hahmot kuitenkin ovat tyt\u00f6n mielen sis\u00e4ll\u00e4: sankaritar on Ilo, tunne, jonka Riley menett\u00e4\u00e4. Ilo ja Suru l\u00e4htev\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n kadotettuja ydinmuistoja, niit\u00e4 asioita, joista nauttimisen Riley ahdistuessaan on unohtanut.<\/p>\n\n\n\n Inside Out on komedia ja seikkailu. Se on vuoroin kieli poskessa tehdyn tuntuinen ja vakava kuin masennus, mutta koko ajan t\u00e4ynn\u00e4 nerokkaita havaintoja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja t\u00e4st\u00e4 kulttuuristamme.<\/p>\n\n\n\n Tunteelliseksi elokuvan tekee tapa, jolla se l\u00e4hestyy lapsuutta ja sen loppua. Tekij\u00e4t eiv\u00e4t pelk\u00e4\u00e4 heitt\u00e4yty\u00e4 sentimentaalisiksi – mutta imelyyteen ei ikin\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 rypem\u00e4\u00e4n, aina menn\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in, komiikan ja ironiankin kautta. Kaikki on kauhean vakavaa, eik\u00e4 kai mik\u00e4\u00e4n ole kauhean vakavaa.<\/p>\n\n\n\n Mihin Inside Outia voisi verrata? Huumori on monisyist\u00e4 ja runsasta kuin nerokkaimmissa Simpsonien jaksoissa, mutta niiss\u00e4 ei ikin\u00e4 uppouduttu tunteisiin n\u00e4in vilpitt\u00f6m\u00e4sti. Amerikkalaisten indiedraamojen ja -lapsuuskuvausten usein mukafilosofisen vetistelyn sijaan Inside Outin maailmankuva on tietyss\u00e4 keskiluokkaisuudessaankin aika j\u00e4mpti.<\/p>\n\n\n\n Elokuvan keskeisten tekij\u00f6iden – ohjaaja-k\u00e4sikirjoittajana Pete Docter<\/strong>, Ronnie del Carmen<\/strong> nyt toisena ohjaajana, Jonas Rivera<\/strong> tuottajana – aiempi huipputy\u00f6 oli Up – kohti korkeuksia<\/em>. Sen n\u00e4hneet muistavat jakson, jossa k\u00e4ytiin l\u00e4pi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4 lapsuudesta vanhuuteen onnineen ja murheineen.<\/p>\n\n\n\n Inside Out tuntuu kuin tuon suunnattoman hienon jakson tunnevoima olisi venytetty elokuvan mittaan. Ei – se on sit\u00e4kin parempi. Up-elokuvan el\u00e4m\u00e4nkaarijakso tukeutui l\u00e4hinn\u00e4 nostalgiaan ja unelmiin, mutta t\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6s kovaa psykologiaa, hauskaa surrealismia ja aika levotonta symboliikkaa. Itku siin\u00e4 silti tulee.<\/p>\n\n\n\n Harvoin elokuvaan rakastuu n\u00e4in nopeasti.<\/p>\n\n\n\n Cannesissa Inside Out esitettiin virallisessa ohjelmistossa, mutta kilpasarjan ulkopuolella. Ymm\u00e4rr\u00e4n ranskalaisten ratkaisun – t\u00e4m\u00e4h\u00e4n olisi voinut vaikka voittaa.<\/p>\n\n\n\n Inside Out on kiistatta tehty vanhemmille enemm\u00e4n kuin lapsille. T\u00e4t\u00e4 markkinoinnin kannalta ristiriitaista asiaa ei ole t\u00e4ysin yritetty peitt\u00e4\u00e4 trailerissa, joka on ihan mielenkiintoinen yritys saada elokuva n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n aika lattealta animaatiokomedialta.<\/p>\n\n\n