Hiljainen paikka: melko täydellistä kauhufantasiaa, johon haluaa uskoa

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hiljainen paikka on kompakti, kekseliäs ja antautumuksella toteutettu elokuva. Siitä tuli jo Yhdysvalloissa jättihitti, joka uhkaa Steven Spielbergin kalliin scifi- ja retrospektaakkelin Ready Player Onen menestystä, ja on helppo nähdä, miksi.

Lajityyppinä on kauhu ja fantasia. Maailma esitellään tehokkaasti. Ensimmäisissä kuvissa kolmilapsinen perhe vaeltaa pikkukaupungissa ja maaseudulla. Ihmiset puuttuvat kaikkialta. Kauppojen hyllyille on jäänyt paljon tavaraa ja autot ovat pysäköityinä kaduilla – kaupungit ovat tyhjentyneet hyvin nopeasti.

Äiti, isä ja vanhemmat lapset osaavat olla hipihiljaa. Nuorimmalla pojalla on tässä vaikeuksia.

Miksi kukaan ei puhu ja miksi he kävelevät ilman kenkiä? Koska..

Jos hyvä, ei mahdottoman verinen mutta erittäin tehokas kauhuelokuva kiinnostaa, mene katsomaan Hiljainen paikka, äläkä lue pidemmälle. Alla ei ole spolereita, mutta tämä on niitä elokuvia, joiden maailmasta ei kannata etukäteen tietää mitään. On sitä suurempi nautinto ottaa kaikki elokuvantekijän antamat palaset yksitellen vastaan.

Koska.. muutamaa kymmentä päivää aiemmin on alkanut käsittämätön katastrofi, ilmeisesti avaruusolentojen hyökkäys. Salamannopeat hämähäkkimäiset otukset saalistavat äänen perusteella ja silpovat ihmisen parissa sekunnissa. Niiden panssari kestää luodit. Niitä ei pysäytä mikään.

Vähäisinkin ääni kutsuu tappajaolennon, ja se on menoa.

Johdannon jälkeen hypätään yli vuoden päähän. Perhe on asettunut maatilalle, jonne on viritetty varoitusjärjestelmä ja rakenteilla on kellarihuone, josta ehkä saadaan vielä äänitiivis.

Hiljainen paikka on pintatasolla klassinen konseptielokuva, jossa perusideasta otetaan herkutellen irti enemmän kuin luulisi olevan mahdollista. Ei se älyllinen ole, mutta se on kirjoitettu hyvin älykkäästi. Maailmanlopputarinan, Alien -sarjan ideoiden ja mykkäelokuvan yhdistelmä ei ole paperille purettuna omaperäisyyden juhlaa, mutta se ei ikinä tunnu jäljittelyltä. Yllätyskäänteitä tai muuta kikkailua ei tarvita, kun tarina jyrää puolentoista tunnin ajan vääjäämättömällä voimalla.

Mikä tärkeintä, aivan koko ajan saa jännittää, sillä katsojalle annetaan kekseliäitä täkyjä mehukkaalla rytmillä.

Äiti (Emily Blunt) on raskaana. Laskettu aika on pian. Miten vauvat kommunikoivat?

Kellariportaikon askelman naula kääntyy ilkeästi pystyyn, kun siihen tarttuu säkki.

Huutaminen voi olla tapa uhrata itsensä – ja myös sekä uhrautua että pelastaa toisia.

Miksi tämä perhe on selvinnyt? Keskeisenä syynä on tyttären kuulovammaisuus. Viittomakieli on korvaamaton apu.

Elokuvan on ohjannut John Krasinski, joka myös näyttelee isää.

Huolimatta siitä, että tarina on absurdi, siihen haluaa uskoa. Vetovoiman yksi syy on se, että elokuva kutsuu miettimään, mitä itse tekisit: vaikka maailma on pinnistetty ajatusleikki, sinne sijoittaa heti itsensä – kiitos toki myös erittäin hyvien näyttelijöiden, jotka saavat tarkoituksellisen ohuiksi kirjoitetuista hahmoista lihaa ja verta. Väkevimmän roolin tekee Blunt, jonka sankarittaresta tulee asteittain eräänlainen perheenäiti-Ripley.

Hiljainen paikka on huikea saavutus ohjaaja Krasinskilta, joka tunnettiin aiemmin amerikkalaisen Konttori -sarjan kilttinä Jiminä (hahmo on brittiversiossa Tim) ja itseään suuremman tähden Emily Bluntin aviomiehenä.

Elokuvan fantasialogiikassa on muutamia aukkoja. Ne eivät haittaa, kunhan tarinan henkilöiden psykologia toimii. Hiljainen paikka muistuttaa, että näppärimmässäkin ja rankimmassakin kauhutarinassa tunnelma kasvaa täyteen voimaansa vain, jos sen hahmoihin ja heidän ratkaisuihinsa voi uskoa. Loppuratkaisukaan ei tarkemmin ajateltuna ole ehkä varsinainen ratkaisu mihinkään, mutta se nostaa katsojan fiiliksiä juuri sopivasti ja oikealla tavalla.

Lisähuomio: elokuvassa ei ole mitään sellaista, mitä ei oltaisi voitu toteuttaa myös vain vähän keskimääräistä kalliimmassa suomalaistuotannossa. Kyse on ideoista ja rohkeudesta. Hiljainen paikka ei tarjoa suuria oivalluksia ihmisyydestä, mutta se on hienoa suljetun paikan hirviökauhuelokuvaa – siis melkein samaa tasoa kuin ensimmäiset Alienit ja John Carpenterin The Thing.

Hiljainen paikka ensi-illassa 13.4.