Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Finnkinon Scape, eli keisarin uudet vaatteet

Blogit Kuvien takaa 16.1.2017 11:56
Kalle Kinnunen
Kalle Kinnunen - avatar
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Belgia sai IMAXin viime vuoden lopulla. Norjaan avataan tänä vuonna IMAX-teatteri. Oslon teatterin avauttua vain kahdesta Länsi-Euroopan maasta puuttuu IMAX. Toinen on 340 000 asukkaan Islanti. Toinen on 5,6 miljoonan asukkaan Suomi.

Asia ei voi olla kiinni vain siitä, että markkinat ovat meillä suhteellisen pienet. Koko Virossa on vain 1,3 miljoonaa asukasta, eli kourallinen enemmän kuin Suomen pääkaupunkiseudulla, ja silti Tallinnassakin on IMAX. Pietarissa on neljä IMAX-salia.

Kirjoitan nyt nimenomaan pitkän elokuvan IMAXista. Se on laadukas esitystekniikka, joka vaatii omanlaisensa teatterisalin.

Finnkino ei rakenna IMAXia, koska sen ei tarvitse. Ketju kilpailee vain itseään vastaan. Finnkinolla on valtavirtaelokuvien de facto monopoliasema kaikissa niissä 11 Suomen suurimmassa kaupungissa, joissa se toimii. IMAX-lisenssi on kallis. Kuten IMAXin varatoimitusjohtaja haastattelussani pari vuotta sitten totesi, miksi Finnkino siitä maksaisi – monopolin vuoksi kuluttajilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa.

Finnkino on perustellut pääkaupunkiseudun IMAXittomuutta ainakin sillä, että salin (joka on sisältä ikään kuin puolipallo) muoto on hankala ja sellaiselle ei ole Tennispalatsissa tilaa. Järki sanoo, että tämä ongelma ei voi koskea Itäkeskuksen uutta ja Ison Omenan laajentuvaa teatterikokonaisuutta – Tukholmankin ensimmäinen IMAX avattiin tosiasiassa naapurikaupunkiin Solnaan, toki nopean metroyhteyden päähän.

Maailmalla porskuttava IMAX on uuden spektaakkelielokuvan paras esitystapa. Jos suomalainen elokuvateatterikenttä ei olisi näin monopolisoitunut, Suomessa totta kai olisi IMAX-sali ja ehkä jo toinen tekeillä. (Tanskan toinen IMAX avattiin viime kuussa Tampereen kokoiseen Aarhusiin.) Ruotsissakin nimenomaan suurimmalla ketjulla on IMAX, vaikka siellä on lähes tismalleen samankaltainen monopolitilanne kuin Suomessa. Meillä ei osata vaatia ja Finnkinon spinnaus menee yleisöön – kukaan ei sitä kyseenalaista.

Jotain ”tavallista parempaa” pitää elokuvissakävijöille tarjota, jo siksi että joistain lipuista voidaan pyytää tuhtia preemiohintaa ja uusien teatterien teknologiaa voidaan hehkuttaa.

Tähän on meillä keksitty brändi nimeltä Scape.

Entinen Tennispalatsi 1 onkin nyt ”Tennispalatsi Scape”, ja siellä on hieman parempi kuvan- ja äänenlaatu kuin muissa saleissa. Tällä perustelulla yhdestä lipusta pitää maksaa €19,50!

Uudistetun salin avaamista kesäkuussa Tennariin hehkutettiin ”Pohjoismaiden ensimmäisenä Scape-salina”, ja spinnaus meni läpi. Mikä Scape? Tosiasiassa kyseessä on Finnkinon ihan oma keksintö, joka kyllä lanseerattiin Forum Cinemasissa eli Finnkinon Baltian toiminnoissa. Syy, miksi Scape avattiin Tallinnaan, on looginen. Kaupunkiin tuli uuden toimijan pyörittämä, teknisesti tasokas IMAX-sali! Toki jollain piti kilpailuun vastata.

Meillä Scapeksi tituleerattu, sinänsä toki oikein laadukas tekniikkakokonaisuus ei ole laajemmin katsottuna mitenkään poikkeuksellinen. Muualla maailmassa Dolby Atmos-ääni on uusien vähänkään parempien salien standardi. Laserprojektoria voidaan pitää näin isossa salissa jo itsestäänselvyytenä, jos 3D-leffoihin halutaan kylliksi valoa. Suomessa kokonaisuus on brändätty ihmeelliseksi Scapeksi ja sillä voidaan nyhtää lisää fyrkkaa.

Finnkinon spinnaus on mennyt monella tasolla läpi. Jättämällä sopivasti sanomatta on levitetty esimerkiksi ajatusta, että Scapessa voisi esittää jopa Ang Leen uutta elokuvaa sen vaativimmassa muodossa, johon kykenee vain muutamia teattereita koko maailmassa. Ei pidä paikkaansa. Projektorissa voisi riittää tehoja, mutta Scapen serveri kykenee ainoastaan 30 fps-nopeuteen, kun kyseessä on 3D-kuva 4K-tarkkuudella. Se siitä sitten!

On päivänselvää, että Scape on silmänkääntötemppu, jolla pelataan rahaa sisään (ja aikaa), kun katsojat tosiasiassa haluaisivat IMAXin. Finnkinon tiedotustilaisuudessa ennen Tennarin Scapen avaamista joku kysyi IMAXista. Tämä on parempi, kuului firman vastaus. Pokkaa ainakin riittää.

Toinen kysymys toki kuuluu, onko myös IMAX ylihinnoiteltua teknologian brändäämistä. Jossain määrin varmasti näin. Lisenssejä yhä enemmän ja enemmän (esimerkiksi Kiinaan) myyvää IMAX-firmaa on kritisoitu laatutason suhteellisesta laskusta.

Silti IMAX on paitsi brändäystä, myös tinkimättömien elokuvantekijöiden vaalima standardi, jolle jättielokuvia on jo vuosien ajan optimoitu, eikä kehitys näy hiipuvan. Christopher Nolan, Brad Bird ja J.J. Abrams ovat kuvanneet osia elokuvistaan IMAX-kameroilla, mikä tarkoittaa, että elokuvat on suunniteltu nimenomaan IMAX-esityksiin. Vuosina 2018 ja 2019 valmistuvista Avengers: Infinity War -elokuvista tulevat ensimmäiset kokonaan IMAX-kameroilla kuvatut Hollywood-tuotannot.

Jotenkin tuntuu, että spektaakkelielokuvan esittämisen tulevaisuus on enemmän IMAX kuin Scape.

Jos ja kun Scape-brändistä halutaan pitää kiinni, eikö Tennispalatsin muistakin isoista saleista pitäisi äkkiä tehdä Scape-tasoisia? Ai niin, ei kovin monella riitä rahaa maksaa kahtakymppiä yhdestä leffalipusta. Siitähän on ensisijaisesti kyse. Kun illuusio oi niin ihmeellisestä ja muka eksklusiivisesta esitystekniikasta säilyy, Scapen epämiellyttävillä ”nahka”penkeillä kiemurteleva kansa ei huomaa vedätystä.