Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Epäpoliisisarja Myrskyn jälkeen on hysteerinen, hauska ja melkein liikaa

Blogit Kuvien takaa 30.8.2017 02:52
Kalle Kinnunen
Kalle Kinnunen - avatar
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

”Virkapuvun alla on ihminen. Poliisi-ihminen”, huudahtaa Antti Holman esittämä apulaispoliisipäällikkö ennen kuin riisuutuu suorassa televisiolähetyksissä munasilleen.

Paineet ovat liian kovat, pää ei enää kestä.

Käy kuitenkin niin, että kansallisen tutkimuksen mukaan poliisien luotettavuus vain nousee hyvin oudon esiintymisen jälkeen. Poliisipäällikkö puolestaan on varma, että luottomies teki tempauksensa tahallaan, varmaan juuri tämän seurauksen ennakoiden.

Tällaisista tilanteista on rakennettu Myrskyn jälkeen, jota on kannattanut odottaa.

Se tulee vihdoin Yleltä, ensin Areenaan 23.9. ja lokakuun lopussa TV1:n Kotikatsomoon. Kolmiosainen sarja kilpaili jo tammikuussa Göteborgin elokuvajuhlilla ja se saa Suomen ensiesityksensä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalillla.

Leea Klemolan ja Kaarina Hazardin kirjoittama ja Klemolan ohjaama sarja on poliisisarja, mutta ei se mikään jännäri ole. Se sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa hirmumyrsky on vahingoittanut Suomen infrastruktuuria, eikä korjauksiin ole valtiolla enää varaa. Jotain vaikuttaisi tapahtuneen myös ihmisten tunne-elämälle, joka purskahtelee totuttua voimakkaammin, ja silloinhan tarvitaan poliisia. Myrskyn jälkeen on kiistatta elokuvallisempi ja enemmän auteur-teos kuin kaupallista sarjaviihdettä. Se on myös hyvin (kipeällä tavalla) hauska, vaikka sitä on vaikea lokeroida komediasarjaksikaan.

Keskushenkilöt (Hazard ja Henry Hanikka) ovat rakkaushuolien kanssa kamppailevia poliiseja, jotka suorittavat myös vaarallisia virkatehtäviä. Tavallaan se on tarinakudelma siitä, miten Suomesta tulee pahoinvointivaltio – tai optimistisemmin katsottuna voimakkaammin tuntevien ihmisten valtio. Ei liene sattumaa, että sarjassa Ylen Pasilan tilat ovat muuttuneet poliisilaitokseksi, jossa virkapuvut päällä pohditaan keinoja, joilla lainvalvojat saavuttaisivat taas kansan arvostuksen.

Lopulta kaikki liittyy parisuhteisiin ja seksiin, ja repliikit ovat suht valmista kulttikamaa. ”Minun vaimo nussii Dressmanin pitkää myyjää”, huutaa eräs piruparka.

Ei kai tässä pitäisi Jouko Turkkaa mainita, koska se on klisee, mutta Holma itse tuli häneen viitanneeksi jo ajat sitten sarjan yhteydessä (Myrskyn jälkeen on siis englanniksi Love and Order). Pakko myöntää, että viimeistään Korkeasaari-osuuden lakoninen huumori menee kohtuuttomuuksien saralla kierroksille, joista monella TV1:n katsojalla voi mennä kahvit väärään kurkkuun. Klemolan ja Hazardin estetiikka on toki tähän suuntaan, mutta harvoin näin pitkälle!

Vähiten yllättävää sarjassa on sen tuotantoyhtiö, myös Hymyilevän miehen ja Lauri Mäntyvaaran tuuheat ripset tehnyt Elokuvayhtiö Aamu. Juuri sieltä voi odottaa tällaista tekijöiden vapautta ja maailmankuvaa.

Lisättäköön, että sarja on sen omaa kieltä käyttäen ”vitun hyvä”.