Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Digitaalinen kotimaisen elokuvan arkisto auki – jo alkuun 235 ilmaista elokuvaa

Blogit Kuvien takaa 3.12.2019 16:08
Kalle Kinnunen
Kalle Kinnunen - avatar
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Uusi Elonet-palvelu on avattu, ja se on ällistyttävä.

Tarjolla on 225 pitkää kotimaista elokuvaa ja yli 1700 lyhytelokuvaa. Elokuvat ovat vanhoja, monet mustavalkokaudelta – ne ovat esimerkiksi Suomi-Filmin, Suomen Filmiteollisuuden ja Teuvo Tulion tuotantoja. Joukossa on myös melko uusia elokuvia National-Filmiltä, esimerkiksi Talvisota.

Ne ovat katsottavissa ilmaiseksi ja hyvin toimivalta alustalta.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) vie elokuva-arkistotoimintaa siis todella hienosti digitaaliseen aikaan. Olisi nyt höpötystä puhua siitä, että tällainen palvelu olisi voitu avata aiemmin, sillä ainakin nyt se on toteutettu teknisesti fantastisesti. Kaikki elokuvat ovat tarjolla teräväpiirtona.

Esimerkiksi Valkoisen peuran ja Talvisodan restauroidut versiot ovat todella upean näköiset. Suosikeista ovat tarjolla esimerkiksi Komisario Palmun erehdys ja Edvin Laineen Tuntematon sotilas.

Itseäni myös kiinnostavat mahdollisuudet nähdä tai ainakin kursorisesti katsastaa eri syistä suhteellisen harvoin nähtyjä elokuvia. Tarjolla ovat vaikkapa Juokse kuin varas ja Radio tulee hulluksi sekä useat Jaakko Pakkasvirran ohjaukset, joista Jouluksi kotiin oli pikavilkaisulla vielä diipimpää ”duunari heitetään tunkiolle” -ahdistusta kuin odotin. Kenenkään ei myöskään tarvitse olla huolissaan elokuvan Pekka ja Pätkä neekereinä ”sensuroinnista”, Elonetissa se on ja pysyy.

Elokuvien valinta perustuu yksinkertaisesti tekijänoikeuksiin eli siihen, mitä KAVI omistaa. Yhteensä sillä on noin 450 elokuvan oikeudet, eli valikoima tulee täydentymään sitä mukaa kun loput digitoidaan ja kunnostetaan.

Elokuvauutisten juttu palvelusta muistutti kuitenkin eräästä asiasta. ”Opetus- ja kulttuuriministeriön KAVI:iin kohdistamat rahoitusleikkaukset vaikuttanevat myös uusien digitointi- ja restaurointitöiden etenemistahtiin”, Niko Jutila kirjoittaa.

Hyvä sentään, että ollaan päästy tähän asti: on mitä näyttää verorahojen vastineeksi. Rahastahan tässä ulkopuoliselle ehkä kulttuurityöltä vaikuttavassa tempauksessa pohjimmiltaan muutenkin on tekijänoikeuksien puolesta kyse.

”Vielä vuosikymmenen alkupuolella KAVI ei omistanut juuri muita kuin Teuvo Tulion tuotannon – joka tuli valtiolle Tulion kuoltua vailla perillisiä – mutta Finnkinon kanssa tehdyt kaupat Suomen Filmiteollisuuden, Fenno-Filmin, Filmityön, Kinoston, Väinän-Filmin ja National-Filmin katalogista kasvattivat omistuksia. Kokoelma karttui vielä merkittävästi Suomi-Filmi Oy:n myytyä kaikki elokuvansa KAVI:lle”, Jutila kirjoittaa.

Kun esimerkiksi kotimaisten uusien elokuvien, saati klassikkojen julkaiseminen blu-ray -teräväpiirtolevyinä on kutakuinkin loppunut, Elonet tarjoaa nyt väylän nähdä ne korkealaatuisella kuvalla.

Palvelu tuo yhden uuden ulottuvuuden myös striimauspalvelujen keskinäiseen kamppailuun ja perinteisen television myllerykseen.

Miksi kukaan enää toivoisi näitä elokuvia uusintoina ”televisioon”?