Väritetty Kivi
Teemu Keskisarja menee kansalliskirjailijan nahkoihin.
Historioitsija Teemu Keskisarja värittää tutkielmansa isolla paketillisella värikyniä, mikä ei tarkoita muuntelua tai peittelyä. Väriä tuovat tietokirjallisuudessa poikkeuksellisen räikeät kielelliset tyylikeinot ja eläytyminen kohteen nahkoihin. Aleksis Kiven elämänkertomuksen kohdalla Keskisarja onnistuu väriskaalassa erinomaisesti. Kansalliskirjailijan luonnekuva on raikas hyppäys Kiven maailmaan.
Onhan Kivestä kirjoitettu, kuten Saapasnahka-tornin lähdeluettelo osoittaa. Keskisarja käyttää lähteitä tuoreen ennakkoluulottomasti. Hän ei epäröi spekuloida huhuilla ja muisteloilla, mutta tekee lukijalle selväksi tietojen luotettavuusasteen. Kirjan alku perustuu vahvasti Viljo Tarkiaisen vuoden 1950 Kivi-elämäkerralle. Myöhemmissä vaiheissa Keskisarja tukeutuu paljon kirjelähteisiin. Ja värikynää päälle!
Vanhahtavan sanajärjestyksen ja Kiven kielen poljento kuuluvat tekstissä. Runsas sanavarasto kattaa kaikkea Kiven ilmaisuista nykysuomen puhekielisyyksiin. Tätä kirjoa Keskisarja höystää vielä huumorilla: ”Fennomania ei Siuntiossa kukkinut tai ollut edes nupullaan, siksi sen vastustamistakin esiintyi vain vähän.” Silti kerronta nojaa koko ajan lähdeaineistoon, ja kokonaisuus on tietopohjaisesti täysin uskottava.
Teräviä tulkintoja tekevä teksti venyy paikoin kaunokirjallisuudeksi. ”Pahoinvointi teki hyvää kirjoittamiselle. Selvinpäin metsässä ja kamarissa ei hän olisi ylettynyt ilon pilviin ja masennuksen kuiluihin.”