Patti ihmemaassa

Patti Smith kertoo vaikeasta vuodesta.

muistelmateos
Teksti
Tero Alanko

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kiinalaisen horoskoopin apinan vuosi alkoi helmikuussa 2016. Kirjailija-muusikko Patti Smith täytti sen aikana 70 vuotta.

Marraskuussa 2016 ”kamala keltapäinen itseluottamusmies” voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Itseluottamusmies ja Smith ovat syntyneet samana vuonna, mutta käyttäneet elämänsä eri tavoin – Smith perheelle ja taiteelle omistautuen, itseluottamusmies rahaa ja valtaa havitellen.

Haastattelin Patti Smithiä kesällä 2016. Hän puhui pitkään tulevista vaaleista. Smith piti Donald Trumpia julkkiskulttuurin tuotteena ja kykenemättömänä presidentin hommaan. Liian likeiset suhteet rahamaailmaan ja sotateollisuuteen tekivät myös Hillary Clintonista epäluotettavan vaihtoehdon.

”Meidän täytyy muuttaa monia suuria asioita. Sitä muutosta ei voi antaa Clintonin tai Trumpin vastuulle”, Smith sanoi.

Apinan vuosi -kirjassa presidentinvaalit ovat vain sivujuonne. Sen pohjimmainen tarina on henkilökohtaisempi.

 

Kirja alkaa uudenvuodenaamusta 2016. Muutamaa päivää aiemmin Smithin ystävä, musiikkivaikuttaja Sandy Pearlman oli löytynyt tajuttomana parkkipaikalta. Aivoverenvuodon saanut Pearlman kuoli heinäkuussa 2016.

Kirjan muutkin päähenkilöt – Patti Smith itse, näytelmäkirjailija Sam Shepard ja kitaristi Lenny Kaye – ovat 1940-luvulla syntyneitä taiteilijoita, jotka ovat nähneet maailman muuttuvan mutta toisenlaiseksi kuin he nuorena haaveilivat.

Ensin Apinan vuosi pyrki luiskahtamaan otteesta. Pian kuitenkin helpotti. ”Tämähän on kuin Liisa ihmemaassa!” tajusin.

Kerronnallisesti vahvimmillaan kirja on pitkässä aloitusjaksossa. Smith harhailee ympäri Kaliforniaa, juo paljon kahvia ja keskustelee muukalaisten kanssa. Elegistä autofiktiota värittää kevyen surrealistinen ote.

Apinan vuosi on päiväkirja ja matkakirja. Smith reissaa ihailtavan vähin kantamuksin. Lähtiessään luentokiertueelle Eurooppaan hän pakkaa pieneen matkalaukkuunsa kuusi paitaa, kuudet alushousut, kuudet sukat, kaksi muistikirjaa, yskänlääkettä, Polaroid-kameran ja Allen Ginsbergin runokokoelman.

Smith ei piittaa materiasta ja tuntuu elävän yksinkertaista mutta päähänpistojen värittämää elämää. Hän on kuitenkin etuoikeutettu, joka voi tehdä mitä haluaa.

 

Pandemiakevään mittaan Smith kirjoitti Apinan vuoteen epilogin, joka on mukana esseisti Antti Nylénin suomennoksessa. Sujuva suomennos tavoittaa hyvin Smithin pohdiskelujen hengen.

Epilogin merkitys jää vähän epäselväksi. Se tuntuu eri tarinalta, vaikka Smith yrittää lopussa sitoa langat palaamalla uudenvuodenaattoon 2015 San Franciscossa. Hän on juuri astumassa Fillmore East -konserttihallin lavalle ja toivoo tuovansa ihmisille iloa.

Epilogin painavimmalta jaksolta vaikuttaa Patti Smithin matka Gentiin, Belgiaan katsomaan Jan van Eyckin 1400-luvulla maalaamaa kuuluisaa alttaritaulua, jonka nimen Nylén on kääntänyt Mystisen karitsan palvonnaksi. Karitsan, uhrilahjan, kasvonpiirteet ovat ihmismäiset.

Jo kirjoittaessani tätä epilogin epilogia tiedän hyvin, että se on vanhentunut jo sinun lukiessasi sitä”, Smith sanoo. Hänen täytyy kuitenkin kirjoittaa, on tekstillä todellista päämäärää tai ei.

Uusien laulujen kirjoittaminen on tainnut jäädä Patti Smithin elämästä. Kesän 2016 haastattelussa hän veikkasi seuraavan levynsä ilmestyvän vuoden 2017 alkupuolella. Sitä ei ole vieläkään julkaistu.

Patti Smith: Apinan vuosi. Suom. Antti Nylén. 209 s. Siltala.