Prince 1958–2016: Minneapolisin minihendrix oli rönsyilevien keikkojen ja levytysten mestari

Popin ja funkin superkyky ja yhden miehen levytysteollisuus oli aktiivinen äkilliseen kuolemaansa saakka.

musiikki
Teksti
Minna Kontkanen

1980-luvun kulttuuri korosti edeltäneestä vuosikymmenestä poiketen yksilöllisyyttä. Ajan henkeen sujahtivat ja sitä omalta osaltaan muokkasivat kolme amerikkalaista popin supertähteä: Michael Jackson, Prince ja Madonna.

Elossa on enää kurinalaisista elämäntavoistaan tunnettu Madonna. Jacksonin lähdön hetki koitti kesällä 2009, ja Prince kuoli Minneapolisin esikaupungissa, kotonaan linnoitusmaisessa Paisley Parkissa torstaina 21. huhtikuuta. Kuolinsyy ei tämän tekstin määräaikaan mennessä ollut tiedossa.

1980-luku oli vielä aikaa, jolloin Michael Jackson hätkähdytti täydellisyyttä hipovilla levyillään ja lemmikkisimpanssillaan ja Madonna keikisteli krusifiksi kaulassa hittikappaleidensa videoilla. Etenkin Jacksonin myöhempiä vaiheita seuranneen on vaikea edes muistaa, että Prince oli tuohon aikaan kolmikon rajuin kohauttaja, suorastaan tulenarka tapaus.

Toki asian kuulee jokainen englannintaitoinen hänen levyiltään alkaen vuoden 1978 esikoissinglestä Soft and Wet. Julkaisu-uransa alkusäkeissä 19-vuotias Prince laulaa suomennettuna ”hei kulta, tahdon hukuttaa sokeriruokoni sisääsi, beibi voitko kestää sen kivun”. Tämän hengentuotteen lisäksi Prince soitti albumin kaikki soittimet – ja lähes kaikki soittimet myöhemmilläkin kymmenillä albumeillaan. Vuonna 1985 Princen kappale Darling Nikki taas oli tärkein motivaattori järjestölle, joka sai Yhdysvaltain äänilevyteollisuusliiton lätkimään Parental Advisory -varoitustarrat levynkansiin, joiden sisällä puhutaan rivoja (tai väkivaltaisia). Naisen itsetyydytyksestä kertova Nikki oli lohkaisu tunnetuimmalta Prince-albumilta Purple Rain (1984). Sitä on myyty 22 miljoonaa kappaletta artistin yli 100 miljoonan albumin kokonaismyynnistä. Princen lukemattomat kappaleet liikkuvat samoissa, hänen yhdeltä edeltäjältään Rick Jamesilta jatkokehitellyissä tunnelmissa, mutta eivät vain niissä. Princen tuotannosta olisi mahdollista laatia taulukko, jossa on kahdenlaisia sävellyksiä (lemmentuskainen balladi – metronomintarkka funk-jamittelu) ja kolmenlaisia sanoituksia (seksi tai sen kerjääminen – Jumala – biletys ja funkkaaminen).

Sävel- ja sanoitustyylejä umpimähkään yhdistelemällä kasassa olisi kuvaus neron koko tuotannosta. Paitsi että yksi hänen suurimmista hiteistään Sign ”O” the Times on kuvaus länsimaiden slummiköyhälistöstä. Ja entä aurinkoiset pop-hitit, kuten Raspberry Beret tai Bangles-yhtyeelle tehty Manic Monday?