Pokerinaama

Taiteilija Iiu Susiraja ei välitä, mitä hänestä ajatellaan.

Teksti
Kimmo Rantanen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Puhelias ja eloisa taiteilija ei vastaa lainkaan teoksiensa synnyttämää mielikuvaa. Iiu Susirajan videoilla katsojaa vastassa on tyhjä katse. Valokuvissa huomiota herättää ilmeettömyys.

”Jos hymyilisin, teoksia ei otettaisi vakavasti”, Susiraja sanoo. ”Tai hymyn pitäisi olla irvokas. Välillä yllätyn itsekin, onpa tuima ilme. Näen katseen niin, että se on tyhjä, mutta elossa. Ehkä katse on myös suojakeino, jolla suojelen itseäni.”

Susirajan yhdysvaltalainen galleristi Michael Egan on luonnehtinut taiteilijan teosten omakuvaa pokerinaamaksi. Hän vertaa ilmeettömyyttä Aki Kaurismäen elokuvien henkilöhahmojen totisuuteen.

Mutta, kuten todettu, ei pidä sotkea teoksia ja tekijää toisiinsa. Paitsi ehkä hieman.

”Tunnistan kuvista itseni eikä minun ole vaikea katsoa niitä. Minussa on kaksi puolta, huumorintajuinen ja vakava, sosiaalinen ja erakkoluonne.”

 

Susirajan aloittaessa vuonna 2007 itsensä kuvaaminen ei ollut arkipäivää kuten nykyisin. Puhutaan toki kahdesta täysin eri asiasta.

”Ei nykypäivän kuvaaminen vaikuta tekemisiini mitenkään. Minulla ei ole esimerkiksi Instagram-tiliä. Sitä olen pohtinut, milloin nykyisen kaltainen itsensä kuvaaminen ei ihmisistä enää ole kiinnostavaa. Niinhän kaikille asioille ennen pitkää käy.”

Susiraja laittaa itsensä kuvissa likoon. Tosin hän sanoo, ettei välitä siitä, mitä ihmiset sanovat, se ei edes kiinnosta häntä. Rohkeana Susiraja ei itseään pidä.

”Jos kuvaan toista ihmistä, minuun iskee ujous. Olen tehnyt niin vain kerran. Se oli koulutyö, joka oli pakko tehdä.”

Susirajan teoksiin on vaikea suhtautua välinpitämättömästi. Provosoinnin hän kieltää.

”Jos haluaisin provosoida, olisin paljon pahempi”, Susiraja sanoo.

”Eikä kuvia sitten haluaisi kukaan katsoa. Nyt teokset ovat melko helposti lähestyttäviä. Niissä ei ole tietoisia yhteiskunnallisia viestejä. En ylipäätään mieti taidettani kovin syvällisesti, mutta työt saavat ihmisten ajatukset liikkeelle.”

”Teoksissa ei liioin ole feministisiä tai kehopositiivisuuteen liittyviä asioita. Minua ei kiinnosta, onko joku lihava tai laiha. Se ei ole taiteeni lähtökohta.”

 

Iiu Susiraja nimeää teoksensa, ja nimi ohjaa katsojan ajatuksia aina johonkin suuntaan. Nimen pohtiminen saattaa jälkikäteen johdattaa taiteilijan itsensäkin näkemään kuvassa jotain, mitä hän ei kuvatessa tullut ajatelleeksi.

Susiraja kiinnostaa maailmalla.

Viime vuonna Los Angelesissa yhden kuvan kaikki viisi editiota myytiin ennen näyttelyn avautumista.

Lisäksi Sunset Boulevardilla Susirajan videoita oli esillä kahdella näyttöseinällä kenen tahansa kaupunkilaisen nähtävillä.

 

Kiasmassa esillä oleva Susirajan näyttely on osittain retrospektiivi. Mukana on kymmenen uutta kuvaa ja muutama tuore video.

Valokuvat on otettu Susirajan uudella työhuoneella. Aiemmin Susiraja kuvasi pääasiassa kotona ja päivänvalossa. Nyt hänellä on käytössään studiolamput. Työhuoneen myötä kuviin tuli isompia esineitä, kuten moottorisaha ja pesukone.

”Rakennan kaiken ennakkoon mielessä tarkasti”, Susiraja sanoo.

”Esine määrää, otanko valokuvan vai teenkö videon. Videolla voin pyöritellä esinettä ja tehdä sillä jonkin teon, valokuvassa esine näkyy vain yhdestä vinkkelistä.”

Valmistelut Susiraja tekee huolellisesti, mutta kuvaaminen tapahtuu nopeasti. Ensimmäisissä otoksissa on taikaa, joka katoaa, jos tekemistä hioo. Nopea toteutus synnyttää vaikutelman, että teokset on tehty tuosta vain.

”Video-ottoja on yksi tai kaksi. Kuvia otan teosta kohti ehkä kymmenen. Näen heti tietokoneelta mikä kuvista on oikeanlainen.”

 

Iiu Susirajan näyttely Kiasmassa (Mannerheimintie 11, Helsinki) 15.3.–28.7.2019.