Wille Rydmanin kirja ei johtanut poliisin esitutkintaan – nyt syyttäjä hankkii asiassa lisäselvityksiä

Elinkeinoministeri Wille Rydman (ps) vapautui heinäkuussa rikosepäilystä, jossa häntä epäiltiin salassa pidettävien tietojen julkaisemisesta.

Rydman oli julkistanut seksuaalirikosjutun asianomistajana olleen naisen henkilöllisyyden kirjassaan Salaisuus, jota ei ollut.

Seksuaalirikosjutun tutkinnasta vastannut keskusrikospoliisi teki Rydmanista tutkintapyynnön. Sen käsitteli Helsingin poliisilaitos, jossa katsottiin, että kyse ei kokonaisuutena arvioiden ole salassapitorikoksesta vaan lievemmästä salassapitorikkomuksesta.

Syyttäjä päätti, ettei esitutkintaa salassapitorikkomuksesta aloiteta. Olennaisena perusteluna oli se, että nainen olisi itse kertonut asiasta aiemmin julkisuudessa.

Seksuaalirikoksesta nainen ei kuitenkaan ole koskaan julkisuudessa puhunut, vaikka on avautunut muusta Rydmanin käytöksestä. Tältä osin syyttäjän päätös näyttäisi perustuneen puutteelliseen pohjatietoon.

Syyttäjä aikoo nyt hankkia lisäselvitystä asiasta. Hän sai kuulla epäselvyydestä tiedotusvälineiden yhteydenottojen kautta.

”Harkitakseni asiaa minun pitää kerätä lisää taustatietoa. Katson, onko uuteen arviointiin aihetta sitten, kun saan lisäselvityksiä”, erikoissyyttäjä Katri Veran sanoo.

Syyttäjä korostaa, ettei lisäselvitysten hankkiminen vielä tarkoita tapauksen uudelleen avaamista. Jo tehty päätös on ja pysyy voimassa, ellei olennaisesti uusia seikkoja ilmene. Jos perusteltu syy käy ilmi, esitutkinta on lain mukaan aloitettava.

Tapaus on edennyt mutkikasta reittiä. Vuosi sitten heinäkuussa Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin, jossa kerrottiin silloisen kokoomuksen kansanedustajan käyttäytymisestä nuoria naisia kohtaan.

Useat naiset olivat kokeneet Rydmanin käytöksen asiattomaksi ja ahdistavaksi. Kaksi vuotta aiemmin myös poliisi oli selvitellyt Rydmanin tekemisiä, kun se oli saanut vinkin kaltoinkohtelun uhreja auttavan palvelun työntekijältä. Tuolloin poliisi oli kuitenkin katsonut, etteivät tapaukset ylittäneet esitutkintakynnystä.

HS:n jutun jälkeen keskusrikospoliisi (KRP) alkoi oma-aloitteisesti tutkia asiaa lisää. Se kutsui kuulusteluun naisia, joita ei edellisessä poliisin selvityksessä ollut kuultu.

Yksi naisista kertoi KRP:lle teosta, joka täytti seksuaalirikoksen tunnusmerkistön. Syytettä ei kuitenkaan nostettu. Todistelu oli pitkälti sana sanaa vastaan, eikä kahden syyttäjän tekemän päätöksen mukaan ole näyttöä siitä, että teon kiistänyt Rydman olisi syyllistynyt seksuaalirikokseen.

Syyttäjien päätöksessä naisen henkilöllisyys on salattu.

Rydman sen sijaan paljasti naisen nimen kirjassaan, joka ilmestyi viime helmikuussa. Hän oli saanut tiedon asianomistajasta virallista kautta, koska oli rikostutkinnassa epäillyn asemassa.

Tässä asemassa häntä sitoo asianosaisen salassapitovelvollisuus. Siksi KRP teki nimen paljastamisesta tutkintapyynnön Helsingin poliisille 6. maaliskuuta. Tutkintapyyntö koski myös eräitä muita kohtia kirjassa, joissa Rydman lainaa suoraan seksuaalirikosjutun esitutkinta-aineistoa.

Poliisin asiakirjoista ilmenee, että esitutkinnassa myös Rydman itse oli pyytänyt seksuaalirikosjutun koko aineiston salassapitoa.

Helsingin poliisi käynnisti jutussa esiselvityksen, jota vietiin eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa. Tapaus olisi saattanut pysyä kokonaan poissa julkisuuden valokeilasta, mutta Rydmanin ministeriksi nimittämisen jälkeen 7. heinäkuuta Iltalehti uutisoi KRP:n tutkintapyynnöstä.

Pikavauhtia sen jälkeen, 21. heinäkuuta jutun tutkinnanjohtaja teki syyttäjälle esityksen esitutkinnan rajoittamisesta. Syyttäjä hyväksyi esityksen ja päätti, ettei esitutkintaa aloiteta.

”Olen perustanut päätökseni poliisin antamiin tietoihin”, Veran sanoo.

Millä perusteella tutkinnanjohtaja sitten päätyi esittämään, ettei epäiltyä salassapitorikosta ole tarpeen tutkia? Poliisin päättelyketju on kaksiportainen.

Ensin poliisi katsoi, että kyse ei kokonaisuutena arvioiden ole salassapitorikoksesta vaan lievemmästä salassapitorikkomuksesta.

”Rydman on kirjassaan kertonut seksuaalirikoksen asianomistajan nimen, mutta asianomistaja on jo aiemmin kertonut julkisuudessa omalla nimellään Rydmanin häneen kohdistamasta seksuaalisesta ahdistelusta,” tutkinnanjohtaja perustelee.

Seksuaalirikoksesta nainen ei ollut puhunut julkisuudessa, mutta poliisi katsoi silti hänen yksityisyyden suojansa epäillyn seksuaalirikoksen uhrina alentuneeksi, koska hän oli aiemmin kertonut muista Rydmanin tekemisistä.

Toisaalta poliisi katsoi, että esitutkinta voidaan jättää kohtuusperusteella toimittamatta, koska kyse on vähäisestä rikkomuksesta ja Rydmanille on koitunut asiasta kielteistä julkisuutta.

Kielteisellä julkisuudella ei poliisin esityksessä viitata Helsingin Sanomien vuoden takaiseen juttuun tai siitä seuranneeseen julkisuuteen. Sillä tarkoitetaan ainoastaan Iltalehden 7.7.2023 julkaisemaa artikkelia, jonka kautta tieto epäillystä salassapitorikoksesta vuoti julki.

”Vaikka kyse on politiikassa aktiivisesti mukana olevasta julkisuuden henkilöstä, ei tämä negatiivinen uutisointi ole liittynyt hänen toimintaansa/virkatoimiinsa kansanedustajana ja ministerinä. Uutisoinnilla on ilmeisiä haitallisia vaikutuksia Rydmanille, sillä tietovuoto ja siitä uutisointi ajoittuu siihen ajankohtaan, kun Rydman nimitettiin ministeriksi”, esityksessä lukee.

Poliisin mielestä Rydmanin rankaiseminen olisi kohtuutonta, koska rikkomuksesta tuomittaisiin joka tapauksessa vain sakkoja ja tietovuodon takia Rydman on joutunut oikeudenloukkauksen kohteeksi.

Naisen kokemaan oikeudenloukkaukseen ei viitata. Rydmanin kirja on yhä netissä luettavissa.

Ministeri siis vältti tutkinnan sen takia, että rikosepäilystä uutisoitiin. Perustelua ihmetteli tuoreeltaan rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.

”En ole ikinä ennen kuullut, että asian saamalla julkisuudella olisi perusteltu sitä, ettei esitutkintaa toimiteta”, Tolvanen sanoi Ilta-Sanomissa.

Toistaiseksi viranomaiset ovat arvioineet Rydmanin kirjaa vain salassapitorikoksen ja -rikkomuksen näkökulmasta. KRP:n tekemä tutkintapyyntö ei koskenut yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä, joka on asianomistajarikos.

Helsingin poliisin esiselvityksen julkisesta versiosta ei ilmene, että naista tai Rydmania olisi kuultu esiselvityksessä. Asiakirjoissa viitataan ainoastaan keskusrikospoliisin edustajan kanssa käytyyn keskusteluun.

KRP:n tutkintapyynnöstä Rydmanilla ei kertomansa mukaan ollut tietoa ennen uutisointia.

”Mitä tulee kirjoittamaani kirjaan, se kestää kaiken oikeudellisen tarkastelun”, Rydman kirjoitti Twitterissä 7. heinäkuuta.

Rydman on koko ajan kiistänyt rikosepäilyt ja muut kielteiset väitteet. Hän on ilmoittanut harkitsevansa oikeustoimia Helsingin Sanomien viime viikolla ilmestyneestä jutusta, jossa julkaistiin hänen vanhoja rasistisia yksityisviestejään.

Helsingin Sanomien ensimmäisestä paljastusartikkelista hän teki tutkintapyynnön, jota poliisi tutkii epäiltynä törkeänä kunnianloukkauksena ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Suomen Kuvalehden tietojen mukaan Rydman ulotti tutkintapyyntönsä koskemaan toimittajien lisäksi useita naisia.