Luvassa lyhyitä lakkoja

Yli puolet Suomen vientituloista tuova teknologiateollisuus uhkaa ajautua sopimuksettomaan tilaan lokakuun lopussa.

Teksti
Matti Simula

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Ei kuulosta tuoreelta, jos työehtosopimusneuvottelujen kerrotaan ”takkuavan”.

On sen sijaan harvinaista, että yksi neuvotteluosapuoli epäilee julkisesti jo viikon päivät ennen sopimuskauden päättymistä, ettei sopua löydy määräaikaan mennessä. ”En usko, että pääsisimme sopimukseen ennen lokakuun loppua”, STTK:laisen ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen sanoo.

Kierrosten ensimmäiset sopimukset eli niin kutsuttu päänavaus on tehty vuosikymmenien ajan teknologiateollisuudessa.

Työnantajia edustava Teknologiateollisuus sekä palkansaajaosapuolet, SAK:lainen Teollisuusliitto, STTK:lainen Pro ja akavalaisten Ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunta YTN ovat neuvotelleet elokuusta lähtien tämän kierroksen päänavauksesta.

Edistystä ei liene tapahtunut yhdessäkään pöydässä. ”Uskon, että menemme sopimuksettomaan tilaan marraskuun alussa”, Malinen povaa.

”Teemme kaikkemme, jotta sopimukset saadaan aikaan lokakuun loppuun mennessä”, Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle vakuuttaa.

Neuvotteluja jumittaa Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana tehty, kikyksi kutsuttu kilpailukykysopimus.

Teollisuusliitto pitää kiinni kiky-tuntien lopettamisesta. Tehy ja Super haluavat ainakin hinnoitella ne uudelleen.

Teollisuusliiton edeltäjä Metalliliitto ja Teknologiateollisuus ratkaisivat kikyn synnyn kesällä 2016. Elleivät ne olisi löytäneet yksituumaisuutta, sopimusta ei olisi saatu aikaan.

Neuvotteluissa hiertää nyt kikyyn sisältyvä vuosittaisen työajan 24 tunnin korvaukseton pidennys. Ammattiliitot pyrkivät ”ilmaisista” tunneista eroon, vaikka ne kirjattiin työnantajien tulkinnan mukaan pysyväisluonteisesti työehtosopimuksiin.

Metalliliiton työehtosopimuksiin työajan pidennystä ei kuitenkaan kirjattu. Vahva liitto käytti voimaansa. Se sai työajan pidennyksen kirjatuksi määräaikaiseen lisäsopimukseen, jonka Teollisuusliitto on irtisanonut päättymään vuodenvaihteessa.

”Kerroimme työnantajille, että olemme näissä talkoissa mukana kolme vuotta ja sen jälkeen se loppuu”, Metalliliittoa johtanut, nykyisen Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto korostaa.

Helle pitää kiinni työajan pidennyksestä. ”Työaikakysymys on meille osa kokonaisuutta, jonka nimi on kilpailukyvyn parantaminen. Mikäli työaikaa lyhennetään palkansaajapuolen esittämällä tavalla, kilpailukyky heikentyy ja vie kansainvälisillä markkinoilla toimivilta yrityksiltä mahdollisuuksia pärjätä ja työllistää.”

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on laskenut kikyn parantavan työllisyyttä 20 000–42 000 henkilöllä vuoteen 2022 mennessä. Noin 40 prosenttia uusista työpaikoista tulisi työajan pidennyksestä.

 

Aalto sanoo liittonsa hakevan palkkaratkaisua, joka ei vaaranna kustannuskilpailukykyä. ”Tavoittelemme jäsenistömme ostovoiman kehittymistä. Eksaktia tavoitetta en sano.”

Eri osapuolien puheista syntyy vaikutelma, että ainakaan alle kahden prosentin nimelliskorotuksilla ei sopimuksia missään nimessä synny.

Teollisuusliitto pyrkii kaksivuotiseen, tietyistä teknisistä syistä ehkä pari kuukautta pidempäänkin sopimukseen. Aallon mukaan palkoista ei kuitenkaan päästä keskustelemaan ennen kuin työaikakysymys on ratkaistu.

Myös Helle kytkee työaikakysymyksen palkkoihin. Hänestä paluu Teollisuusliiton havittelemaan vuoden 2016 vuosityöaikaan pienentäisi mahdollisuutta palkankorotuksiin. ”Työajan pidennyksen poistuminen merkitsisi 1,4 prosentin vähennystä palkkaratkaisuun. En näe, että se olisi palkansaajienkaan etu, kun ajatellaan ostovoiman kehittymistä.”

Aalto kyseenalaistaa Teknologiateollisuuden laskelmat, joiden mukaan 24 vuotuisen lisätyötunnin arvo olisi 1,4 prosenttia, 230 miljoonaa euroa.

”Se perustuu oletukseen, että joka työpaikalla käytettäisiin kiky-tunnit työntekoon. On kuitenkin työpaikkoja, joissa työajan pidennystä ei ole edes otettu käyttöön. Jossakin sitä on käytetty henkilökunnan koulutukseen, virkistäytymiseen tai johonkin muuhun”, Aalto perustelee. Hänestä kiky-tuntien laskennallinen arvo on alle prosentin.

Aalto on sanonut sopineensa vuonna 2016 Helteen edeltäjän, Eeva-Liisa Inkeroisen kanssa ”ilman mustaa valkoisella”, että ”jos työajan pidennys joskus irtisanotaan, siitä ei ole painolastia seuraaviin neuvotteluihin”. Inkeroinen on kiistänyt sopimuksen.

Kysymys 24 tunnista on joidenkin arvioijien mielestä ”kokoaan isompi arvovaltakiista”. Mutta joskus solmu on avattava. Ilman että kukaan menettää kasvojaan.

Löytyykö ratkaisu kiky-tuntien poiston siirtymäajasta, jonkin arkipyhän palauttamisesta työpäiväksi, Pekkas-päivien karsimisesta? ”Ei löydy. Ei ole edellytyksiä viedä muunlaista neuvottelutulosta hallintomme käsiteltäväksi, kuin kiky-tuntien lakkaaminen”, Aalto linjaa.

Helle sanoo, että ratkaisuun on ”eri vaihtoehtoja”, mutta hän ei ”halua avata niitä julkisuudessa.”

”Tällaisen sopimuksen työnantaja on tehnyt vain itsensä kanssa.”

Erityisen kivuliaat ovat olleet Teknologiateollisuuden ja ammattiliitto Pron neuvottelut. Ne ovat olleet jopa pitkään keskeytyneinä.

”Pro ei ole kunnioittanut perinteistä tapaa, jonka mukaan toisen osapuolen tavoitteita ei kerrota julkisuuteen, vaan on hakenut julkisuudesta profiilin nostoa. Ikävät julkisuustemput eivät edistä neuvotteluja”, Helle sanoo.

Pron Malinen torjuu syytöksen. ”Teknologiateollisuus on väittänyt, että olisimme sopineet, ettei neuvotteluista tiedoteta ennen kuin tulos on valmis. Tällaisen sopimuksen työnantaja on tehnyt vain itsensä kanssa.”

Kiista koskee muun muassa huhua, jonka mukaan Teknologiateollisuus olisi uhannut lopettaa työntekijöiden ay-jäsenmaksujen perinnän jäsenyrityksissään.

Helle ja Malinen eivät vastaa, onko aihe ollut esillä. Kukaan tuskin uskoo työnantajan uskaltavan kajota tässä tilanteessa ay-liikkeelle herkkään asiaan, mutta sen väläyttäminenkin ilmentäisi kehnoa neuvotteluilmapiiriä.

Teknologia-ala voi siis olla marraskuussa sopimuksettomassa tilassa. Se ei olisi tavaton työmarkkinatilanne, mutta pieniä lyhytkestoisia lakkoja se merkitsisi. ”Aivan varmasti. Ei kai kukaan oleta, ettei jäsenkuntamme reagoisi mitenkään”, Malinen sanoo.

”Jos sopimusta ei saada aikaiseksi, niin tietysti pohdimme, mihin järjestötoimiin ryhdymme. Tavoitteemme on päästä sopimukseen ilman niitä”, Aalto sanoo.

Helle varoittaa heikkenevistä talousnäkymistä. ”Lakoista puhuminen tuntuu hurjalta.”

JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine (vas.), Jytyn puheenjohtaja Maija Pihlajamäki, Kuntatyönantajien valtuuskunnan puheenjohtaja Ritva Viljanen, Kuntatyönantajien puheenjohtaja Markku Jalonen, OAJ:n ja Jukon puheenjohtaja Olli Luukkainen, Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo ja Superin puheenjohtaja Silja Paavola kilpailukykysopimusten allekirjoitustilaisuudessa Kuntatalossa 5. syyskuuta 2016.
JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine (vas.), Jytyn puheenjohtaja Maija Pihlajamäki, Kuntatyönantajien valtuuskunnan puheenjohtaja Ritva Viljanen, Kuntatyönantajien puheenjohtaja Markku Jalonen, OAJ:n ja Jukon puheenjohtaja Olli Luukkainen, Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo ja Superin puheenjohtaja Silja Paavola kilpailukykysopimusten allekirjoitustilaisuudessa Kuntatalossa 5. syyskuuta 2016. © VESA MOILANEN / LK

Helpoiksi eivät käy julkisen sektorin neuvottelutkaan. SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtajan Päivi Niemi-Laineen mukaan JHL hakee teollisuuden yleisen linjan ylittäviä ”reippaita” palkankorotuksia. ”Eivät teollisuus ja vienti määritä sitä, miten julkinen sektori voi.”

Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen on eri mieltä. ”Suomen talous, etenkin voimakkaasti heikentynyt kuntatalous, ei anna minkäänlaista varaa myöntyä tällaisiin vaatimuksiin.”

Lähes 50 kunnassa tai kuntayhtymässä käydään yt-neuvotteluja. Niemi-Laine tulkitsee silti talouslukuja siten, että ”kasvu ei ole laskemassa, vaan tasaantumassa”. Hänestä ”ei ole mitään kriisiä näkyvissä.”

”Palkankorotukset kuuluvat kuntiin samalla tavoin kuin yksityisiin yrityksiin”, Niemi-Laine katsoo.

Niemi-Laine rahoittaisi kuntien palkankorotuksia kiristämällä verotusta. Hänestä kysymys on siitä, haluavatko veronmaksajat maksaa julkisista palveluista vai eivät. ”Esimerkiksi Rauma on nostamassa tuloverotusta yhdellä prosenttiyksiköllä. Siitä kertyy 7, 1 miljoonaa euroa.”

”Kaikkien pitäisi tunnustaa talouden realiteetit. Neuvotteluihin pitää mennä työllisyystavoite edellä”, Jalonen painottaa.

Kunta-alan sopimukset päättyvät maaliskuun lopussa. Varsinaisiin neuvotteluihin käydään alkuvuodesta.

 

Sekä Niemi-Laine että sosiaali- ja terveysalan liiton Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen toteavat, että jos kiky-tunnit jäävät sopimuksiin, niistä tulee maksaa ”oikeudenmukainen korvaus”.

Tehy ja toinen STTK:lainen liitto, lähi-ja perushoitajien Super ajavat tiukkaa palkkatasa-arvo-ohjelmaa. ”Tarvitsemme vuosittain 1,8 prosenttiyksikköä vientiteollisuudessa saavutettavien palkankorotusten päälle. Kymmenen vuoden ajan”, Rytkönen toteaa.

Jalonen kauhistelee Tehyn ja Superin tavoitetta. ”Se maksaisi kunnille kymmenessä vuodessa kahdeksan miljardia euroa yli palkkakierrosten yleisen linjan.”

Jalonen saa tukea Helteeltä. ”Muiden alojen palkkaratkaisut vaikuttavat vientiteollisuuden kilpailukykyyn yhtä paljon kuin vientiteollisuuden omat ratkaisut. Vientiyritysten pärjääminen kansainvälisessä kilpailussa taas on elinehto sille, että Suomessa kyetään rahoittamaan hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa.”

Rytkönen kaipaa valtiolta rahaa palkkatasa-arvo-ohjelman kustantamiseksi, vaikka valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) on ilmoittanut, ettei sellaisia rahoja ole.

”Se on arvovalinta. On kyse siitä, hoitaako meitä kohta kukaan”, Rytkönen summaa.

Tehy ja Super irtisanoivat kunta-alan pääsopimuksen syyskuussa. Ne tavoittelevat sosiaali- ja terveydenhoitoalan omaa työ- ja virkaehtosopimusta. ”Hyvin pienillä ammattiryhmillä on omia sopimuksia, miksi ei julkisen sektorin 130 000 hoitohenkilöstöllä”, Rytkönen kysyy.

”Nykyinen sopimusjärjestelmä ottaa hyvin sote-henkilöstön erityistarpeet huomioon. Terveydenhuoltolalle on rakennettu valtakunnansovittelijan johdolla oma neuvotteluryhmä, jossa käydään läpi alan henkilöstön palkkaus- ja erityiskysymyksiä”, Jalonen vastaa.

Edessä on pitkä neuvottelukierros. Viimeiset sopimukset tehdään myöhään keväällä.