Tällainen oli Akseli Gallen-Kallelan viimeinen päivä

Helmikuussa 1931 vilustunut taiteilija lähti Kööpenhaminaan pitämään esitelmää ja tapaamaan ystäviään. Siltä matkalta hän ei koskaan palannut.

historia
Teksti
Elina Järvinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hotelli sijaitsi Tukholman vanhassakaupungissa, Skeppsbron 12:ssa.

Vaalea seitsenkerroksinen kivitalo. Julkisivussa kuvanveistäjä Gustaf Sandbergin pieniä veistoksia: purjelaiva, kala, laivalaituri. Ikkunoista näkymät lahdelle, Strömmenille.

Hotellin nimi oli Reisen.

Akseli Gallen-Kallela kirjautui sisään helmikuussa 1931. Yksi huone hänelle ja toinen Kirstille, tyttärelle.

He olivat kotimatkalla, tulossa Kööpenhaminasta. Gallen-Kallela oli pitänyt Tanskalais-suomalaisen yhdistyksen juhlassa esitelmän.

Kööpenhaminassa oli ollut kylmää, mutta Tukholmassa oli vielä kylmempää. Hyytävää. Kaiken lisäksi kaupungissa levisi influenssa. Puhuttiin, että tuhat ihmistä oli sairastunut tautiin.

Gallen-Kallela oli jo valmiiksi vilustunut. Hän oli kulkenut monta päivää ohutpohjaisilla kengillä.

Se johtui huonosta onnesta. Heidän paluumatkansa oli ikävästi venynyt.

 

SK_51-52_AGK_Reprot1_002
Viimeisen matkan aikatauluja ja suunnitelmia. © Akseli Gallen-Kallelan arkisto / kansallisarkisto

Oli sovittu, että Gallen-Kallela pistäytyy tullessaan Grensholmin linnassa, Norrköpingissä. Se oli matkan varrella.

Linnassa asui Johan Mannerheim, Carl Gustaf Mannerheimin veli, ja siellä oli taulu, jonka Gallen-Kallela halusi nähdä. Se oli hänen oma maalauksensa, muotokuva marsalkasta. Hän tahtoi nähdä, mihin se oli ripustettu.

Tarkoitus oli vain pistäytyä, ja siksi osa matkatavaroista oli lähetetty suoraan Tukholmaan. Näissä pakaaseissa olivat Gallen-Kallelan tukevammat kengät.

Mutta linnaan jouduttiinkin jäämään yöksi. Malmössä ei ollut ehditty aamujunaan, ja sen vuoksi Grensholmiin saavuttiin vasta illalla.

Linnan vierashuoneet olivat kauniit – kukkasin koristellut uunit ja kivilattiat – mutta niissä oli koleaa. Gallen-Kallela heräsi yöllä. Häntä paleli. Hän kutsui Kirstiä ja pyysi lisää peittoa. Löytyi vain saali.

Seuraavana aamuna vieraille esiteltiin vielä linnan puistoa. Seurue kahlasi syvässä lumessa, Gallen-Kallela ohuissa kengissään, muutenkin viluissaan.