Suomen ja Ruotsin jäsenyys panisi koko Naton pohjoisen puolustuksen uusiksi – Itämerellä ”venäläisten pitäisi käyttäytyä”

Asiantuntija ei usko, että Nato-Suomen maajoukkoja kaivataan puolustamaan Baltiaa. Sen sijaan pohjoisessa suomalaisille löytyy tehtäviä.

Nato
Teksti
Pauliina Penttilä

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomen ja Ruotsin jäsenyys muuttaisi rajusti koko Naton pohjoisen alueen puolustusta.

Uusia suunnitelmia aletaan tehdä toden teolla, kun suurista linjoista on sovittu edessä olevissa jäsenyysneuvotteluissa. Myös Suomen selonteossa Nato-jäsenyydestä todetaan, että jäsenenä ”Suomi osallistuisi Naton yhteiseen puolustussuunnitteluprosessiin”.

Suomen ja Ruotsin lisävoima olisi joka tapauksessa merkittävä, sanoo prikaatinkenraali evp Juha Pyykönen. Esimerkiksi Naton puolustuksen näkökulmasta tärkeä Kuolan suunta saisi Suomesta ja Ruotsista uutta vahvistusta.

Pyykösellä on pitkä kokemus yhteistyöstä Naton kanssa: hän työskenteli jo 1998–2000 esikuntaupseerina Naton päämajassa ja johti 2014–2015 puolustusliiton ja kumppanimaiden kehitysohjelmaa. Eläköidyttyään hän on jatkanut työtä turvallisuustutkijana.

Venäjän tärkein sotilaskeskittymä on Kuolassa. Viime vuosina Venäjä on vahvistanut muun muassa sulkellusvenetukikohtiaan rakentamalla veneille luolastoja ja laitureita. Ydinkärjillä vahvistettuja ohjuksia on Kuolassa runsaasti.

Tällä hetkellä Norja on ainoa Kuolan läheisyydessä sijaitseva Nato-maa. Sen resurssit eivät riitä torjumaan Venäjän uhkaa, joten alueella on liikkunut entistä enemmän Yhdysvaltojen ja Britannian sukellusveneitä.

Pohjoisen alueen tilanne muuttuisi, jos Naton puolustukseen voitaisiin laskea mukaan Ruotsin vahvat merivoimat.

Kun Ruotsi tukisi Norjaa tai hoitaisi Itämeren puolustusta, muiden Nato-maiden resursseja voitaisiin keskittää nykyistä enemmän niin sanottuun GIUK-kapeikkoon, joka ulottuu Grönlannista Islantiin ja Britanniaan. Sotatilanteessa kapeikon puolustaminen olisi tärkeää, jotta Venäjä ei pääse sen kautta Pohjois-Atlantille. 

Suomen ja Ruotsin ilmavoimat olisivat myös tervetullut lisä pohjoisen puolustukseen.

Norja ja Ruotsi ovat viime vuosikymmeninä kutistaneet maajoukkojaan. Vaikka Suomenkin maajoukkoja on 2000-luvulla karsittu, ne ovat edelleen moninkertaiset Norjan ja Ruotsin joukkoihin verrattuna.

”Meillä on pitkä raja Venäjän kanssa, joten vahvat maajoukot ovat luonnollinen valinta”, Pyykönen sanoo.

Jos Venäjä hyökkäisi maata pitkin, Suomen puolustus toisi turvaa myös Ruotsille ja Norjalle. Maiden maajoukot harjoittelivat viimeksi yhdessä maalis-huhtikuussa 2022 Cold Response -talvisotaharjoituksessa Narvik–Bardufoss-alueella Pohjois-Norjassa.

Myös maiden ilmavoimat voisivat tukea maavoimia yhdessä.

Itämerestä tulisi Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä Naton sisämeri.

”Se turvaisi varman merenkulun”, Pyykönen sanoo.

”Venäläisten pitäisi käyttäytyä.”

Aluevesiloukkaukset tai sota-alusten käyttäminen häirintään todennäköisesti vähenisivät.

Venäjän kaupankäynnistä iso osa kulkee meritse Suomenlahden kautta, joten pelisääntöjen noudattaminen olisi tärkeää myös Venäjälle.

Suomelle olisi iloa etenkin Ruotsin merivoimista. Suomessa merivoimat ovat maa- ja ilmavoimiin verrattuna pienet, joten naapurin sukellusveneet ja korvetit olisivat tervetullut apu. Myös Baltian maat hyötyisivät niistä.

Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä Itämeren ilmapuolustuskin vahvistuisi. Moni rantavaltio on hankkinut Suomenkin ostamia F-35-hävittäjiä, joten niiden tarvitsemaa infrastruktuuria voitaisiin suunnitella myös yhdessä.

”Suomi voisi saada rakentamiseen rahaa Naton kehittämisohjelmasta”, Pyykönen toteaa.

F-35-tukikohdat ovat kalliita muun muassa hävittäjien vaatimien edistyksellisten it-laitteiden ja satelliittiyhteyksien takia.

Suomessa on keskusteltu siitä, olisiko suomalaisten lähdettävä Naton osana puolustamaan Baltiaa, jos Venäjä sinne hyökkäisi.

Baltia on Natolle hankala paikka. Useissa selvityksissä on todettu, että jos Venäjä tekisi yllätyshyökkäyksen, puolustusliitto ei ehtisi reagoida.

Synkän näkemyksen asiasta esitti yhdysvaltalainen Rand Corporation -tutkimuslaitos vuonna 2016. Yhdysvaltain asevoimille analyysejä tuottava laitos totesi raportissaan, että Venäjä voisi edetä Tallinnan ja Riian porteille vain 60 tunnissa.

Vuonna 2017 puolustusliitto toi Baltiaan uusia kiertäviä joukkoja (Enhanced Forward Presence, eFP), jotka toimivat Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Niissä on vuorollaan parinkymmenen Nato-maan sotilaita.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan näitä joukkoja on vahvistettu. Britannia on tuonut Viroon 850 sotilasta lisää, ja Yhdysvallat ja Saksa ovat toimittaneet Baltiaan taisteluhelikoptereita ja telatykistöä.

Pysyviä joukkoja alueelle ei ole perustettu, sillä siinäkin on riskinsä. Venäjää ei ole haluttu provosoida perustamalla varsinaisia tukikohtia sen rajan taakse.

Venäjän hyökkäyksen jälkeen pysyvistä joukoista on kuitenkin alettu keskustella uudelleen. Asia aiotaan ottaa esille Naton huippukokouksessa Madridissa kesäkuussa 2022.

Pyykösen mukaan niiden perustaminen Baltiaan on edelleen epätodennäköistä.

”Jos Ukrainassa oltaisiin esimerkiksi sellaisessa vaiheessa, että käytäisiin rauhanneuvotteluja, pysyvien joukkojen perustaminen voisi häiritä niitä ja vaikeuttaa tilannetta.”

Sen sijaan Pyykönen uskoo, että kiertäviä joukkoja Baltiassa kasvatetaan. Se voisi olla myös Venäjän näkökulmasta siedettävä vaihtoehto.

Balttien kannalta on keskeistä, että joukoissa on myös Yhdysvaltain sotilaita: Naton johtavan maan joukot alueella ovat Venäjälle suurempi pelote kuin kenenkään muun. 

Jos Suomi hyväksytään Natoon, Pyykösen mukaan kiertävissä eFP-joukoissa voisi jatkossa olla myös pieni määrä suomalaisia.

Sen lisäksi Baltia voisi hyötyä Suomen hävittäjistä. Viron puolustusministeri Kalle Laanet on toivonut Suomelta apua etenkin ilmavalvontaan. F-35-hävittäjien operoinnista Baltiassa on jo kokemusta: parhaillaan niitä on sekä Liettuassa että Virossa osana kiertävää puolustusta.

Suomen Nato-selonteon mukaan juuri Baltian ja Islannin yhteinen ilmavalvonta kuuluu tehtäviin, joihin Suomi voisi osallistua. Lisäksi selonteossa mainitaan Naton nopean toiminnan joukot, joiden kriisinhallintatehtäviin Suomi on asettanut joukkoja jo kumppanimaana.

Pyykönen ei sen sijaan usko, että esimerkiksi Viron puolustusta alettaisiin rakentaa Suomen maajoukkojen varaan.

Yllätyshyökkäystä ei pystyttäisi torjumaan Suomesta, se vaatii joukkojen läsnäoloa Virossa ja Latviassa. Kriisitilanteessa olisi myös kaikkien etu, että Suomi huolehtii omasta maarajastaan.

Jos Venäjä hyökkäisi, Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys helpottaisi Pyykösen mukaan Baltian tilannetta etenkin tuomalla varmuutta ja ennustettavuutta: enää ei tarvitsisi miettiä, mitä pohjoiset naapurit mahtavat tehdä, vaan siitä olisi yhteiset suunnitelmat.