Onko koulukin pilalla? – Ongelmia liioitellaan julkisuudessa, sanoo erikoistutkija

Perhetaustan vaikutuksesta oppimistuloksiin ei ole vakuuttavaa näyttöä. Tutkimuksiin sisältyy harha.

koulutus
Teksti
Vappu Kaarenoja

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Turun yliopiston sosiologian erikoistutkija Hannu Lehti ihmettelee koulusta käytävää kriisikeskustelua.

Ilta-Sanomien tammikuisen pääkirjoituksen mukaan ”koululaitos on kriisissä”. Helsingin Sanomat kysyy, ”mitä kouluissa on tapahtunut”, kun ”oppimistulokset romahtavat”.

Hannu Lehden mielestä ei pitäisi puhua romahduksesta.

Pisa-tutkimuksissa suomalaisoppilaiden pisteet ovat kyllä laskeneet hieman huippuvuosista. Tulokset ovat silti erinomaiset.

”Suomen tytöt ovat maailman parhaita oppijoita. En todellakaan puhuisi katastrofista”, Lehti sanoo.  

Uusimmassa Pisa-tutkimuksessa suomalaiset tytöt saivat maailman parhaat pisteet sekä lukemisesta että luonnontieteistä. Matematiikasta seitsemänneksi parhaat.

Pojat ovat lukemisessa maailman viidenneksi parhaita, luonnontieteissä kuudenneksi, matematiikassa kolmanneksitoista parhaita.

”Erot muihin kärkimaihin myös pojilla ovat pieniä”, Lehti sanoo.

Hän myöntää, että suomalaisten oppimistulokset ovat heikentyneet 1990-luvulta lähtien. Se näkyy useissa eri aineistoissa. Hänestä ilmiö saa kuitenkin suhteettomat mittasuhteet mediassa.

Tammikuun alussa Ilta-Sanomat otsikoi juttunsa kysymyksellä: ”Paluu luokkayhteiskuntaan?”

Kirjoituksessa käsiteltiin Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin arviointiraporttia. Raportissa lukee: ”Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tila on tämän arvioinnin tulosten perusteella kansallisesti hyvä. Sekä osaamistaso että kehitys olivat samaa tasoa eri puolilla Suomea.”

Raportin ovat kirjoittaneet Jari Metsämuuronen ja Annette Ukkola.

Metsämuuronen sanoo ihmetelleensä keskustelua, jonka raportti synnytti.

”Minä en näe mitään katastrofia”, hän sanoo.

”Vuodesta 2000 lähtien matematiikan osaaminen on laskenut koko ajan. Mutta ei voi sanoa, että mikään olisi romahtanut.”

Metsämuurosen ja Ukkolan tammikuussa julkaistu raportti perustuu pitkittäistutkimukseen. Sen ensimmäinen vaihe oli vuonna 2018. Silloin testattiin ekaluokkalaisen osaamista matematiikassa ja äidinkielessä. Osallistujia oli yli 8 000 eri puolilta Suomea, yli 200 koulusta.

Kolmannen luokan alussa samat oppilaat testattiin uudelleen. Kaikki olivat edistyneet matematiikassa ja äidinkielessä, valtaosa hyvin.

Annette Ukkola sanoo: ”Alkuopetusvaiheessa osaamistason romahtamisesta ei ainakaan voida puhua.”

Tutkimus paljasti myös huolestuttavia ilmiöitä. Ukkola on huolissaan etenkin S2-oppilaista. He ovat lapsia, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, vaan he opiskelevat jompaakumpaa toisena kielenä. Heillä on siis todennäköisesti maahanmuuttajatausta.

Ensimmäisen luokan alussa heistä puolet oli heikoimmin pärjäävän viidenneksen joukossa.  

Heikoimmassa viidenneksessä oli paljon muitakin kuin maahanmuuttajia, suurin osa suomen- ja ruotsinkielisiä. Suomen- ja ruotsinkieliset kuitenkin edistyivät hyvin kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana. Vieraskielisten oppilaiden kehitys oli selvästi heikompaa.

Ukkola sanoo, että suuri osa S2-oppilaista tarvitsisi nykyistä enemmän tukea. He tarvitsisivat apua oppiakseen koulun opetuskielen paremmin.

Vuonna 2021 silloinen opetusministeri Jussi Saramo kirjoitti ministeriön sivuilla, että oppimistulokset eriytyvät entistä vahvemmin perhetaustan mukaan.

Tässäkään asiassa tutkimukset eivät kuitenkaan anna syytä paniikkiin, Hannu Lehti sanoo. Perhetaustan vaikutus oppimistuloksiin ei ole vahvistunut. Ainakaan siitä ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä.

Oppimistulosten ja oppilaan perheen tulojen välistä yhteyttä on tutkittu. Niillä on yhteys: hyvin tienaavien lapset pärjäävät keskimäärin paremmin. Mutta yhteys ei ole vahvistunut viime vuosina.

On tutkittu myös oppimistulosten ja vanhempien koulutustason yhteyttä. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että yhteys on vahvistunut viime vuosina. Näyttää siltä, että 2000-luvun alussa pelkän peruskoulun varassa olevien lapset pärjäsivät paremmin kuin nyt.  

Näihin tutkimuksiin sisältyy kuitenkin harha, Hannu Lehti sanoo. Harha syntyy, jos ei huomioida suomalaisten koulutustason yleistä nousua.

Vuonna 2000 yhdeksäsluokkalaisten äideistä 32 prosenttia oli korkeakoulutettuja, vuonna 2015 jo 50 prosenttia.

Samalla pelkän peruskoulun käyneiden vanhempien osuus on pienentynyt. Vuonna 2000 yhdeksäsluokkalaisten äideistä noin 24 prosenttia oli pelkän peruskoulun varassa, vuonna 2015 enää noin 10 prosenttia.

Kun pelkän peruskoulun varassa olevien joukko on pienentynyt, se on valikoitunut. Puhutaan valikoitumisharhasta.

Ajatellaan, että käytettäisiin yhteiskunnallisen aseman mittarina jääkaapin omistamista. Vertailtaisiin perheitä, joilla ei ollut jääkaappia vuonna 1940, ja perheitä, joilla ei ole jääkaappia vuonna 2020. Kyse olisi kahdesta hyvin erilaisesta ryhmästä. Heitä ei voi vertailla yli ajan ja tehdä johtopäätöksiä eriarvoistumisen lisääntymisestä.

Vastaaviin ongelmiin törmätään helposti, kun tehdään päätelmiä korkeakoulutuksen periytyvyydestä. 

1960-luvulla korkeakoulutus yleistyi Suomessa nopeasti. Korkeakouluun hakeutui paljon nuoria, joista harvan vanhemmilla oli korkeakoulututkinto.

Kun koulutustaso on noussut, korkeakouluihin päätyy väistämättä aiempaa enemmän ihmisiä, joiden vanhemmilla on tutkinto. Se ei välttämättä tarkoita, että tasa-arvo tai sosiaalinen liikkuvuus olisi heikentynyt.

Hannu Lehti ja Markus Laaninen julkaisivat vuonna 2021 tutkimuksen, jossa pyrkivät kiertämään valikoitumisharhan. He vertasivat päättötodistuksen keskiarvoa oppilaan vanhempien koulutukseen ja huomioivat vanhempien yleisen koulutustason nousun.

He tutkivat vuosia 2000–2015.

Kun yleisen koulutustason nousun huomioi, perhetaustan vaikutus oppimistuloksiin ei näyttänyt vahvistuneen.

”En näe luokkayhteiskuntaan paluuta lähettyvillä”, Lehti sanoo.