Kuolemanvakavasti hauska

Suomeen asettunut poliittinen pilapiirtäjä Kianoush Ramezani on omistanut elämänsä sananvapauden vaalimiselle.

hän
Teksti
Kristiina Sarasti
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kun Kianoush Ramezani viisivuotiaana istui perheensä auton takapenkillä, isä kiihdytti äkillisesti vauhtia. Ramezani katsoi ikkunasta ulos. Hän ehti vilaukselta nähdä puihin hirtettyjä ihmisiä.

Vuoden 1979 islamilainen vallankumous oli tehnyt julkisista teloituksista jokapäiväisiä Iranissa.

Vallankumous oli Ramezanin elämässä vedenjakaja.

Hän oli syntynyt vuonna 1973 Raštin kaupungissa, vehreässä Gilanin provinssissa Kaspianmeren rannalla. Ensimmäiset vuotensa hän muistaa iloisena aikana. Keskiluokkaisen, vapaamielisen perheen kotona kävi vieraita, musiikki soi, ihmiset nauroivat ja tanssivat.

Islamilaisen vallankumouksen ja ajatollah Ruhollah Khomeinin valtaannousun jälkeen elämä jakautui kahtia. Kotona sai jatkaa elämää vapaasti. Kodin ulkopuolella tuli kuitenkin pitää varansa.

Koulussa piti valehdella, ettei kotoa löydy videokasetteja, pelikortteja eikä alkoholia, koska ne olivat islamilaisessa šaria-laissa kiellettyjä. Oli rukoiltava muiden mukana, ettei tulisi erotetuksi koulusta eivätkä vanhemmat joutuisi vankilaan.

 

Pilakuvassa on koronaviruspallo, jonka nystyröiden päissä on islamin ja kristinuskon symboleita, sirppejä, tähtiä ja ristejä. Instagram-päivityksen saatteessa lukee: ”Tämä on ihmiskunnan vanhin yhä aktiivinen epidemia, joka on tappanut ja tappaa paljon enemmän ihmisiä kuin koronavirus. Sitä voi hallita vain eristämällä se politiikasta ja muusta yhteiskunnallisesta vallankäytöstä.”

Helsingissä asuva Kianoush Ramezani on maailmankuulu poliittinen pilapiirtäjä ja aktivisti, joka tekee pilapiirroksia muun muassa ranskalaisiin La Croix– ja Courrier International -lehtiin.

Käyttäjänimi ”kianoush” julkaisee paljon pilapiirroksiaan Instagramissa. Ne ovat tarkasti mietittyjä, joskus kuvallisesti kryptisiä, lähes aina sanattomia ja aina jollain tapaa yhteiskunnallisesti kantaaottavia.

Ramezanin piirroksissa pilkka kohdistuu ennen kaikkea vallan väärinkäyttöön: totalitarismiin, islamismiin, poliittiseen väkivaltaan, sananvapauden rajoittamiseen ja naisten alistamiseen.

Taustansa vuoksi Ramezani on herkistynyt erityisesti sille, että uskonnolla perustellaan poliittisia vaatimuksia.

”Islamismi tuhosi onnellisen elämänmuotomme. Kuolemantuomioita määrättiin jo pelkästä toisinajattelusta, ja ihmisten pelottelemiseksi teloituksista tehtiin julkisia”, hän sanoo.

Ramezani itse on vannoutunut ateisti, joka uskoo vain ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen. Hänestä ihmisillä on oikeus paitsi uskonnonvapauteen myös vapauteen uskonnoista.

”Jos ihminen pitää islamia vain hengenelämän asiana, hän on muslimi, joka ansaitsee uskonnonvapauden suojan. Jos hän vaatii yhteiskunnan järjestämistä uskontonsa ja šaria-lain mukaan, hän on islamisti.”

Pilapiirroksissaan Ramezani viittaa jatkuvasti islamistien julmuuksiin. Eräässä kuvassa Iranin korkein nykyjohtaja, ajatollah Ali Khamenei toivottaa turistit tervetulleiksi Iraniin osoittaen nähtävyyksiä ja peitellen samalla hirtettyjä toisinajattelijoita selkänsä takana.

Ramezanin mukaan länsimaissa ei riittävästi ymmärretä, että vihapuhe on eri asia kuin uskonnon tai ideologian pilkkaaminen.

”Kun kritisoin islamismia, kritiikki ei kohdistu ihmisryhmään eikä islamiin hengellisenä oppina. Arvostelen uskonnon valjastamista politiikan välineeksi ja muiden terrorisoimista sen nimissä.”

Islamisteille ei voi Ramezanin mukaan antaa tuumaakaan periksi kaventamatta samalla muiden perustavia ihmisoikeuksia. Hänen mielestään on erittäin suuri virhe, että länsimaissa islamismin arvostelu on jätetty pitkälti äärioikeiston tehtäväksi.

”Sen kritiikki on helppo sivuuttaa, koska äärioikeistolaiset pyrkivät itsekin kaventamaan muiden perustavia oikeuksia. Silloin jää helposti huomaamatta, kuinka vakava uhka islamismi on demokratialle ja ihmisoikeusjärjestelmälle.”

 

Sisäinen vallankumous. Niin Ramezani luonnehtii prosessia, joka alkoi, kun hänen isänsä kuoli.

”Isä oli joutunut vankilaan paljastettuaan paikallisten terveysviranomaisten korruption. Se suututti hallinnon. Salainen palvelu teki kotietsinnän, löysi kotoamme alkoholia ja vangitsi isän.”

Isä kuoli muutama kuukausi pidätyksen jälkeen matkalla vankilasta sairaalaan. Ambulanssikuljetuksen syy ei koskaan selvinnyt, ei myöskään kuolinsyy.

Tragedia mullisti silloin 16-vuotiaan Ramezanin elämän.

”Aluksi vaivuin pariksi vuodeksi eräänlaiseen älylliseen koomaan. Olin täynnä vihaa ja kapinoin vain päättömästi kaikkea vastaan.”

Lopulta hän alkoi kanavoida vihaansa pilapiirroksiin. Hän ymmärsi, että voi sitä kautta jakaa huomioitaan yhteiskunnan epäkohdista.

Vuonna 2006 Budapestin keskieurooppalainen yliopisto järjesti sananvapauskonferenssin, jonne Ramezani kutsuttiin puhumaan. Matkan seurauksena hän joutui Iranin teokraattisen hallinnon silmätikuksi. Häntä vastaan kehiteltiin samanlaisia syytteitä, joiden nojalla muita pilapiirtäjiä oli jo vangittu.

Ramezani oli saanut vuosituhannen vaihteessa pojan, eikä hän siksikään olisi halunnut paeta maasta. Vuonna 2009 hän kuitenkin tajusi, ettei voinut enää jatkaa työskentelemistä Iranissa. Hän pakeni Ranskaan ja sai sieltä turvapaikan.

”Osa minusta jäi Iraniin. Jätettyäni rakkaimpani ja kotimaani en ole enää osannut unelmoida mistään. Maastapako tuntui tavallaan kuolemalta.”

Persiankielinen Ramezani joutui opettelemaan nopeasti ranskan. Se mahdollisti hänen mukaansa ”uudelleensyntymän” osana ranskalaista yhteiskuntaa.

Ramezanin kansainvälinen maine kasvoi nopeasti. Hänet palkittiin pilapiirroksistaan ensin Sveitsin Genevessä 2012, sitten Ranskan Marseillessa ja myöhemmin muun muassa Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla.

Sattumalta tärkeäksi muodostui yhteisnäyttely israelilaispariskunnan kanssa Pariisissa vuonna 2012.

Ensimmäinen näyttelyvieras oli suomalainen kuvataiteilija. Ramezani alkoi jutella naisen kanssa. Siitä alkoi seurustelusuhde, joka sai hänet viime vuonna muuttamaan Helsinkiin. Nykyään Ramezani ei enää pidä kodin käsitettä maantieteeseen sidottuna asiana.

”Muistot ovat kotini, samoin monet tuoksut. Parfyymit, ruoat, puut, kukat, ne kaikki synnyttävät kotona olemisen tunteen.”

”Kun sade on keväällä tai kesällä piiskannut kuivaa ja pölyistä maata, syntyy ainutlaatuinen tuoksu, jolle englannin kielessä on sana petrichor. Se on vanhin tuoksuista, jotka aina kuljettavat minut kotiin.”

 

Kianoush Ramezani luonnostelee piirrosta ranskalaiseen La Croix -sanomalehteen.

 

Helsingissä Ramezani on liittynyt Artists at Risk -järjestöön. Sen puitteissa hän auttaa kotimaissaan vainottuja taiteilijoita pakenemaan ja löytämään residenssejä ja työskentelymahdollisuuksia turvallisista maista.

Iranissa asuvaan aikuiseen poikaansa, äitiinsä ja kolmeen sisarukseensa hän pitää jatkuvasti yhteyttä internetin välityksellä.

”Pidämme yhteyttä salatuilla viestipalveluilla, jotta perheenjäseneni eivät joudu yhteytemme vuoksi vaaraan. Iranissa suosittuja somesivustoja valvotaan ja niiden käyttöä pyritään koko ajan rajoittamaan.”

Iran tunnetaan yhtenä maailman eniten internetiä sensuroivista valtioista. Ramezani on pyrkinyt pilapiirroksillaan herättämään keskustelua myös tästä. Hänestä vapaa internet on turvallisen yhteiskunnan kulmakiviä.

Yhdessä Ramezanin piirroksessa ajatollah Khamenei jahtaa langattoman verkon symboleita perhoshaavilla. Toisessa Khamenei istuu tavallisen internetin käyttäjän päällä ja näpyttelee tämän koneella. Piirros viittaa kaksinaismoralismiin. Khamenei rajoittaa muiden pääsyä nettiin mutta päivittää säännöllisesti omia sometilejään.

”Kuka vain voi sanoa kannattavansa sananvapautta, mutta useimmat eivät uskalla puolustaa sitä väkivallan uhan edessä.”

Ramezanin ei ole tarvinnut Iranista pakenemisen jälkeen enää pelätä valtiollista terroria, mutta yksittäisiltä islamisteilta tulee vihapostia ja joskus jopa tappouhkauksia.

Kun islamistit vuonna 2015 hyökkäsivät satiirilehti Charlie Hebdon toimistoon ja murhasivat kahdeksan lehden työntekijää ja neljä muuta, Ramezanin valtasi epäusko.

”Oli vaikea sisäistää, että jotain niin kammottavaa voi tosiaan tapahtua myös Ranskassa.”

Ramezani menetti iskussa hyvän ystävänsä ja kollegansa Tignousin, ja Ranska monet parhaista pilapiirtäjistään. Murhista pöyristyneet ihmiset ympäri maailman julistivat ”Je suis Charlie”, ”Minä olen Charlie”. Silti moni myös ilmaisi paheksuntaa lehden pilapiirroksia kohtaan.

Se tuntui Ramezanista petokselta murhien uhreja kohtaan. Tai itse asiassa petokselta kaikkia islamistien vainoamia muslimeja, muunuskoisia ja ateisteja kohtaan.

”Oli pöyristyttävää, että myös monet niin sanotut liberaalit myötäilivät murhaajien raivostumista sen sijaan, että olisivat ilmaisseet yksiselitteisesti, että sanoihin ja kuviin ei missään tilanteessa saa reagoida väkivallalla.”

”Kuka vain voi sanoa kannattavansa sananvapautta, mutta useimmat eivät uskalla puolustaa sitä väkivallan uhan edessä. Niitä, jotka uskaltavat, pitäisi tukea vankkumattomana rintamana.”

Ramezanin mukaan sananvapaus on sivilisaation vuosisatoja kestäneen kehityksen hedelmä, jota pitäisi vaalia kuin kulttuuriperintökohdetta.

”Se on myös koko demokratian ja oikeusvaltion perusedellytys. Sitä saa rajoittaa ainoastaan muiden perusoikeuksien turvaamiseksi.”

Pilapiirroksiin liittyvät murhat ovat luonnollisesti herättäneet Ramezanissa pelkoa myös oman henkensä puolesta.

”Pelon jälkeen tulee kuitenkin aina viha. Se pyyhkii epäilykset ja antaa voimaa toimia.”

Charlie Hebdo -murhien jälkeen hän piirsi verilammikosta kohoavan käden, jonka keskisormi on nostettu pystyyn. Se kuvasti hänen mukaansa sitä surun, raivon ja uhman sekoitusta, jota hän ja lukemattomat muut iskujen vuoksi tunsivat.

 

Myös suomalaiset sarjakuva- ja pilapiirtäjät osoittivat kunnioitustaan terrori-iskun uhreille. He kokosivat näyttelyn, jolle Kallion kirjasto Helsingissä lopulta tarjosi tilat.

Suomen pila- ja sarjakuvapiirtäjistä etenkin sananvapausteemoja paljon käsitellyt Ville Ranta on Ramezanille läheinen. He tutustuivat jo vuosia sitten Pariisissa.

”Suomi saa olla Rannasta todella ylpeä. Hän on upea taiteilija ja Ranskassakin erittäin arvostettu.”

Ramezani on huolissaan siitä, että poliittisten pilapiirrosten asema on heikentynyt länsimaissa viime vuosina.

”Poliittiset pilapiirtäjät ympäri maailman kertovat lehtien kiristyneistä linjauksista, kiistanalaisten kuvien sensuroinnista ja piirtäjien äkillisistä irtisanomisista.”

Ramezani itse pitää poliittisia pilapiirroksia korvaamattomana taidemuotona, koska ne kiteyttävät monimutkaisia ilmiöitä usein helposti lähestyttävässä ja nopeasti ymmärrettävässä muodossa. Hänelle itselleen niiden tekeminen on välttämätön kommunikaation muoto.

”Maanpakoon lähtemisen jälkeen en ole enää osannut suunnitella elämääni muuten pitkällä aikavälillä, mutta pilapiirtämistä aion jatkaa niin kauan kuin elän.”