Arvio: Kansallisoopperan Turandot on varsin perinteinen

ooppera
Teksti
Risto Nordell

Giacomo Puccinin viimeinen ooppera, Kiinaan sijoittuva Turandot jatkaa samaa orientalistista teemaa kuin Madama Butterfly. 1800-luvulla Euroopassa kiinnostuttiin eksoottisista maista, Turkista, Persiasta, Intiasta tai Kiinasta.

Pitkään tätä pidettiin söpönä ja sopivasti eksoottisena lisämausteena länsimaisen taiteen kaanonissa. Tiedostava nykyaikamme on avannut toisen näkökulman. Nyt tunnistetaan orientalismin ongelmia kuten stereotypioita, jotka pönkittivät imperialistista siirtomaapolitiikkaa.

Turandotkaan ei ole vapaa tästä, sillä se sisältää aikansa eläneitä sukupuolirooleja, naisvihamielisyyttä ja suoranaista rasismiakin. Ohjaaja Sofia Adrian Jupitherin mukaan oopperataiteen tulevaisuuden kannalta on erityisen tärkeää, että näistä ongelmallisista teemoista puhutaan. Vain silloin voimme puuttua niihin. Ohjaajan mukaan produktiossa on tarkoitus poistaa vanhentuneen esitystradition kerrostumat.

Hienoja ajatuksia toki, mutta kaikki jäivät toteutumatta, sillä ohjaus oli varsin traditionaalinen. Se ei kuitenkaan estänyt nautinnollista ensi-iltaa. Lavastus, valot ja puvustus olivat ansiokkaita. Näyttämöä hallitsevat korkealle ulottuvat palatsin portaat ja kaksi suurta kukkivaa kirsikkapuuta olivat näyttäviä.