Mauno Koiviston mukana kulki sodassa Raamattu, jonka sivuilla on runsaasti merkintöjä – mitä ne kertovat Koiviston vakaumuksesta?

Emerituspiispa Eero Huovinen sai rouva Tellervo Koiviston kirjahyllystä lainaan Mauno Koiviston Raamatun ja perehtyi sen merkintöihin.

Kanava
Teksti
Eero Huovinen

”Kaikki lehdet ovat tallella, mutta niistä huomaa, että kirjaa on luettu. Vain muutama sivu on laidasta vähän revennyt. Tahroja Raamatun sivuilla ei juuri ole. Huolellisesti pidetty kirja”, kirjoittaa Eero Huovinen Mauno Koiviston sotaraamatusta Kanava-lehden numerossa 4/2019. ”Koivisto on tehnyt Raamattuunsa runsaasti alleviivauksia ja marginaaliviivoja, lyijykynällä ja musteella, muutamia myös punakynällä.”

Suomen Kuvalehti julkaisee kirjoituksen kokonaisuudessaan.

 

Kun Seppo Lindblom ja Pekka Korpinen tekivät aloitteen koota artikkeleita Otavan kustantamaan kirjaan Merkillinen Mauno, osalleni tuli kirjoittaa Koiviston uskonnollisesta vakaumuksesta. Jo sota-ajan kirjeissään hän kertoo, että Raamatun lukeminen oli olennainen osa kodinperintöä. Sotilas ja presidentti tunsi Pyhän kirjan hyvin.

Yrittäessäni ymmärtää Koiviston vakaumusta sain tilaisuuden keskustella Tellervo Koiviston kanssa. Osoittautui, että sotaraamattu on tallella Katajanokan kodin hyllyssä. Kunnioituksella selasin sivuja ja katselin kirjaan tehtyjä merkintöjä. Kun sanoin, että olisi mielenkiintoista fundeerata, mitä alle- ja marginaaliviivaukset voisivat kertoa, sain vastaukseksi: ”Ota se mukaasi.” Ymmärsin toki, että lainaksi vain.