Runotapahtumia on montaa sorttia ja monen kokoista, mutta yksi asia tuntuu yhdist\u00e4v\u00e4n niit\u00e4 kaikkia. Maasta ja kulttuurista riippumatta tilaisuuteen saapunut yleis\u00f6 on vain vaivoin esiintyj\u00e4joukkoa suurempi.<\/p>\n\n\n\n
Asiantila k\u00e4vi j\u00e4lleen toteen viikonvaiheessa Buryssa Manchesterin kupeessa j\u00e4rjestytyn kansainv\u00e4lisen festivaalin yhteydess\u00e4, ja siit\u00e4 kertoivat my\u00f6s osallistujien omat aiemmat kokemukset.<\/p>\n\n\n\n
Otetaan esimerkiksi unkarilaisen M\u00e1rton Kopp\u00e1nyn<\/strong> tarina. Kaksikymment\u00e4 vuotta yksin\u00e4ist\u00e4 puurtamista ilman julkisuutta. Sen j\u00e4lkeen tapahtuu internet, ja yht\u00e4kki\u00e4 kuin ihmeen kaupalla runoilija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6ns\u00e4. Kopp\u00e1nyn omaper\u00e4inen visuaalinen runous<\/a> alkaa kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota ymp\u00e4ri maailmaa, jos ei muuta niin kollegoiden piiriss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n L\u00f6ytyy julkaisukanavia ja syntyy yhteisty\u00f6hankkeita yli kielirajojen, Kopp\u00e1nyn tapauksessa my\u00f6s kahden suomalaisen visuaalisen runoiljan Satu Kaikkosen<\/strong> ja Jukka-Pekka Kervisen<\/strong> kanssa. Ja ennen pitk\u00e4\u00e4 my\u00f6s kutsu osallistua Text Festivalin visuaalisen runouden n\u00e4yttelyyn.<\/p>\n\n\n\n Kopp\u00e1nyn tuntemukset jakoi moni. Oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n liikuttavaa kuulla useammastakin suusta sama yksinkertainen tervehdys: ”On suuri ilo ja kunnia saada vihdoin tavata sinut henkil\u00f6kohtaisesti.”<\/p>\n\n\n\n Lausahdus tarkoittaa, ett\u00e4 nyt yhteen kokoontuneet runoilijat ovat seuranneet toistensa tekemisi\u00e4 mahdollisesti jo vuosikausien ajan, mutta ainoastaan internetin, postin tai julkaistujen teosten v\u00e4lityksell\u00e4. Fyysisten v\u00e4limatkojen vuoksi ja varojen puutteessa v\u00e4lit\u00f6n kollegiaalinen yhteys on j\u00e4\u00e4nyt kuitenkin useimmiten toteutumatta.<\/p>\n\n\n\n Amerikkalainen runoilija Ron Silliman<\/strong>, yksi festivaalin p\u00e4\u00e4esiintyjist\u00e4, on t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 yhteensaattamisessa. Sillimanin jo yhdeks\u00e4n vuoden ajan yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4 blogi<\/a> on keskeinen silmukka kansainv\u00e4lisen avantgarderunoyhteis\u00f6n syntymisess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kertaan lyhyesti oman tarinani, joka k\u00e4y esimerkkin\u00e4 siit\u00e4 kuinka verkostoituminen toimii.<\/p>\n\n\n\n Ryhdyin seuraamaan Sillimanin blogia seitsem\u00e4n vuotta sitten. Blogin kautta loin suhteen useisiin erimaalaisiin runoilijoihin, heid\u00e4n joukossaan amerikkalainen Geof Huth<\/strong>. Kaksi vuotta sitten kutsuin Geofin vierailulle Suomeen. J\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4mme visuaalisen runouden ty\u00f6pajaan osallistui Geofin lis\u00e4ksi yli kaksikymment\u00e4 koti- ja ulkomaista runoilijaa. Kaksiviikkoinen tapahtuma on sen j\u00e4lkeen poikinut lukuisia erilaisia yhteisty\u00f6hankkeita.<\/p>\n\n\n\n Yksi ty\u00f6pajassa vierailleista ulkomaisista runoilijoista oli Tony Trehy<\/strong>, nyt Manchesterin seudulla j\u00e4rjestetyn festivaalin<\/a> toteuttaja. N\u00e4in verkko synnytt\u00e4\u00e4 alati uusia silmukoita.<\/p>\n\n\n\n Manchesterissa tapasin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa muun muassa kanadalaisen runoilijan, vanhan nettituttuni Derek Beaulieun<\/strong>. Jutustelu h\u00e4nen kanssaan l\u00e4hti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4yntiin, ik\u00e4\u00e4n kuin kahden toisistaan erkaantuneen veljeksen kesken. ”Enk\u00f6 tosiaan ole viel\u00e4 julkaissut sinulta mit\u00e4\u00e4n?” my\u00f6s pient\u00e4 omaa kustantamoa vet\u00e4v\u00e4 Derek ihmetteli. ”Se asia t\u00e4ytyy korjata ensi tilassa.”<\/p>\n\n\n\n Derek on visuaalinen runoilija<\/a>, joka ty\u00f6skentelee nykyisin p\u00e4\u00e4asiassa Lettraset-irtokirjasinten kanssa. Useimmat h\u00e4nen t\u00f6ist\u00e4\u00e4n koostuvat sadoista tunnollisesti liimatuista kirjasimista, ja niiden tekemiseen saattaa kulua viikkoja tai kuukausia.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4iv\u00e4ty\u00f6kseen Derek opettaa luovaa kirjoittamista Calgaryn yliopistossa. H\u00e4nen opetusmenetelm\u00e4ns\u00e4 ovat usein poikkeuksellisia: ”Sanon oppilailleni, ettei minua kiinnosta se, mit\u00e4 he jo tiet\u00e4v\u00e4t”, Derek sanoi iltaa istuessamme. ”Sen sijaan kehotan heit\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4n kokemusalueensa ulkopuolelle ja aloittamaan ty\u00f6skentelyns\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 he eiv\u00e4t<\/em> tied\u00e4.”<\/p>\n\n\n\n Geof Huthiin tutustuminen merkitsi aikoinaan suurta k\u00e4\u00e4nnett\u00e4. P\u00e4\u00e4sin kosketuksiin poikkeusyksil\u00f6n kanssa, joka ei lakkaa luomasta hetkeksik\u00e4\u00e4n. Jos kirjoitus- tai piirustusv\u00e4lineit\u00e4 ei ole k\u00e4sill\u00e4, h\u00e4n puhkeaa lauluun. T\u00e4m\u00e4nkin viikonlopun aikana h\u00e4n improvisoi useita lauluja, muun muassa yhden romanttiss\u00e4vyisen cowboy-tarinan, loppusointuineen kaikkineen, katuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 autokyyti\u00e4 odotellessaan.<\/p>\n\n\n\n Yksi uusista tuttavuuksista oli amerikkalainen visuaalinen runoilija<\/a> Alexander Jorgensen<\/strong>. H\u00e4nen tiet\u00e4myksens\u00e4 suomalaisesta runoudesta tuntui h\u00e4mment\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Toisaalta mit\u00e4 muuta voi odottaa runoilijalta, jolla itsell\u00e4\u00e4n on suora yhteys avantgarderunouden juurille. Alexander oli kymmenen vuotta tiiviiss\u00e4 kirjeenvaihdossa<\/a> Robert Creeleyn<\/strong> kanssa, amerikkalaislegendan, joka puolestaan aloitti William Carlos Williamsin<\/strong> suojeluksessa. N\u00e4in se menee: linkki Ezra Poundiin<\/strong> on vain muutaman askeleen p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jorgensenin viesti oli: ”Runoilija huolehtii parhaiten tulevaisuudestaan pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huolta runouden j\u00e4lkikasvusta.”<\/p>\n\n\n\n Yksi tyypillisimmist\u00e4 runoilijalle esitetyist\u00e4 kysymyksist\u00e4 kuuluu: ”Millaista runoutta kirjoitat?” Text Festivalin perusteella vastaus on kaikkea muuta kuin yksioikoinen.<\/p>\n\n\n\n Yksi liimailee p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t irtokirjasimia, toinen puhkeaa t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 lauluun, jota ei ole koskaan ennen kuultu. Kolmantena brittirunoilija<\/a> Holly Pester<\/strong>, joka saa lausuessaan melkein mink\u00e4 tahansa sanaluettelonkin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nelj\u00e4nten\u00e4 katalonialainen Eduard Escoffet<\/strong>, joka tekee valloittavan \u00e4\u00e4nirunon<\/a> vaikka uutistekstist\u00e4. Viidenten\u00e4 Ron Silliman, joka on jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan kirjoittanut j\u00e4ttim\u00e4ist\u00e4 runoelmaa<\/a> nimelt\u00e4 ”Universe” (jota h\u00e4n ei edes itse usko saavansa koskaan valmiiksi).<\/p>\n\n\n\n