Pitk\u00e4ll\u00e4 matkalla ainoat kommellukset osuvat heti alkuun ja viime metreille.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4ht\u00f6 Helsingist\u00e4 on yli nelj\u00e4 tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 ahtaajien pistelakon takia. Vaan mik\u00e4s kiire t\u00e4ss\u00e4, koska perill\u00e4 kirjailijaresidenssiss\u00e4 Assisissa on tarkoitus viett\u00e4\u00e4 kaksi kuukautta.<\/p>\n\n\n\n
It\u00e4meren poikki kulkeva koruton alus on varustettu rekkamiesten tarpeisiin. Ruokailuaikaan ravintolasalissa istuu satakunta kuskia, mutta vain parikymment\u00e4 muuta matkustajaa.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 kuuluu tuttu kopina. Puukenki\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t en\u00e4\u00e4 rekkakuskit, kun sairaanhoitajatkin ovat siirtyneet crocseihin.<\/p>\n\n\n\n
Travem\u00fcndess\u00e4 rekat purkautuvat laivasta hajaantuakseen Euroopan valtateille. Kaupunkilomilla ei n\u00e4e maaseutua, muttei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n maanteiden todellisuutta: maanosaa halkoo katkeamattomien rekkajonojen verkosto, kaksi jonoa tiet\u00e4 kohti, yksi kumpaankin suuntaan. Tiukat s\u00e4\u00e4nn\u00f6kset edellytt\u00e4v\u00e4t s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ajotaukoja, ja siksi tienvarret ovat yht\u00e4 valtavaa parkkialuetta. Miten ruokitaan ja huolletaan sanotaanko satatuhatta rekkakuskia joka p\u00e4iv\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Pys\u00e4hdyn huoltoasemalle, ja viereen seisahtuu ensimm\u00e4inen Maserati. Kassalta saan vaihtorahaksi kahden sentin kolikon. Rikkaan Saksan ihmeellisyyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sivuutan Berliinin l\u00e4hes pys\u00e4htym\u00e4tt\u00e4, koska kaupungissa asuva runoilijayst\u00e4v\u00e4 on matkoilla ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 terveisi\u00e4 aurinkoisesta Tbilisist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Berliinin j\u00e4lkeen n\u00e4kee, ett\u00e4 tuulivoiman kanssa ollaan tosissaan. Viidensadan kilometrin matkalta lasken arviolta parituhatta mylly\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yht\u00e4kki\u00e4 ollaan viinialueella. Sitten maisema muuttuu taas, ja tullaan alpeille.<\/p>\n\n\n\n
Italian puolella Bolzanossa yrit\u00e4n tavoittaa toista runoilijayst\u00e4v\u00e4\u00e4ni siin\u00e4 kuitenkaan onnistumatta. Aamulla kiertelen kaupungilla. Kauppakadulla vierekk\u00e4in pit\u00e4v\u00e4t majaa kiinteist\u00f6v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 ”Goethe” ja autokoulu ”Dante”. Edellisen omistaja hermostuu, kun kuvaan h\u00e4nen liikkeens\u00e4 julkisivua, mutta leppyy selitt\u00e4ess\u00e4ni, ett\u00e4 min\u00e4kin olen ”poeta”.<\/p>\n\n\n\n
Dolomiitit loppuvat yht\u00e4 \u00e4kki\u00e4 kuin ovat alkaneetkin. Kun n\u00e4en kyltin, jossa lukee Venetsia, houkutus on liian suuri ja p\u00e4\u00e4t\u00e4n poiketa reitilt\u00e4 – vain siksi, ett\u00e4 minulla on vapaus tehd\u00e4 niin.<\/p>\n\n\n\n
Kiertelen Venetsiaa yhteens\u00e4 nelisen tuntia. K\u00e4yn sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 simpukkaspagetin ja pist\u00e4ydyn muutamassa kirkossa. Yhden Tizianin ja yhden Bellinin n\u00e4keminen korvaa satojen kilometrien koukkauksesta aiheutuneet menetykset.<\/p>\n\n\n\n
Venetsian ”ideassa” riitt\u00e4\u00e4 ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle rakennetussa kaupungissa ei ole mit\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4ist\u00e4, jokaista kive\u00e4 my\u00f6ten kaikki on tuotu sinne jostain muualta. Jos olisin saanut olla mukana kokouksessa, jossa Venetsian perustamisesta p\u00e4\u00e4tettiin, kummalle kannalle olisin asettunut?<\/p>\n\n\n\n
Firenzen j\u00e4lkeen, kun Assisiin on en\u00e4\u00e4 puolensataa kilometri\u00e4, navigaattori neuvoo poikkeamaan p\u00e4\u00e4tielt\u00e4. Umbrian kukkuloiden pimeill\u00e4 k\u00e4rrypoluilla kiertely tuntuu loputtomalta. Runsaat kaksituhatta kilometri\u00e4 48 tunnissa tuntuvat j\u00e4seniss\u00e4, kun p\u00e4\u00e4sen vihdoin nukkumaan.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4iv\u00e4nvalossa laakso ja sit\u00e4 reunustavat vuoret n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kauneutensa. Residenssiin noustaan jyrkk\u00e4\u00e4, osin p\u00e4\u00e4llyst\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tiet\u00e4 aina runsaan 600 metrin korkeuteen. Sirkat soittavat, sylviat laulavat ja k\u00e4ki kukkuu.<\/p>\n\n\n\n
Em\u00e4nt\u00e4mme Marina esittelee paikkoja. Saan oman viihtyis\u00e4n huoneen vanhasta maatalosta kunnostetun rakennuksen toisesta kerroksesta. Uskon viihtyv\u00e4ni paikassa erinomaisesti, mist\u00e4 todistaa my\u00f6s ensimm\u00e4inen hyvin nukuttu y\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
Aamulla teemme ostosretken Assisiin. Pist\u00e4ydymme parissa kirkossa, joissa saan esimakua tulevasta. Alhaalla laaksossa erottuu Fransiskuksen nime\u00e4 kantavan kirkon komea kupoli. Basilikan kuuluisat Jumalan pienen k\u00f6yh\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ihmetekoja kuvaavat freskot on maalannut Giotto. Mik\u00e4 on, mutta ajatus niiden n\u00e4kemisest\u00e4 saa vedet nousemaan silmiini.<\/p>\n\n\n\n
Illan viiletess\u00e4 istuskelemme residenssitoverini Matin kanssa ulkona pihalla juttelemassa kollegiaalisia. Keskin\u00e4iset puheemme vanhoista ja tuloillaan olevista t\u00f6ist\u00e4 lupaavat hyv\u00e4\u00e4. Kukaan runoilija ei ole saari.<\/p>\n\n\n\n