Uusi ty\u00f6matkani kulkee Talvipuutarhan ohi. Haaveilin nuorena puutarhurin ammatista. Ehk\u00e4 siksikin kirkkaasti valaistu Talvipuutarha n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paratiisilta. Sataa, on pime\u00e4\u00e4 ja haisee m\u00e4d\u00e4lt\u00e4, mutta Helsingin Talvipuutarhassa kameliapuun nuput paisuvat.<\/p>\n\n\n\n
Jos olisin floristi, sitoisin villej\u00e4 kimppuja, joissa olisi ter\u00e4v\u00e4lehtisi\u00e4 ruskuksia, hentoja ja pehmeit\u00e4 myrttej\u00e4, iloisia rykelmi\u00e4 eriv\u00e4risi\u00e4 anemonioita, paljon r\u00f6nsyilev\u00e4\u00e4 hein\u00e4\u00e4. Kun kimppua tarkastelisi tarkemmin, huomaisi, ett\u00e4 taustalla on j\u00e4rjestys.<\/p>\n\n\n\n
Sellaisia kukkakimppuja ovat Virginia Woolfin<\/strong> esseet. Vaikka Woolf on ollut kuolleena jo yli seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta, on h\u00e4nen kirjoituksistaan koottu kokoelma Kiit\u00e4j\u00e4n kuolema ja muita esseit\u00e4 harvinaisen raikasta, kirpakkaa luettavaa. Esseet ovat my\u00f6s kauniita. Ne ilahduttavat pimeyden lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4. Esseist\u00e4 puolet, yli 30 on kirjallisuusaiheisia. Ne on suomentanut Jaana Kapari-Jatta<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Yhdenkin esseens\u00e4 Woolf aloittaa toteamalla, ett\u00e4 on tahditonta puhua mieltymyksist\u00e4, mutta maailma on t\u00e4ynn\u00e4 asioita, my\u00f6s kirjoja, joita inhoamme tai joista pid\u00e4mme, h\u00e4nell\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n Suvaittaisiinko h\u00e4nt\u00e4, jos h\u00e4n vaikuttaisi meid\u00e4n aikanamme ja kirjoittaisi meid\u00e4n tuntemistamme kirjailijoista kuten h\u00e4n kirjoittaa aikalaisistaan.<\/p>\n\n\n\n No, Dickens<\/strong> oli jo kuollut, kun Woolf kirjoitti ryhtyv\u00e4ns\u00e4 mieluummin Shakespearen<\/strong> kissaksi, Scottin<\/strong> porsaaksi tai Keatsin<\/strong> kanarialinnuksi kuin illallistaisi Dickensin kanssa. H\u00e4n ihailee Dickensin omintakeista kyky\u00e4 visualisoida. ”Ennen kuin h\u00e4nen ihmistens\u00e4 kuulee puhuvan, he ovat j\u00e4tt\u00e4neet l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen sen varassa, mit\u00e4 heid\u00e4n on n\u00e4hnyt tekev\u00e4n.”<\/em> Mutta ei voi antaa anteeksi sit\u00e4, ett\u00e4 Dickensin romaanien ihmiset liittyv\u00e4t vain hatarasti jos lainkaan toisiinsa.<\/p>\n\n\n\n Piti etsi\u00e4 netist\u00e4 George Eliotin<\/strong> kuva. Woolf nimitt\u00e4in v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kriitikot, Eliotin aikana he olivat miehi\u00e4, eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se sen yli, ett\u00e4 Eliotilla, oikealta nimelt\u00e4\u00e4n Mary Ann Evans<\/strong>, on iso nen\u00e4, pienet silm\u00e4t ja raskasrakenteinen hevosmainen p\u00e4\u00e4. Eliotkin oli tuon esseen ilmestyess\u00e4 kuollut.<\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4 Woolfinkin aikana naiskirjailijoita oli v\u00e4h\u00e4n, mutta h\u00e4n ennusti: ”Naiset tulevat kirjoittamaan eiv\u00e4t vain romaaneja vaan my\u00f6s runoutta, kritiikki\u00e4 ja historiaa.”<\/p>\n\n\n\n Esseiden kirjailijat ovat meille tuttuja. Jane Austeninkin<\/strong> Ylpeys ja ennakkoluulo<\/em> ja Lewis Carrollin<\/strong> Kraukijahti<\/em> ja Alice peilintakamaassa<\/em> ilmestyiv\u00e4t vasta uusina suomennoksina.<\/p>\n\n\n\n Lewis Carrollia lukiessa Woolfistakin tulee lapsi, kirjat eiv\u00e4t siis ole lastenkirjoja.<\/p>\n\n\n\n Jane Austenissa Woolf ihailee t\u00e4m\u00e4n kyky\u00e4 tehd\u00e4 ter\u00e4vi\u00e4 havaintoja. H\u00e4n pelk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Austenin satiiri on niin osuvaa, ett\u00e4 se saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 huomaamatta. ”Kauneus valaisee n\u00e4m\u00e4 tomppelit.”<\/em> Viimeisest\u00e4 Austenin teoksesta Woolf l\u00f6yt\u00e4\u00e4 erikoisen kauneuden lis\u00e4ksi my\u00f6s erikoista tylsyytt\u00e4. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 ominaisena siirtym\u00e4vaiheelle, ”kirjailija on kyll\u00e4stynyt”<\/em>. Mutta ”naisista t\u00e4ydellisin taiteilija, kirjailija jonka kirjat ovat kuolemattomia”<\/em>, kuoli ennen kuin ehti siirty\u00e4 uuteen.<\/p>\n\n\n\n Woolf lukee my\u00f6s Dostojevskin<\/strong> Rikoksen ja rangaistuksen<\/em> ja Idiootin<\/em>. H\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 niiden henkil\u00f6hahmojen el\u00e4vyys johtuu usein hiomattomuudesta. ”Kaikilla hahmoilla ei ole edes ominaisuuksia, vaan me laskeudumme heihin kuin valtavaan luolaan”.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4lill\u00e4 Woolf laskee lukemansa romaanin k\u00e4dest\u00e4\u00e4n ja huokaisee syv\u00e4\u00e4n. ”Onko t\u00e4ll\u00e4 merkityst\u00e4? Mik\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n tarkoitus?”<\/em><\/p>\n\n\n\n H\u00e4n siunailee, kuinka yhdentekevien asioiden kuvaamiseen voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n taitoa ja vaivaa. Ja valittaa, ett\u00e4 monet kirjat hukkaavat ennemmin kuin tavoittavat etsim\u00e4mme. ”Ajatuksen valo on hukassa.”<\/em> Vastarinnan puuskassa h\u00e4n saattaa kysy\u00e4, onko el\u00e4m\u00e4 t\u00e4llaista, onko romaanin oltava t\u00e4llainen?<\/p>\n\n\n\n H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 romaanikirjailijan velvollisuutena tuhota totutut tavat. Ja keksi\u00e4 keinot olemaan vapaa panemaan paperille, mit\u00e4 itse tahtoo. Montaignen<\/strong> tuotannon arviointi saa h\u00e4nen puskahtamaan:<\/p>\n\n\n\n ”H\u00e4mment\u00e4k\u00e4\u00e4mme arvaamatonta pataamme, kiehtovaa sekasortoamme, mielijohteiden sekasotkuamme, loputonta ihmeiden virtaa – sill\u00e4 sielu tuottaa ihmeen joka sekunti. Liike ja muutos ovat olemassaolomme ydin, j\u00e4hmeys on kuolemaksi, mukautuminen on kuolemaksi. Sanokaamme mit\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4mme p\u00e4lk\u00e4ht\u00e4\u00e4, toistakaamme itse\u00e4mme, v\u00e4itt\u00e4k\u00e4\u00e4mme itse\u00e4mme vastaan, puhjetkaamme hurjaan h\u00f6lynp\u00f6lyyn ja seuratkaamme ihmeellisimpi\u00e4 mielijohteitamme piittaamatta lainkaan mit\u00e4 muu maailma ajattelee tai sanoo. Sill\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muulla ei ole merkityst\u00e4 kuin el\u00e4m\u00e4ll\u00e4; ja tietenkin j\u00e4rjestyksell\u00e4.”<\/em><\/p>\n\n\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Uusi ty\u00f6matkani kulkee Talvipuutarhan ohi. Haaveilin nuorena puutarhurin ammatista. Ehk\u00e4 siksikin kirkkaasti valaistu Talvipuutarha n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paratiisilta. Sataa, on pime\u00e4\u00e4 ja haisee m\u00e4d\u00e4lt\u00e4, mutta Helsingin Talvipuutarhassa kameliapuun nuput paisuvat. Jos olisin floristi, sitoisin villej\u00e4 kimppuja,
\njoissa oli…<\/p>\n","protected":false},"author":130,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"asauth_required_access_level":0,"asauth_cansharepaid":"","om_header_attributes":[],"footnotes":"","om_featured_image_focal_point":[],"om_primary_tag":0,"om_contributors":[],"om_co_authors":[],"beyondwords_generate_audio":"","beyondwords_project_id":"","beyondwords_content_id":"","beyondwords_preview_token":"","beyondwords_player_content":"","beyondwords_player_style":"","beyondwords_language_code":"","beyondwords_language_id":"","beyondwords_title_voice_id":"","beyondwords_body_voice_id":"","beyondwords_summary_voice_id":"","beyondwords_error_message":"","beyondwords_disabled":"","beyondwords_delete_content":"","beyondwords_podcast_id":"","beyondwords_hash":"","publish_post_to_speechkit":"","speechkit_hash":"","speechkit_generate_audio":"","speechkit_project_id":"","speechkit_podcast_id":"","speechkit_error_message":"","speechkit_disabled":"","speechkit_access_key":"","speechkit_error":"","speechkit_info":"","speechkit_response":"","speechkit_retries":"","speechkit_status":"","speechkit_updated_at":"","_speechkit_link":"","_speechkit_text":""},"categories":[1],"tags":[95,456],"class_list":["post-202","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kohtaamiset","tag-kirjallisuus","tag-virginia-woolf"],"om_views":null,"acf":{"tuuma_off":false,"tuuma_kysymys":"","tuuma_vastaus":""},"asauth":{"required_access_level":1,"share_token":"","is_paid":false},"yoast_head":"\n