Trendejä ja ilmiöitä netistä ja tulevaisuudesta.

Tulevaisuuden työt: ammatteja vai taitoja?

Kari A. Hintikka
Blogit Kohinaa 14.1.2014 06:35

Etla julkisti 13.1.2014 suomalaisen muunnelman Oxfordin yliopiston viimesyksyisestä tutkimuksesta (pdf), kuinka paljon ja mitä ammatteja voi kadota automaation, robotisaation ja koneälyn myötä.

Harmillisesti Etlassa kerrottiin katoavimmat ja vähiten katoavat mutta ei mitä tulee tilalle. Jotenkin olisi olettanut, että näitä ammatteja olisi pullahtanut esimerkiksi tulevaisuusselonteossa tai Pekka Himasen tutkijaryhmän työssä viime vuonna.

Suomessa ei ole tietääkseni tehty kertaakaan kunnolla kartoitusta tulevaisuuden ammateista. Yksittäisiä raportteja tupsahtaa toisinaan ja niissä on sellaisia vinkeitä esimerkkejä kuin datapuutarhuri ja keinoälyterapeutti. Bloggaan näistä erikseen.

Tämänhetkisen projektini myötä olen saanut pohtia kotimaisten asiantuntijoiden kanssa, millaisia taitoja koulussa pitäisi opettaa tulevaisuuden työelämän varalle. Koulutusspesialisti Tony Wagner totesi New York Timesissa 31.3.2013: “Tarvitsetko työtä? Innovoi se.”  Wagnerin ajatus on mainio mutta jää puolitiehen.

Oikeastaan voi kysyä, onko yksittäiseen ammattiin kouluttautuminen tulevaisuudessa mielekästä. Työntekijän sen paremmin kuin yhteiskunnankaan kannalta.

Selkeitä ammatteja on tietysti tulevaisuudessakin, mutta yhä useampi niistä jää koneille tai siirtyy Afrikkaan. Esimerkiksi monet sosiaali- ja terveysalan työt edellyttävät ammattiorientoitunutta koulutusta ja tutkintoa. Niin ikään rakentamisessa, korjaamisessa ja huollossa on yksiselitteisiä tehtäviä, joilla on hyvä olla tittelit vastaisuudessakin.

Laskin joskus, että itselläni on yli 50 ”ammattia”. Ne ovat sellaisia kuin asfaltinlevittäjä, vt. leikkipuistonohjaajan sijainen, mainostenjakaja ja kapakkapianisti. Eivät kovin kummoisia, mutta niillä on tullut hankittua elanto, ja uskon osaavani niitä pienellä päivityksellä.

Havahduin listassani siihen, etten ole saanut yhteenkään ammattiini juurikaan virallista koulutusta, vaikka muodollinen MA-tutkinto onkin. Sen sijaan olen opetellut taitoja itse, oppinut työssä ja saanut olla monen gurun käytännön opissa.

Pikemminkin pätkätyöurassani on ollut kyse tietyistä taidoista eikä ammateista, kuten netti, projektinhallinta sekä konsepti- ja käytettävyyssuunnittelu. Paatuneena pätkätyöläisenä olen tehnyt töitä milloin milläkin tittelillä – tai niistä välittämättä – ja lähes jokaisen uuden työnantajan kanssa on sama ongelma: ”Mitä laitetaan käyntikorttiin?”

EU:ssakin on tiettävästi suunnitelmia, että tulevaisuuden EU-markkinoilla ei niin välitettäisi ammateista vaan taitopaletista ja kompetensseista eli osaamisesta. Tietyssä mielessä olisi modernia, että työnhakijat ruksaisivat osaamisensa yksiselitteisen tittelin hakemisen sijaan. Esimerkkinä taitopalettiajattelusta vaikkapa Daniel Schildtin cv avoimesti netissä.

Organisaatioiden kannalta ei voi puhua enää muutoksesta, vaan kyseessä on jatkuva turbulenssi. Organisaatioiden sisällä tapahtuu integroitumista ja yhteistyön tiivistymistä. Ovatko yksiselitteiset ammatit siihen vastaisuudessa oikea ratkaisu?

Ehkä organisaatio tulevaisuudessa katsoo, mitä hakija osaa, ja jos tarpeet ja osaaminen yleisesti ottaen kohtaavat, toimenkuvassa aloitetaan jostain ja se jalostuu organisaatioon adaptoitumisen myötä tai keksitään uutta. Yksittäisissä organisaatioissa tätä tehdään Suomessa jo nykyään, mutta kovin yleistä se ei vielä ole.

Kääntöpuolena ammateista luopumiselle olisi aluksi nykyistäkin sekavampi meno. Twitter on jo täynnä eri alojen ninjoja ja guruja – selkeän toimenkuvan puuttuessa. Tämä ei tarkoita, etteivätkö nämä ihmiset olisi tuottavia organisaatiolleen, vaan että itse ilmiötä ei osata muuntaa perinteiseen ajatteluun.

Ammattien kautta ajattelu on syvällä länsimaisessa yhteiskunnassa rakenteita myöten, alkaen ammattiyhdistysliikkeestä toimialajaotteluineen. Kernaasti littyisin liittoon. Mutten ole vielä löytänyt ammattikiltaani tutkija-konsultti-käytettävyyssuunnittelija-futuristi-tietokirjailija-ennakoija-kolumnisti-kouluttaja-verkostoanalyytikko-säveltäjä-journalistina.

Miksipä näitä ei voisi kelailla etukäteen Suomessakin?

Kari A. Hintikka

Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt