Aloitus on kirjan sis\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4. Ensimm\u00e4isen virkkeen kautta lukija sukeltaa kirjan maailmaan.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4inen virke luo kirjoittajalle paineita. Kynnys ensimm\u00e4isen virkkeen kirjoittamiseen on korkea, ja itse asiassa my\u00f6s toisen ja kolmannen. Jos ne ovat huonoja, lukijahan saattaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjan lukemisen siihen paikkaan!<\/p>\n\n\n\n
Usein k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lukija on kuitenkin jollain tapaa jo myyty, kun h\u00e4n lukee ensimm\u00e4isen virkkeen. H\u00e4n on tehnyt lukup\u00e4\u00e4t\u00f6ksen muualta saamansa tiedon varassa. H\u00e4n on ehk\u00e4 kuullut suosituksia, lukenut takakansi- ja lievetekstit, selaillut kirjaa sattumanvaraisesti sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, makustellut, fiilistellyt kantta, punninnut kirjaa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Siksi riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aloitus vie konstailemattomasti suoraan sis\u00e4\u00e4n. Klassisia aloituksia ovat Seitsem\u00e4n veljeksen<\/em> maisemalaveeraus tai T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla<\/em> -trilogian avaava raamatullisen mahtipontinen avaus.<\/p>\n\n\n\n Pid\u00e4n paljon Hemingwayn<\/strong> konstailemattomasta tavasta aloittaa Vanhus ja meri<\/em>, ja onhan Nabokovin<\/strong> Lolitan <\/em>rytmik\u00e4s alkulallattelu kepe\u00e4, leikkis\u00e4. Eik\u00e4 sivuuttaa voi Lauri Viidan<\/strong> Moreenin<\/em> mahtipontista, Tammerkosken lailla kuohuvaa alkua.<\/p>\n\n\n\n Jo parin vuosikymmenen ajan romaanien aloituksista ykk\u00f6nen minulle on ollut Alfred D\u00f6blinin<\/strong> Berlin Alexanderplatz<\/em>, alla Aarno Peromiehen<\/strong> suomennoksen mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n Berlin Alexanderplatzissa<\/em> on oikeastaan kaksi alkua. Ennen kirjan varsinaista alkua on esittely: ”T\u00e4m\u00e4 kirja kertoo entisest\u00e4 sementtity\u00f6l\u00e4isest\u00e4 ja muuttomiehest\u00e4 Franz Biberkopfista Berliiniss\u00e4.”<\/em> (jne.)<\/p>\n\n\n\n Varsinainen isku on kuitenkin ”Ensimm\u00e4isen kirjan” avausvirke: ”H\u00e4n seisoi Tegelin vankilan portin edess\u00e4 ja oli vapaa.”<\/em><\/p>\n\n\n\n Virke vie suoraan tilanteeseen, vankilasta vapautumisen v\u00e4litilahetkeen. Edess\u00e4 on koko maailma, kun viel\u00e4 eilen maailma on rajattu vankilanmuureilla. Aina lauseen muistaessani sis\u00e4ll\u00e4ni v\u00e4risee tyhjyys, jota Franz Biberkopfinkin on t\u00e4ytynyt tuntea.<\/p>\n\n\n\n Tegelin lentokent\u00e4n l\u00e4hell\u00e4 on vanha kasarmialue. Kuvittelen sen aina mieless\u00e4ni Tegelin vankilaksi, vaikka todellisuudessa Tegelin vankila on lentokent\u00e4n pohjoispuolella eik\u00e4 linja-autoreitti kulje sen ohi.<\/p>\n\n\n\n ***<\/p>\n\n\n\n Viimeinen virke ei ole lainkaan niin t\u00e4rke\u00e4 kuin ensimm\u00e4inen, sill\u00e4 lukija joka tapauksessa jatkaa kirjaa mieless\u00e4\u00e4n sen yli. Tottahan toki lopetus on silti paljon t\u00e4rke\u00e4mpi ja korostuneempi kuin jokin sattumanvarainen p\u00e4tk\u00e4 kirjan keskelt\u00e4, sill\u00e4 loppu j\u00e4\u00e4 soimaan. Loppu on hetki, jolloin lukija pitelee kirjaa hetken k\u00e4siss\u00e4\u00e4n eik\u00e4 halua luopua siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sen j\u00e4lkeen kun on kahlannut Dante Alighierin <\/em>matkassa ensin l\u00e4pi v\u00e4rikyll\u00e4isen helvetin ja kiirastulen ja p\u00e4\u00e4tynyt paratiisin sanahelin\u00e4\u00e4n, ultramatkan uuvuttama vaeltaja-lukija on valmis ottamaan vastaan vaikka millaisen mahtipontisuuden. Sit\u00e4 onkin tarjolla Jumalaisen n\u00e4ytelm\u00e4n<\/em> viimeisess\u00e4 laulussa.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in Eino Leinon<\/strong> suomentamana:<\/p>\n\n\n\n ”Jo vaipui korkea nyt kuvausvoima;\nmut kaihoain ja tahtoain nyt johti,\nkuin py\u00f6r\u00e4\u00e4 tasan py\u00f6riv\u00e4\u00e4, se Rakkaus,<\/em><\/p>\n\n\n\n mi ohjaa Auringon ja kaikki t\u00e4hdet.”<\/p>\n\n\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Aloitus on kirjan sis\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4. Ensimm\u00e4isen virkkeen kautta lukija sukeltaa kirjan maailmaan. Ensimm\u00e4inen virke luo kirjoittajalle paineita. Kynnys ensimm\u00e4isen virkkeen kirjoittamiseen on korkea, ja itse asiassa my\u00f6s toisen ja kolmannen. Jos ne ovat huonoja, lukijahan saattaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjan lukemisen
\nsiihen pai…<\/p>\n","protected":false},"author":129,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"asauth_required_access_level":3,"asauth_cansharepaid":"true","om_header_attributes":[],"footnotes":"","om_featured_image_focal_point":[],"om_primary_tag":0,"om_contributors":[],"om_co_authors":[],"beyondwords_generate_audio":"","beyondwords_project_id":"","beyondwords_content_id":"","beyondwords_preview_token":"","beyondwords_player_content":"","beyondwords_player_style":"","beyondwords_language_code":"","beyondwords_language_id":"","beyondwords_title_voice_id":"","beyondwords_body_voice_id":"","beyondwords_summary_voice_id":"","beyondwords_error_message":"","beyondwords_disabled":"","beyondwords_delete_content":"","beyondwords_podcast_id":"","beyondwords_hash":"","publish_post_to_speechkit":"","speechkit_hash":"","speechkit_generate_audio":"","speechkit_project_id":"","speechkit_podcast_id":"","speechkit_error_message":"","speechkit_disabled":"","speechkit_access_key":"","speechkit_error":"","speechkit_info":"","speechkit_response":"","speechkit_retries":"","speechkit_status":"","speechkit_updated_at":"","_speechkit_link":"","_speechkit_text":""},"categories":[1],"tags":[743,740,742,744,745,200,482,741,90],"class_list":["post-715","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijan-paivakirja","tag-alfred-doblin","tag-aloitus","tag-berlin-alexanderplatz","tag-dante-alighieri","tag-divina-commedia","tag-estetiikka","tag-jumalainen-naytelma","tag-lopetus","tag-romaani"],"om_views":null,"acf":{"tuuma_off":false,"tuuma_kysymys":"","tuuma_vastaus":""},"asauth":{"required_access_level":1,"share_token":"","is_paid":false},"yoast_head":"\n