Iso\u00e4idin \u00e4idin matka p\u00e4\u00e4ttyi Babi Jariin, jonka monet muistavat mieluummin Dmitri \u0160ostakovit\u0161in sinfoniana kuin Kiovassa sijaitsevana paikkana, jossa syyskuun 1941 lopussa Saksan armeijan Einsatzgruppe C tappoi parissa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 34 000 Kiovan seudun juutalaista.<\/p>\n\n\n\n
Isois\u00e4 passitettiin It\u00e4valtaan Mauthausenin keskitysleiriin, josta h\u00e4n selvisi hengiss\u00e4 ja palasi Kiovaan mutta tuli takaisin vaimonsa ja lastensa luo vasta nelj\u00e4nkymmenen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Neuvostoliittoon kuuluneessa ukrainalaisessa Kiovassa ukrainalais-puolalaiseen juutalaistaustaiseen perheeseen syntyneen, Virossa ja Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 opiskelleen, nykyisin Berliiniss\u00e4 asuvan, \u00e4idinkielelt\u00e4\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isen mutta saksaksi kirjoittavan Katja Petrovskajan (s. 1970) sukuhistoria on juuri niin t\u00e4ynn\u00e4 toisen maailmansodan kummallisuuksia kuin vain tuolla m\u00e4\u00e4ritelistalla voi kuvitella.<\/p>\n\n\n\n
Esikoisteoksessaan Ehk\u00e4 Esther<\/em> (suom. Ilona Nykyri, Tammi 2015) Petrovskaja j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 sukunsa vaiheita. H\u00e4n kertoo sukunsa naisista ja miehist\u00e4, asettaa heid\u00e4t historian kontekstiin. H\u00e4n kertoo my\u00f6s j\u00e4ljitysty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja laajentaa samalla romaaniaan esseem\u00e4isesti pohdiskelevaan kerrontaan, matkap\u00e4iv\u00e4kirjankin suuntaan.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti surmatut juutalaiset, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien lukujen joukkotuhot, keskitysleirien kurjuus, neuvokkuudellaan tai sattuman kaupalla p\u00e4lk\u00e4h\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4sev\u00e4t yksil\u00f6t. Ei mit\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, vaikka aina yht\u00e4 pys\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Juutalaissuvun vaiheiden kuvaaminen ei ole mill\u00e4\u00e4n muotoa uutta. Jiddi\u0161iksi kirjoittanut, Yhdysvaltoihin emigroitunut Isaac Bashevis Singer on liikkunut juutalaisessa perinteess\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4nyt sukukronikan muotoa. Kolmella keskitysleirill\u00e4 nuoruudessaan virunut unkarilainen Imre Kert\u00e9sz on heijastanut omia vaiheitaan romaaneissaan. Singer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978, Kert\u00e9sz vuonna 2002. Suomessakin meill\u00e4 on oma Daniel Katzimme.<\/p>\n\n\n\n Mihin tarvitaan ties monetta juutalaista sukuhistoriaa? Saahan noita raapustella omaksi ja perheen iloksi niin kuin sukututkimusta tehd\u00e4\u00e4n, mutta miksi tuntemattomien tulisi lukea jonkin suvun vaiheita?<\/p>\n\n\n\n Sit\u00e4 mietin joitakin kertoja Katja Petrovskajaa lukiessani silloin, kun teos esittelee henkil\u00f6iden vaiheita ja pudottelee historiallisia faktoja. Toisina hetkin\u00e4 en ep\u00e4illyt lainkaan.<\/p>\n\n\n\n Petrovskaja ei kirjoita 1900-luvun vaan koko l\u00e4ntisen Euroopan historiaa. H\u00e4n siirtyy 1900-luvun perhekronikasta sujuvasti antiikin myytteihin ja rinnastaa niit\u00e4 toisen maailmansodan tapahtumiin ja henkil\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n Nykyhetkeen ajoittuvissa jatkoissa h\u00e4n matkaraportinomaisesti esittelee teleoperaattorin asiakaspalvelijan, joka ei suo kirjailijattarelle mahdollisuutta soittaa \u2013 jenkkileffoista tuttuun yhteen puheluun ei ole oikeutta \u2013, koska h\u00e4n ei ole operaattorin asiakas. H\u00e4n kertoo linja-autokuskista, joka ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 vanhentuneella lipulla kyytiin pyrkiv\u00e4\u00e4 koulutytt\u00f6\u00e4 matkustamaan ilmaiseksi vaan vaatii t\u00e4t\u00e4 maksamaan t\u00e4yden nelj\u00e4n euron hinnan. Rinnastustarkoitus on ilmeinen.<\/p>\n\n\n\n Lipun hintaa vaativan bussikuskin ja m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 noudattavien tuhoamisleirien ty\u00f6ntekij\u00f6iden rinnastaminen ei ole ongelmatonta ja juuri siksi se on kiinnostava.<\/p>\n\n\n\n Esseistisiss\u00e4 jaksoissaan ja valokuvank\u00e4yt\u00f6ll\u00e4\u00e4n Katja Petrovskajan halu hahmottaa eurooppalaisuutta l\u00e4hestyy W. G. Sebaldia.<\/p>\n\n\n\n Er\u00e4s Petrovskajan kerronnan omaleimaisista piirteist\u00e4 ovat nimet, jotka kulttuurien kierrossa muuttuvat toisiksi ja ovat yht\u00e4 niin kuin ihmiset ovat, kirjailija tuntuu sanovan. Nimet ovat merkityksellisi\u00e4, ja niiden kautta Petrovskaja menee sis\u00e4\u00e4n henkil\u00f6ihin ja paikkoihin. Nimiperinne kantaa kulttuuria syvemmin kuin monet tavat. Nimet j\u00e4\u00e4v\u00e4t hautakiviin, joilla voidaan vaikka kivet\u00e4 kadut, jos historian rulettineula n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 osoittamaan, ett\u00e4 niin on teht\u00e4v\u00e4. Sielt\u00e4 nimet pilkistelev\u00e4t, yli ajavien autojen renkaiden alta.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 Esther (se h\u00e4nen nimens\u00e4 kai oli, kertojan is\u00e4 ei muista iso\u00e4itins\u00e4 nime\u00e4 varmasti, koska kutsui t\u00e4t\u00e4 tietenkin aina babu\u0161kaksi) esiintyy nime\u00e4\u00e4n kantavassa teoksessa vain lyhyesti mutta on sen henkil\u00f6ist\u00e4 tragikoomisin. Ehk\u00e4 Esther asui Kiovassa, kun saksalaiset k\u00e4skiv\u00e4t seudun juutalaisia ottamaan arvoesineens\u00e4 mukaan ja ilmaantumaan tiettyjen katujen kulmaan ampumisen uhalla. Sielt\u00e4 heid\u00e4t kuljetettiin surmattavaksi Babi Jariin. Vaan kuinka Esther p\u00e4\u00e4si paikalle? Eih\u00e4n h\u00e4n pystynyt k\u00e4velem\u00e4\u00e4n portaita! Historian vaihtoehdoilla on hauska leikitell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 Esther<\/em> ei ole vain esi-isien vaan tasapuolisesti my\u00f6s esi\u00e4itien historiaa. Jonkinmoinen merkkimieskin kuitenkin osuu sukuun. Judas Stern -niminen isoset\u00e4 ampui maaliskuussa 1932 Moskovassa saksalaista l\u00e4hetyst\u00f6neuvosta. Teko kylmensi Saksan ja Neuvostoliiton v\u00e4lej\u00e4 ja oli ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yksi perhosensiivenisku matkalla kohti toista maailmansotaa.<\/p>\n\n\n\n Jo Judas Sternin nimi saa ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 henkil\u00f6 on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, mutta l\u00e4hetyst\u00f6neuvosta k\u00e4sittelev\u00e4 Wikipedia-artikkeli mainitsee v\u00e4likohtauksen (todellinen kohde oli suurl\u00e4hettil\u00e4s; l\u00e4hetyst\u00f6neuvos haavoittui ja eli miltei nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta tapahtuman j\u00e4lkeen) ja ampujaksi Judas Miranovitsch Sternin.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 on totta, mik\u00e4 ei? Se on toissijaista, sill\u00e4 minua lukijana (tuskin ket\u00e4\u00e4n suomalaista lukijaa) eiv\u00e4t kiinnosta Katja Petrovskajan sukulaisten kohtalot. Niist\u00e4 muodostettu kaunokirjallinen teos kiinnostaa. Se on erilainen sukuhistoria, er\u00e4\u00e4nlainen sukuhistoria ja samalla paljon, paljon enemm\u00e4n. Se marssii Berliinin rautatieasemalta Kiovaan ja tulee tallanneeksi paitsi Puolan my\u00f6s Euroopan historian yli.<\/p>\n\n\n\n Jostain syyst\u00e4 romaanin esilehdell\u00e4 sille on annettu m\u00e4\u00e4re ”kertomuksia”. No, jos Katja Petrovskaja haluaa kirjansa luettavan toisistaan irrallisina kertomuksina, jotka vain on satuttu sys\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n samaan painotuotteeseen, oma on h\u00e4pe\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vasta romaanina \u2013 muodossa, joka on kokonaisuus eik\u00e4 osista muodostuva kokonaisuus \u2013 Ehk\u00e4 Esther nousee arvoonsa. Petrovskaja tietenkin tiet\u00e4\u00e4 sen. Romaani on eurooppalainen taidemuoto niin kuin h\u00e4nen romaaninsa eurooppalainen \u2013 ei saksalainen, juutalainen, puolalainen, ven\u00e4l\u00e4inen tai ukrainalainen.<\/p>\n\n\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Iso\u00e4idin \u00e4idin matka p\u00e4\u00e4ttyi Babi Jariin, jonka monet muistavat mieluummin Dmitri \u0160ostakovit\u0161in sinfoniana kuin Kiovassa sijaitsevana paikkana, jossa syyskuun 1941 lopussa Saksan armeijan Einsatzgruppe C tappoi parissa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 34 000 Kiovan seudun juutalaista. Isois\u00e4 passitettiin It\u00e4valtaan
\nMauthausen…<\/p>\n","protected":false},"author":129,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"asauth_required_access_level":3,"asauth_cansharepaid":"true","om_header_attributes":[],"footnotes":"","om_featured_image_focal_point":[],"om_primary_tag":0,"om_contributors":[],"om_co_authors":[],"beyondwords_generate_audio":"","beyondwords_project_id":"","beyondwords_content_id":"","beyondwords_preview_token":"","beyondwords_player_content":"","beyondwords_player_style":"","beyondwords_language_code":"","beyondwords_language_id":"","beyondwords_title_voice_id":"","beyondwords_body_voice_id":"","beyondwords_summary_voice_id":"","beyondwords_error_message":"","beyondwords_disabled":"","beyondwords_delete_content":"","beyondwords_podcast_id":"","beyondwords_hash":"","publish_post_to_speechkit":"","speechkit_hash":"","speechkit_generate_audio":"","speechkit_project_id":"","speechkit_podcast_id":"","speechkit_error_message":"","speechkit_disabled":"","speechkit_access_key":"","speechkit_error":"","speechkit_info":"","speechkit_response":"","speechkit_retries":"","speechkit_status":"","speechkit_updated_at":"","_speechkit_link":"","_speechkit_text":""},"categories":[1],"tags":[435,438,436,120,437,83],"class_list":["post-387","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijan-paivakirja","tag-ehka-esther","tag-ilona-nykyri","tag-katja-petrovskaja","tag-keltainen-kirjasto","tag-sukuromaani","tag-tammi"],"om_views":null,"acf":{"tuuma_off":false,"tuuma_kysymys":"","tuuma_vastaus":""},"asauth":{"required_access_level":1,"share_token":"","is_paid":false},"yoast_head":"\n