Vuosi 2020 j\u00e4i oman kirjallisuuden k\u00e4ytt\u00f6ni osalta mieleen \u00e4\u00e4nikirjojen l\u00e4pimurrosta. \u00c4\u00e4nikirjojen my\u00f6t\u00e4 olen kuluttanut kirjoja luultavasti enemm\u00e4n kuin min\u00e4\u00e4n aiempana kalenterivuotena.<\/p>\n\n\n\n
Siksi koostankin t\u00e4m\u00e4nvuotisen ”vuoden kirjat” -listani teoksista, joita olen ensisijaisesti kuunnellut. Valikoimaani leimaa selv\u00e4sti vakiintuneimpien genrek\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen ylitt\u00e4minen ja h\u00e4ijyt henkil\u00f6hahmot.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isen\u00e4 kuitenkin ilmi\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
M\u00f6hk\u00e4leet<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Viimeksi kuluneen viikon olen viett\u00e4nyt tiiviisti David Foster Wallacen<\/strong> P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n riemun<\/em> (suom. Tero Valkonen<\/strong>, Siltala) parissa ja Olavi Uusivirran<\/strong> \u00e4\u00e4ni korvissani. Olen vasta jonkin verran puoliv\u00e4lin paremmalla puolella ja varmaankin kirjoitan teoksesta, kunhan olen kuunnellut sen kokonaan.<\/p>\n\n\n\n Kovin paljon David Foster Wallacen nykyklassikosta ei mittansa puolesta j\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeen Markus Leikolan<\/strong> Teid\u00e4n edest\u00e4nne annettu<\/em> (WSOY, lukija Antti Virmavirta<\/strong>). Rakenteeltaankin teoksissa on paljon yhteist\u00e4, sill\u00e4 kummassakin seurataan vuorovedoin eri tarinalinjoja.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n riemun<\/em> ja Leikolan romaanin kaltaiset mammuttikirjat tuntuvat sopivat erityisen hyvin kuunneltavaksi. Paksua kirjaa lukiessani alkaisin ennemmin tai my\u00f6hemmin harppoa ja silm\u00e4ill\u00e4. \u00c4\u00e4nikirjassa on pakko kuunnella jokainen sana.<\/p>\n\n\n\n Kuuntelemisen intensiteetti tosin ainakin minulla on keskim\u00e4\u00e4rin alempi kuin lukemisen keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen intensiteetti, mik\u00e4 sekin sopii t\u00e4llaisiin kirjoihin, joita ei ehk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n ole mielek\u00e4st\u00e4 omaksua kuin kokea. Vaikutus perustuu osin massaan ja sattumanvaraisiin mielleyhtymiin.<\/p>\n\n\n\n Kun \u00e4\u00e4nikirjan parissa viett\u00e4\u00e4 kymmeni\u00e4 tunteja, lukijan panoksella on poikkeuksellisen paljon merkityst\u00e4, onhan my\u00f6s hypnoottisuus osa mammuttien vieh\u00e4tyst\u00e4. Virmavirta tulkitsee Leikolan romaanin nokkeloivaa kertojaa taitavin \u00e4\u00e4nenpainoin. Uusivirta el\u00e4ytyy ja ”n\u00e4yttelee” David Foster Wallacea enemm\u00e4n kuin suomalaisissa \u00e4\u00e4nikirjoissa on tapana (mutta toisaalta v\u00e4hemm\u00e4n kuin anglosaksisessa perinteess\u00e4 on tapana).<\/p>\n\n\n\n Kaikkiin m\u00f6hk\u00e4leisiin \u00e4\u00e4nikirjamuoto ei tietenk\u00e4\u00e4n sovi. Esimerkiksi Marisha Rasi-Koskisen<\/strong> typografiallakin pelaava REC<\/em> (S&S) on omimmillaan painettuna.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Vuoden suomenkielinen<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Vihainen, \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4, rakastettava! Tuuve Aron<\/strong> Kalasataman<\/em> (WSOY, lukija Karoliina Niskanen<\/strong>) min\u00e4kertoja lasettelee ilkeyksi\u00e4 kanssaihmisist\u00e4\u00e4n. Koko maailman tyhmyys ja typeryys saa kyyti\u00e4 niin purevasti, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tekee pahaa, kun on tunnistavinaan jonkun romaanihenkil\u00f6n tosiel\u00e4m\u00e4esikuvan.<\/p>\n\n\n\n Kalasataman <\/em>p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ja Aro vastaavat ulkoisesti toisiaan, eli autofiktiosta on kyse, mutta paikoin teos muuttuu pamfletiksi tai esseeksi. Lajityyppien rajat liukuvat hienosti ja huomaamatta, kerronta py\u00f6r\u00e4htelee rennosti ja tulistuu taifuuniksi. Mahtavaa!<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Vuoden ruotsinkielinen<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Vuoden kovin kotimainen kirjadebatti k\u00e4ytiin Johanna Holmstr\u00f6min M\u00e4rta Tikkasesta<\/strong> kertovan kirjan ”Borde h\u00e5lla k\u00e4ft” \u2013 En bok om M\u00e4rta Tikkanen<\/em> (F\u00f6rlaget M, lukija Ylva Ekblad<\/strong>) kohdalla, mutta kirja on kiinnostava ilman kiistaakin.<\/p>\n\n\n\n Vaikka kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on tietenkin M\u00e4rta Tikkanen, Holmstr\u00f6m kirjoittaa itsens\u00e4 vahvasti mukaan teokseen. N\u00e4in h\u00e4n p\u00e4\u00e4see tarkastelemaan Tikkasta nykyhetkest\u00e4 ja vertaamaan Tikkasen uran t\u00e4rkeimpien teosten ilmestymisajan Suomen (ja Ruotsin) kirjallista el\u00e4m\u00e4\u00e4 2020-lukuun.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Vuoden englanninkielinen<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4dyin kuuntelemaan Lionel Shriverin<\/strong> The Motion of the Body Through Spacea<\/em> (HarperAudio, lukija Laurence Bouvard<\/strong>) hetken mielijohteesta. Kaverin Facebook-sein\u00e4ll\u00e4 mainittiin Lionel Shriver, jolta en ole lukenut yht\u00e4\u00e4n kirjaa, en edes tunnetuinta Poikani Kevini\u00e4<\/em> (suom. Sari Karhulahti<\/strong>, Avain 2003). T\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestyneen The Motion of the Body Through Spacen<\/em> esittelyteksti viekoitteli lataamaan kuunneltavaksi juuri sen.<\/p>\n\n\n\n Miten h\u00e4ijy ja poliittisesti ep\u00e4korrekti kirja! Kuusikymppisen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n mies yht\u00e4kki\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en kertoo p\u00e4\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 juosta maratonin. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 itse on liikkunut aktiivisesti koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan, mutta ei en\u00e4\u00e4 pysty pitkiin liikuntasuorituksiin. Vierest\u00e4 h\u00e4n seuraa miehens\u00e4 hurahtamista kuntoilukulttiin, ja miehen lipev\u00e4 valmentaja iskostaa t\u00e4h\u00e4n maratonin r\u00e4mpimisen j\u00e4lkeen ajatuksen triathlonin l\u00e4p\u00e4isemisest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun The Motion of the Body Throug Spacea<\/em> kuuntelee olohuoneessa harjoitusvastukseen kiinnitetty\u00e4 maantiepy\u00f6r\u00e4\u00e4 polkien, saa nauraa itselleen. Kest\u00e4vyysliikuntakultin lis\u00e4ksi Shriver viskoo herkullista ivaa monen muunkin 2020-luvun ilmi\u00f6n suuntaan.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Yll\u00e4tt\u00e4j\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Peter Englundin<\/strong> Murha Sunnuntaitiell\u00e4<\/em> (WSOY, suom. Kari Koski<\/strong>, lukija Ilkka Villi<\/strong>) on historioitsijan kerronnaltaan taitava teos 1960-luvun ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Sen l\u00e4pi kulkevana juonilankana on kloroformimurhana tunnettu tosiel\u00e4m\u00e4n rikos, mik\u00e4 suo mahdollisuuden markkinoida teosta true crimena.<\/p>\n\n\n\n Englund tuo tavan takaa esiin rikoskirjallisuuden ja rikoksien vuorovaikutusta. Ne heijastelevat toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n L\u00f6yt\u00f6<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kustannustoimittajani Samuli Knuuti<\/strong> kirjoitti taannoin Parnassoon<\/em> kiinnostavan esseen amerikkalaisen rikoskirjailijan Lee Childin<\/strong> tuotannosta. Siit\u00e4 asti Childiin tutustuminen on ollut teht\u00e4v\u00e4listalla. Teht\u00e4v\u00e4listalta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n siirtyminen vaati \u00e4\u00e4nikirjaa ja kes\u00e4n pitki\u00e4 py\u00f6r\u00e4lenkkej\u00e4, joilla kuunneltavaksi Child sopikin niin erinomaisesti, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nikirjapalveluni vuositilaston mukaan h\u00e4nest\u00e4 tuli vuoden toiseksi kuunnelluin kirjailijani.<\/p>\n\n\n\n Enemm\u00e4nkin olisin kuunnellut Aku Laitisen<\/strong> lukemia Childeja, mutta jostain syyst\u00e4 Otava \/ Karisto ei ole julkaissut \u00e4\u00e4nikirjana Jack Reacher -sarjan nelj\u00e4tt\u00e4 osaa Viimeinen vieras<\/em> (suom. Pasi Punnonen<\/strong>, Karisto 2002). Otavalta lupailtiin \u00e4\u00e4nikirjan ilmestyv\u00e4n, mutta moneen kuukauteen sit\u00e4 ei ole n\u00e4kynyt, ei kuulunut.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vuosi 2020 j\u00e4i oman kirjallisuuden k\u00e4ytt\u00f6ni osalta mieleen \u00e4\u00e4nikirjojen l\u00e4pimurrosta. \u00c4\u00e4nikirjojen my\u00f6t\u00e4 olen kuluttanut kirjoja luultavasti enemm\u00e4n kuin min\u00e4\u00e4n aiempana kalenterivuotena. Siksi koostankin t\u00e4m\u00e4nvuotisen ”vuoden kirjat”
\n-listani teoks…<\/p>\n","protected":false},"author":129,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"asauth_required_access_level":3,"asauth_cansharepaid":"true","om_header_attributes":[],"footnotes":"","om_featured_image_focal_point":[],"om_primary_tag":0,"om_contributors":[],"om_co_authors":[],"beyondwords_generate_audio":"","beyondwords_project_id":"","beyondwords_content_id":"","beyondwords_preview_token":"","beyondwords_player_content":"","beyondwords_player_style":"","beyondwords_language_code":"","beyondwords_language_id":"","beyondwords_title_voice_id":"","beyondwords_body_voice_id":"","beyondwords_summary_voice_id":"","beyondwords_error_message":"","beyondwords_disabled":"","beyondwords_delete_content":"","beyondwords_podcast_id":"","beyondwords_hash":"","publish_post_to_speechkit":"","speechkit_hash":"","speechkit_generate_audio":"","speechkit_project_id":"","speechkit_podcast_id":"","speechkit_error_message":"","speechkit_disabled":"","speechkit_access_key":"","speechkit_error":"","speechkit_info":"","speechkit_response":"","speechkit_retries":"","speechkit_status":"","speechkit_updated_at":"","_speechkit_link":"","_speechkit_text":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1972","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjailijan-paivakirja"],"om_views":null,"acf":{"tuuma_off":false,"tuuma_kysymys":"","tuuma_vastaus":""},"asauth":{"required_access_level":1,"share_token":"","is_paid":false},"yoast_head":"\n