Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Vanessa Springoran paljastuskirja nostaa kirjailija Gabriel Matzneffin kyseenalaiseen maailmanmaineeseen

Blogit Kirjailijan päiväkirja 21.1.2021 10:49
Karo Hämäläinen
Karo Hämäläinen - avatar
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Kyselin kirjallisesti valistuneelta kaveripiiriltäni ranskalaiskirjailjasta Gabriel Matzneffistä. Tuotannon tuntijoita ei ilmaantunut jonoksi asti.

Se ei ole ihme. Käsittääkseni Matzneffiä (s. 1936) ei ole käännetty laajalti muille kielille. Pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-järjestelmästä löysin kaksi Gabriel Matzneffin venäjänkielistä käännöstä. Adlbriksessä Matzneffia ei ole myynnissä, Amazon.comin valikoimat koostuvat ranskankielisistä teoksista.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Matzneffistä on kuitenkin tullut maailmankuulu. Ei tosin kirjallisilla ansioillaan vaan siksi, että hänellä on ollut suhteita alaikäisten naisten ja ilmeisesti myös poikien kanssa.

 

Matzneffin pedofiilisyys tuli laajaan tietoisuuteen ranskalaisen kustannustoimittajan Vanessa Springoran (s. 1972) omaelämäkerrallisen teoksen myötä. Suostumus (suom. Lotta Toivanen, luk. Sanna Majuri, WSOY 2021) on ilmestynyt juuri myös suomeksi. Teoksen oikeudet on WSOY:n mukaan myyty yli kahteenkymmeneen maahan.

Springora oli yksi Matzneffin uhreista. Hän oli 13-vuotias, kun tuolloin viisikymppinen Matzneff vietteli hänet. Kirjassaan Springora kuvaa taitavasti tapahtumien kulkua.

Kirjailijan osoittama kiinnostus imarteli kirjallisesta maailmasta viehättynyttä kustannustoimittajan tytärtä, Matzneffin asema vetosi nuoreen. Kirjeenvaihdon avulla kirjailija hankki dokumentteja, jotka vahvistavat tytön kiinnostuksen ja halukkuuden.

Kolmenkymmenenviiden vuoden takaisia kirjeitä epäilemättä luetaan, kun Ranskassa ryhdytään käymään oikeutta Matzneffia vastaan. Pariisin syyttäjänvirasto aloitti tutkinnan Suostumuksen ilmestymisen jälkeen.

 

Suostumuksen ja Gabriel Matzneffiä käsittelevien nettilähteiden perusteella kirjailijan pedofiliataipumuksen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, sillä Matzneff on teoksissaan kuvannut suhteitaan alaikäisiin. Hän on käsitellyt aihepiiriä yhteiskunnallisena keskustelijana.

Springora kertoo, että Matzneff on jopa hyödyntänyt hänen kirjoittamiaan kirjeitä. Suostumuksessa Springora leikittelee ajatuksella, että menisi paikkaan, jonne Matzneff on luovuttanut arkistonsa ja pyytäisi luettavakseen 14-vuotiaana kirjoittamiaan rakkauskirjeitä.

Matzneff kuitenkin verhosi suuren osan tuotannostaan kaunokirjallisuuden kaapuun, mikä on ehkä osaltaan voinut vaikuttaa siihen, kuinka niihin on suhtauduttu. Springora kuitenkin uskoo, että suurempi syy on se, että suhteita alaikäisten kanssa on pidetty ranskalaisessa yhteiskunnassa hyväksyttävinä.

 

Springora kirjoitti itsekin alkujaan romaania mutta vaihtoi lajityypin omaelämäkerralliseksi teokseksi. Ratkaisu vaikuttaa oikealta.

Suostumus on paitsi muistelmateos myös pamfletti. Springora kysyy, miksi tällaista on voitu sallia, ja tarjoaa vastaukseksi sen, että kirjailijat on Ranskassa korotettu kaapin päälle. Kulttuurissa elää usko luovaan neroon, jolle voidaan, pitää ja pitää voida sallia epäsovinnaisuuksia.

Hämmentävä on myös Matzneffin saaman tuen määrä ja vielä vuonna 2013 saama kirjallisuuspalkinto. Suostumuksen perusteella kirjailijan tuotanto kun vaikuttaa lähinnä vastenmieliseltä. Springoran antaman kuvan ei toki ole tarkoituskaan olla koko totuus tai objektiivinen luonnehdinta Matzneffin kirjoista.