Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Sinikka Nopola oli vuoropuhelun mestari

Blogit Kirjailijan päiväkirja 14.1.2021 15:48
Karo Hämäläinen
Karo Hämäläinen - avatar
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Sinikka Nopola (1953–2021) . © Jari Riihimäki / Tammi

Jos pyydettäisiin mainitsemaan kirjailija, jonka teoksiin kannattaisi tutustua, jos haluaisi opiskella vuoropuhelun kirjoittamista, nimeäisin ensimmäiseksi Sinikka Nopolan.

Dialogi oli keskiviikkona 13. tammikuuta kuolleen Sinikka Nopolan (1953–2021) keskeisin työkalu. Hän rakensi pakinallisia tekstejään dialogin varaan, ja vuoropuhelu on keskeisessä osassa myös Sinikka Nopolan yhdessä sisarensa Tiina Nopolan kanssa kirjoittamissa Risto Räppääjä -lastenkirjoissa.

Jopa sisarusten yhteinen kulttuurihistoriallinen sisaruselämäkerta Siskossyndrooma – 60-luku kasvatti meidät (Tammi 2018) rakentuu osin Sinikka- ja Tiina-hahmojen vuoropuhelulle. Nopolat ovat kertoneet kirjoittaneensa yhteiskirjoja juuri puhumalla.

 

Toimittajana työuransa aloittaneen Sinikka Nopolan kirjallisessa tuotannossa näkyy sanomalehtipakinan perinne.

Nopola oli niitä kirjailijoita, jotka huumorin kautta pääsevät kirjoittamaan asiasta kuin asiasta. Huumorille vakavinkaan aihe ei ole liian vakava, ja nauraessaan saattaa huomata, että itkeähän tässä varsinaisesti pitäisi.

Nopola kirjoitti mieluiten lyhyttä muotoa, ja hän pystyi luomaan maailman muutamalla virkkeellä, usein juuri muutamalla nasevalla repliikillä.

Lapsuuden kotiseutuaan Tamperetta ja hämäläisyyttä hän käsitteli hersyvästi. Tunnistettavien tyyppien luojana Nopolan lähin sukulainen suomalaisista nykykirjailijoista taitaa olla Tuomas Kyrö.

 

Sinikka Nopola oli kirjallinen stand up -koomikko, joka teki itsestään naurunalaisen. En tiedä, sattuiko hänelle kommelluksia yhtään keskimäärästä enemmän, mutta hänellä oli taito nähdä maailma ja itsensä koomisesti ja kertoa tarina ekonomisesti, mikä korostaa absurdiutta.

Siskossyndrooma-kirjassa Sinikka Nopola kertoo kesästä 1976, jolloin hän oli kesätoimittajana Aamulehdessä:

 

Äitimme on kuullut, että mökkimme vastapäiselle rannalle on tullut ranskalainen vävy.

Soudan mökille ja kysyn: ”Voisinko tehdä jutun Aamulehteen, täällä on kuulemma ranskalainen vävy?”

Isäntäväki suostuu. Palaan jo seuraavana päivänä mökille kuvaajan kanssa.

Vävy pelaa appivanhempiensa ja vaimonsa kanssa ranskalaista petanque-kuulapeliä.

Kirjoitan jutun ja päädyn otsikkoon, joka jakautuu kahdelle riville: ”Ranskalainen kuula kierii suomalaisessa maisemassa”.