Saako kriitikko lyödä ylöspäin? Kriitikot saivat hankalasti avautuvat eettiset ohjeet

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Kritiikin tulee pyrkiä olemaan tietoinen taideteoksen, -tapahtuman tai -teon vastaanottoon oleellisesti vaikuttavista seikoista, kuten eettisistä ja rakenteellisista yhdenvertaisuuskysymyksistä sekä lajityyppiin ja teokseen liittyvistä kulttuurisista erityispiirteistä.”

Niin kuuluu Suomen arvostelijain liiton laatimien Kritiikin eettisten ohjeiden neljäs kohta.

Taidearvostelijoiden yhdistys juhli viime vuonna 70-vuotista taivaltaan, ja osana juhlavuotta julkistettiin ensimmäiset kritiikkien etiikkaa ohjaavat ohjeet Suomessa. Arvostelijain liiton mukaan Kritiikin eettisten ohjeiden (ohjeet kokonaisuudessaan täällä) valmisteluun ja kommentointiin ovat osallistuneet paitsi liiton jäsenet, hallitus ja toiminnanjohtaja myös useat eri alojen asiantuntijat.

Ehkä tekijöiden ja kommentoijien runsaus samoin kuin taidealojen toisistaan poikkeavat piirteet ovat vaikuttanut siihen, että ohjeet ovat monin kohdin vaikeaselkoiset. Suomen arvostelijain liiton puheenjohtaja Maria Säkö avasi pyynnöstäni sähköpostitse muutamia kohtia.

Huomata täytyy, että syy ohjeiden laatimiseen ei ole se, että viime aikoina kritiikeissä olisi esiintynyt poikkeuksellisen paljon epäeettisyyttä.

”Haluttiin vaan kertoa mitä erityispiirteitä kritiikissä on verrattuna muuhun journalismiin”, Säkö kertoo.

 

Kritiikin eettisten ohjeiden kohta 3 kuuluu: ”Kriitikon ei tule kirjoittaa arviota siten, kuin hän olisi arvioimansa taideteoksen, -tapahtuman tai idean tekijä tai yksi tekijöistä, ellei sen luonne edellytä osallistumista yhteisen teoksen tekemiseen.”

Kriitikon ei tule kirjoittaa arviota niin, että hän ikään kuin olisi arvioitavan teoksen tekijä. Kuitenkin jälkimmäisessä lauseessa sanotaan ”ellei sen [teoksen] luonne edellytä osallistumista yhteisen teoksen tekemiseen”. Jos kriitikko katsoo, että teoksen luonne edellyttää osallistumisen yhteisen teoksen tekemiseen, hän voi kirjoittaa kritiikin ikään kuin olisi sen tekijä. Eli kriitikon päätettävissä on, saako hän kirjoittaa kritiikin tuolla tavoin.

Mitä hyötyä tällaisesta ohjekohdasta on, vai ymmärsinkö väärin?

Maria Säkö: ”No, jos ei ole teoksen tekijä, niin ei ole suotavaa kirjoittaa kuin olisi sen tekijä, joskushan sellaista näkee, että kriitikko alkaa esiintyä tekijänä, etenkin jos neuvot sitä, miten teos olisi pitänyt tehdä valtaavat kritiikistä valtavasti alaa… Sitten tietenkin jos on sen tekijä (esim. yhteisötaide) niin sitten on.”

 

Kohta neljä, jonka siteerasin tämän kirjoituksen alkuun, on minulle kaikkein vaikeaselkoisin.

”Vastaanottoon vaikuttavista seikoista”, siis siitä, kuinka kirjaa luetaan, teatteriesitystä katsotaan ja niin edelleen? Vastaanotto kai tapahtuu kunkin kokijan mielessä. Kuinka kriitikolla voi olla käsitys siitä, kuinka vastaanottajat teoksen kokevat? Eikö kriitikon nimenomaisesti pitäisi kirjoittaa oman ymmärryksensä kautta ja avulla?

Maria Säkö: ”Vastaanottoon vaikuttavat seikat esimerkiksi tietty paikka, tila, jakelu – ei ehkä kirjallisuudessa juurikaan ongelma, mutta näyttely tietyllä paikkakunnalla, esitys tietyssä teatterissa – olisi hyvä ottaa sillä tavalla konteksti huomioon, että osaa avata sen lukijalle. Kirjallisuudessa tosiaan aivan eri asia, ei ehkä kovin relevantti, koska ei ole niin hetkellistä.”

”Eihän tämän huomioonottaminen tarkoita sitä, ettei kirjoittaisi omasta kokemuksestaan. Usein ei ehkä ymmärretä sitä, mitä muita asioita teoksen vastaanotossa on olemassa kuin kriitikon oma maku. Nämä kysymykset tulevat esille etenkin paikkasidonnaisissa teoksissa. ”

 

Kohdassa mainitaan erityisesti eettiset ja rakenteelliset yhdenvertaisuuskysymykset sekä lajityyppiin ja teokseen liittyvät kulttuuriset erityispiirteet. Tarkoittaako tämä sitä, että sanokaamme 1600-luvulla kirjoitettua teosta pitää käsitellä 1600-lukua vasten? Vai juuri päinvastaista eli että se on tulkittava nykyhetken reseptiota vasten?

Säkö: ”Olisi hyvä ymmärtää sekä teoksen historiasta että nykyisestä kontekstista sekä taidemaailman rakenteista, etenkin niistä ongelmista joita niissä on – ei kai tässä sen kummempaa.”

Kirjallisuudessa rakenne tarkoittaa yleensä esimerkiksi kerrontaratkaisuja ja materiaalin järjestämistä, mutta kriitikon tehtävä tuskin on neuvoa kirjailijalle, että tämän tulisi kirjoittaa harmonisesti ja vaikkapa antaa kaikille henkilöhahmoille yhtä monta sivua. Mitä tässä kohdassa tarkoittaa ”rakenteellinen yhdenvertaisuus”?

Säkö ”Sitä, että rakenteet eivät ole kaikille yhtä tasa-arvoiset.”

 

Kohdassa seitsemän sanotaan: ”Kriitikon tulee tunnistaa valta-asemansa: kritiikissä on vältettävä esimerkiksi ’alaspäin’ lyömistä.” Onko ”ylöspäin” lyöminen siis ok? Miten määritellään ”alaspäin”?

Säkö: ”Alaspäin lyöminen tarkoittaa esimerkiksi vaikkapa kohtuuttoman julmaa kritiikkiä esikoisteoksesta tai harrastajaporukan esityksestä isossa mediassa. Ei kritiikittömyyttä siis tarkoita vaan ehkä pikemmin suhteellisuudentajua negatiivisuudessa.”

”Musta alaspäin lyöminenkin voi olla joskus perusteltua, samoin kuin se, että ylöspäin lyöminen voi olla väärin. Kaikki riippuu tilanteesta, tietenkin.”

 

Ohjeissa on myös kohtuuttomuutta. Niiden mukaan esimerkiksi ”kritiikki on laadittava niiden konkreettisten tosiasioiden valossa, jotka on mahdollista tietää.”

Vaatimus on hieno mutta mahdoton: kukaan kriitikko ei voisi kirjoittaa mitään, jos hänen olisi ensin tiedettävä kaikki tosiasiat, jotka on mahdollista tietää.

Maria Säkö muistuttaa, että Kritiikin eettiset ohjeet eivät ole säännöstö.

”Nämä ovat pikemmin eettisiä kohtia, joita kriitikko joutuu miettimään, joita puolestaan välttämättä muiden juttutyyppien kirjoittajat eivät joudu. Eettisen kysymykset ovat aina tilanteeseen sidottuja, monimutkaisia asioita, joihin ei voi antaa selkeitä sääntöjä.”

”Se että eettiset kysymykset eivät ihan heti hahmotu, voi johtua myös siitä, ettei niitä ole totuttu erittelemään kritiikin kirjoittamisprosessissa. Hahmottamisen vaikeus voi johtua myös siitä, että ne saattavat herättää tunteen siitä, että joku haluaa määrätä nyt jotain ja aiheuttaa siten torjuntaa. Tästähän kysymyksissä ei tietenkään ole kyse. Se, että ne ovat kritiikissä jonkin verran erilaiset kuin muussa journalismissa, on kuitenkin hyvä tuoda esiin.”

Kirjoittaja on Suomen arvostelijain liiton jäsen.

EDIT la 16.1.2021 klo 19.15: Lisätty viimeinen kappale, jossa on Maria Säkön sitaatti.