Poliitikot: Kirjallisuuden tukeminen on koulujen ja kirjastojen tukemista

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskuntavaalien alla puolueet julistavat kulttuuritahtoaan. Kirjallisuuslehti Parnasso kysyi kahdeksalta viime vaaleissa eduskuntaan valitulta puolueelta niiden näkemyksiä eräisiin kirjallisuuden kannalta olennaisiin kysymyksiin. Vastauksista koostettu juttu ilmestyy Parnassossa 2/2015, mutta käsittelen Kirjailijan päiväkirja -blogissa tarkemmin kyselyssä esiin nousseita asioita.

Kysely suunnattiin puoluesihteereille, jotka muutamassa puolueessa ohjasivat kysymykset vastattavaksi puolueen kulttuurikysymyksiin erikoistuneelle ehdokkaalle.

Kaikki kahdeksan merkittävää eduskuntapuoluetta ovat sitä mieltä, että kirjallisuus ja lukeminen ovat asioita, joita tulee tukea julkisin varoin ja yhteiskunnan toimin.

”Kirjaton kulttuuri on mahdoton ajatus”, sanoo Rkp:n listoilta ehdolla oleva kirjailija ja pastori Hilkka Olkinuora.

”Maailma ilman kirjoja olisi synkkä maailma. Aikana, jolloin lyhytnäköiset taloudelliset intressit jyräävät tuhoisalla tavalla, moinpuolinen ja rikas kirjallisuuden kenttä rakentaa elämän mielekkyyttä ja auttaa näkemään maailman myös toisin”, muistuttaa vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen.

”Kirjallisuus ja erityisesti kotimainen kirjallisuus ovat keskeinen osa elävää kulttuuria, joka tuo elämysten ja sivistyksen lisäksi toimeentuloa kirjantekijöille”, kokoomuksen puoluesihteeri Minna Arve huomauttaa.

Kirjallisuuden ja lukemisen hyvyyden korostaminen ei ole yllätys – sehän ei maksa mitään. Kun puolueilta kysyttiin, kuinka kirjallisuuden ja lukemisen tukemista tulisi kehittää nykytilanteesta, vastaukset muuttuivat varovaisiksi. Erityisesti ne keinot, jotka eivät vie euroja valtion kukkarosta, tuntuivat saavan suosiota.

”Valtion talouden tilanne on tulevina vuosina erittäin tiukka, eikä se juurikaan salli lisää taloudellista tukea myöskään kulttuurille. Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, myös kulttuurissa, pitää katsoa entistä tarkemmin, kuinka olemassa olevilla resursseilla voidaan saada aikaan yhä parempaa vaikuttavuutta kahlitsematta kuitenkaan liikaa taiteen ja kulttuurin tekijöiden luovuutta”, keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen pohtii.

Useiden puolueiden vastauksissa korostuu koulun ja kirjaston merkitys. Esimerkiksi vasemmistoliiton kulttuurikysymyksiin perehtynyt kansanedustaja Eila Tiainen tiivistää iskulauseenomaisesti: ”Kirjastot lähipalveluina ja ilmaisina pitää ehdottomasti säilyttää.”

”Ongelma on, että kouluissa erot äidinkielen taidoissa sekä koulujen että sukupuolten välillä ovat merkittävästi kasvaneet. Tulokset eivät ole heikentyneet tasaisesti kaikilla ja kaikkialla. Osa kouluista on jopa parantanut tulostaan, monet ovat säilyttäneet tasonsa, mutta osassa kouluissa taso on suorastaan romahtanut”, perussuomalaiset korostaa ja nostaa esiin uusien sähköisten välineiden vastustamisen tapana tukea kirjallisuutta.

”Uudet sähköiset välineet todennäköisemmin voimistavat tasoeroja kuin pienentävät niitä. Puutteellisilla perustaidoilla sähköisten välineiden tarjoaminen mahdollisuuksien hyödyntäminen ei onnistu yhtä hyvin kuin hyvillä perustaidoilla.”

Sdp:n puoluesihteeri Reijo Paananen puolestaan nostaa Lukuinto-kampanjan esimerkiksi uusista ja kekseliäistä tavoista lukemisharrastuksen lisäämiseksi.

”Vanhemmilla on keskeinen merkitys lasten lukemisharrastuksessa. Luetaan siis lapsille ja totutetaan lapset mainioon kirjastolaitokseemme. Myös koululla on merkittävä rooli. Kirjallisuutta voidaan laajasti käyttää osana muidenkin oppiaineiden opiskelua”, Paananen lisää.