Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Palkintoraatilaisen tunnustus: suomalaiset kirjoittavat paljon mutta huonosti

Blogit Kirjailijan päiväkirja 25.5.2018 11:59
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Mitä kirjallisuus on?

Muodon puolesta kirjallisuus on melkein mitä tahansa. Jos jotain kirjallisuuden muotoa ei ole vielä keksitty, se on syytä keksiä. Harrastekirjoittajatkin hyödyntävät rohkeasti tekstityyppejä. Esimerkiksi jako runoon ja proosaan on monesti marginaaliin näkymättömällä musteella piirretty viiva.

Kirjallisuus ei kuitenkaan ole mitä tahansa.

Tekstistä ei tee kirjallisuutta se, että se ulkoisesti näyttäisi täyttävän kaunokirjallisuudelle vakiintuneen muodon.

 

Minulla oli paitsi kunnia myös ilo osallistua tänä vuonna J. H. Erkon kirjoituskilpailun tuomaristoon yhdessä Pirkko Heikkisen ja Maritta Lintusen kanssa. Kunnia siksi, että Erkon kilpailulla on pitkät perinteet ja sillä on ollut melkoista voimaa tulevien kirjailijoiden ennustajana. Ilo paitsi erinomaisen raatityöskentelyn vuoksi myös siksi, että kilpailutöiden läpikäyminen antoi kuvan kirjoittavien nuorten aikuisten elämästä – ja kirjoitustaidoista.

J. H. Erkon kilpailuun saavat osallistua alle 30-vuotiaat, jotka eivät ole julkaisseet omaa kaunokirjallista teosta. Kilpailussa kisaillaan vuorovuosin lyriikalla ja proosalla. Tänä vuonna vuorossa oli proosa.

Luettavaa oli hurjasti. Kuulin, että työt lähetettäisiin minulle matkalaukussa. Odotin matkustamokokoista laukkua, mutta talvipakkasilla raahasin kotiini ruumaan menevän laukun täynnä kilpailutöitä, ja se oli esikarsinnan tulos.

Kilpailuun oli lähetetty tekstejä kaikkiaan 25 kilogrammaa eli enemmän kuin mannertenvälinen ruumalaukku saa painaa.

Osallistujia oli 137.

745 novellia, noin 6 000 sivua.

Kauhistuin ja huokasin, mutta ryhdyttyäni lukupuuhiin huomasin, että pino hupeni nopeasti.

 

Pinon hupenemisen syy tosin oli valitettava: monesta tekstistä näki jo ensimmäisestä virkkeestä, että sillä ei olisi edellytyksiä menestyä kilpailussa, ja mitä pidemmälle tekstiä luki, sitä varmemmaksi näkemys muodostui.

”Tarkempaan lukuun” -pinosta ei tullut järin korkea.

Raatikeskusteluissa kävi ilmi, että muiden raadin jäsenten kokemus oli samankaltainen: nuoret kirjoittajat kirjoittavat paljon mutta kehnonlaisesti.

Se, että James Joyce teki vuosisata sitten maailmankirjallisuutta tajunnanvirtatekniikalla, ei tarkoita, että minämuotoinen rypemismonologi olisi maailmankirjallisuutta. Se, mikä on kiinnostavaa kirjoittajalle itselleen tai YTHS:n terapeutille (ja hänellekin vain ammatillisista syistä), ei välttämättä ole kiinnostavaa yleisesti. Se ei ole kirjallisuutta.

Aivan liian moni teksti oli aivan liian pitkä ja aivan liian jäsentymätön. Kaunokirjallisuuden kirjoittaminen ei ole mielen avaamista paperille vaan aiheen mietittyä, hallittua tarkastelua.

Ryöppyä ei kannata oitis tulostaa ja lähettää kilpailuun. Joycekin hioi ilmaisuaan loppuun asti ja kauhistutti kustantajaansa vedosten marginaaleihin tekemillään täsmennyksillä.

 

Murheelliseksi tulimme myös kilpailutöiden aiheista. Novellien päähenkilöt kipuilevat eroissa, kärsivät syömishäiriöistä ja tekevät tiliä menneisyytensä traumojen kanssa. Tällaistako on maailman onnellisimman kansan nuorten aikuisten arki?

”Monet päähenkilöt vaikuttivat olevan kirjoittajiensa kaltaisia. On paljon opiskelijoita, erityisesti humanististen aineiden opiskelijoita. Monet harrastavat kirjoittamista. Hallitseva näkökulma on minä. Useat tekstit suuntautuvat pään sisään sen sijaan että antautuisivat dialogiin tai muuttuisivat toiminnaksi”, kummastelimme tiedotteessakin.

Luonnehdinta koskee tekstimassaa kokonaisuutena, läpileikkauksena.

 

Ja katso: matkalaukusta paljastuu kuori, joka sisältää virtuoosimaisesti tekstilajeilla leikkivää proosaa, ajatuksia herättävää novellistiikkaa, kerronnallista loisteliaisuutta!

Nuo hetket ilahduttivat kovin. Löysimme helposti kolme palkittavaa kirjoittajaa, ja jaoimme lisäksi kolme kunniamainintaa. Ihmettelisin, jos emme kuulisi näistä kirjoittajista.

Itse asiassa kuulemme varmasti, sillä olen ostanut kahdelta palkitsemaltamme kirjoittajalta tekstisikermät julkaistavaksi Parnassossa tämän vuoden aikana. Toinen näistä sikermistä löytyy kahden viikon kuluttua ilmestyvästä vuoden kolmannesta Parnassosta.

Kilpailutöiden kapea kärki on ajatuksella ja taidolla kirjoitettua proosaa. Se on kirjallisuutta, josta jokaisen kannattaa kiinnostua.

Se on kirjallisuutta.

 

J. H. Erkon kirjoituskilpailun palkinnot jaetaan ja palkittavat julkistetaan perjantaina 25.5.2018 kello 16.00 Mikkelissä Stellan tähtitorilla.