Zimbabwessa ongelmien täysi ympyrä

Karri Kokko
Ulkomaat 17.8.2007 10:47

Demokratian esimaku on nyt maistettu Zimbabwe-Rhodesiassa. Vaalit onnistuivat sittenkin; ainakin suhteellisesti ja ainakin Rhodesian mittapuiden mukaan. Edessä on demokratian todellinen koetuskivi: kompromissihengen löytäminen.

Teksti Kari Kyheröinen
(SK 10/1980)

Raskaiden panssariajoneuvojen partioidessa katuja ja sotilashelikoptereiden päristessä ilmassa odotti Rhodesian pääkaupunki Salisbury levottomana ja jännittyneenä viime maanantaina, kenelle kolmesta pääehdokkaasta peräti 94 prosenttia mustasta äänestäjäkunnasta oli antanut luottamuslauseen itsenäisen Zimbabwen valtion ensimmäiseksi pääministeriksi.

Vaikka äänestysprosentti joillakin Salisburyn ja Bulawayon alueilla kohosi piinalliseen 110 prosenttiin – ilmeisesti niillä asuvien pakolaislaumojen ansiosta – ja vaikka uudelleen äänestämisen paljastavan väriaineen väitettiin liukenevan Coca-Colaan, katsottiin brittikuvernööri Soamesin valvomien vaalien sittenkin sujuneen korrektisti ainakin rhodesialaisen mittapuun mukaan.

Ja ennen tämän viikon tiistaiksi luvattuja lopullisia tuloksia näytti ilmeiseltä, että itsenäisen Zimbabwen ensiaskeleet tultaisiin ottamaan kahden sissijohtajan Zapun Joshua Nkomon ja Zanun Robert Mugaben johdolla. Viime luhtikuisten ylimenokausi vaalien voittaja piispa Abel Muzorewa oli selvästikin petäl1yt kansan odotukset.

Pystyvätkö Nkomo ja Mugabe sitten jakamaan voiton hedelmät ja pääsemään toimivaan kompromissiin, on Zimbabwen kohtalonkysymys lähiviikkoina ja kuukausina.

Britannian lippu laskeutuu suunnitelmien mukaan Salisburyssa maaliskuun 15. päivänä ja kuvernööri, lordi Soames lentää Lontooseen heti seuraavana päivänä.

Selvää vaalivoittoa odottanut Robert Mugabe teki viime viikolla yhdessä naapurimaan Mosambikin johtajan Samora Machelin kanssa tiivistä kulissien takaista työtä, jotta lordiSoames kuitenkin jäisi maahan ainakin parin kolmen kuukauden ajaksi vaalien jälkeen.

Mugabe tietää varsin hyvin, ettei hän saa käsiinsä puhtaasti mustaa Zimbabwea. Jo ennen mustia omat 20 edustajapaikkaansa parlamenttiin valinneet valkoiset merkitsevät maan väestöstä vain kolmea prosenttia, mutta Zimbabwen ensimmäinen musta hallitus perii niin talouselämän kuin hallintokoneistonkin, joka on täysin valkoisten luoma.

Ja Zimbabwen ensimmäinen pääministeri tietää varsin hyvin, että maan valkoinen hallitus voi vielä kerran ottaa ohjat käsiinsä ja tuomita kaiken tuhoon. Zimbabwen ensiaskeleilla on samalla yhtä tärkeä merkitys koko eteläisen Afrikan tufevaisuudelle kuin maan rajojen sisällä.

Kaksi kuukautta kestänyt osin verinen ja väkivaltainen vaalikampanja enteili monta kertaa katastrofia. Tulitauko rikottiin runsaat 200 kertaa ja noin 250 ihmistä sai surmansa välikohtauksissa. Vaalipäivinä, viime viikon keskiviikkona, torstaina ja perjantaina, sujui kaikki kuitenkin 0dotettua paremmin: taivas antoi vettä ja sekasorron sijasta viettivät zimbabwelaiset värikästä kansalaisjuhlaa.

Viime hetkillä ennen vaaleja saatiin myös näyttöjä siitä, että vaalien jälkeinen valtataistelu tulisi sittenkin sujumaan kompromissihengessä. Rhodesian tärkeimmät valkoiset sotilasjohtajat, kenraaliluutnantti Peter Walls ja maan tiedustelupalvelun johtaja Ken Flower kävivät Maputossa Mosambikin ministereiden kanssa neuvotteluja, joiden katsottiin ratkaisevasti vähentäneen riskiä sotilaskaappauksesta vaalien jälkeen. Lordi Soames ja vaalien tuloksen kaikissa tapauksissa hyväksyvänsä ilmoittanut radikaali Robert Mugabe näyttivät myös päässeen yhteisymmärrykseen usean kireän viikon jälkeen.

Miten sitten sissijohtajat Mugabe ja Nkomo pystyvät jakamaan valtapotin? Nykyisen perustuslain mukaan se ainakin on vaikeata. Sen mukaan kaikki langat jäävät pääministerin käsiin, kun taas presidentille lankeaa lähinnä seremoniamestarin osa.

Toimiva kompromissi edellyttäisi tältä osin pääministerin ja presidentin tehtävien ja vastuualueiden uudelleen jakamista perustuslain muutoksella.

Zimbabwen ensimmäisellä johtajalla on siis täysi ympyrä ongelmia käsissään niin mustien kesken kuin mustien ja valkoisten välillä.

Jomo Kenyattan tai Kenneth Kaundan itsevaltiaan kansanjohtajan malli ei näissä olosuhteissa näytä olevan Robert Mugaben tai kenenkään muunkaan saavutettavissa. On tyydyttävä kauan haaveksitun demokratian vaativampaan hedelmään: kompromissihenkeen ja sovitteluun. Vaihtoehtona on uusi sisällissota tai sekasorto vielä kerran.