Ympäristön­suojelijat tappolistalla: Keskimäärin neljä murhaa viikossa

Murhien motiivit liittyvät usein kaivos- ja öljyteollisuuteen, maa- ja metsätalouteen tai salametsästykseen.
Ulkomaat 21.9.2017 07:29
Anssi Koskinen

Puistonvartijat merkitsivät sarvikuonoja kansallipuistossa Nairobissa 30. elokuuta 2017. © Tony Karumba / AFP / Lehtikuva

Luonnonsuojelu on tappavan vaarallista. Tänä vuonna maailmalla oli jo syyskuun alkuun mennessä murhattu 127 luonnonsuojelijaa, kertoo Global Witness -järjestön ja sanomalehti Guardianin yhteinen seuranta aiheesta.

”Tätä tahtia tälläkin viikolla murhataan neljä aktivistia heidän työnsä vuoksi”, Guardian toteaa. Global Witness -järjestön mukaan vuonna 2016 murhattuja aktivisteja oli yhteensä 201.

Luonnonsuojelijoiden murhat nousivat otsikoihin, kun Tansaniassa murhattiin elokuussa merkittävä norsujen suojelija Wayne Lotter.

Vaarallisin maa luonnonsuojelulle on Brasilia. Global Witnessin tilastojen mukaan maassa on vuoden 2015 alusta lähtien murhattu 138 aktivisia. Kakkosena listassa on Kolumbia, jossa on samana aikana murhattu 91 aktivistia. Kolmantena synkässä tilastossa on Filippiinit 79 murhalla.

Asukaslukuun suhteutettuna luonnonsuojelijalle vaarallisin maa on Honduras. Hieman alle yhdeksän miljoonan asukkaan maassa on vuoden 2010 jälkeen tapettu yli 120 ympäristöaktivistia.

Murhien takana ovat raha ja teollisuus. Global Witness -järjestön Defenders of the Earth -raportin mukaan vuonna 2016 kaivos- ja öljyteollisuus oli vastuussa 33 murhasta. Metsien hakkuut ja maatalous olivat kumpikin 23 murhan takana, salametsästyksen uhrilukema oli 18.

 

Valtioiden kiinnostus ympäristönsuojeluun riippuu usein taloustilanteesta. Esimerkiksi Brasiliassa valtion panostus luonnonsuojeluun ja aktivistien tukemiseen on laskussa.

Suomen Brasilian-suurlähettiläs Markku Virri toteaa, että Brasiliassa ympäristönsuojelu ja tietyt ihmisoikeuskysymykset, erityisesti alkuperäiskansojen oikeudet, ovat jo pitkään olleet osittain törmäyskurssilla maataloussektorin intressien kanssa.

Maassa on valtiollinen ihmisoikeuksien suojeluohjelma, mutta sen toteuttaminen on viime aikoina käynyt hankalaksi leikkausten vuoksi. Samaten ympäristöministeriön budjettia on vuonna 2017 leikattu puolella.

”Viime vuosina maatalousbisneksen puolesta puhuva ryhmittymä on voimistunut maan kongressissa”, Virri kertoo.

 

Eläintensuojelun tilanne on heikentynyt. Viime vuonna valmistui paljon odotettu tutkimus, The Great Elephant Census, jossa laskettiin ilmasta norsukannan koko 18:ssa Afrikan maassa. Tulos oli 352 271 norsua.

Tutkimuksen mukaan savanninorsujen määrä on seitsemässä vuodessa vähentynyt noin 30 prosenttia, yhteensä noin 144 000 norsua. Nyt norsukanta pienenee noin kahdeksan prosenttia vuosittain, ja suurin syy on salametsästys.

Suomen WWF:n suojelupäällikkö Jari Luukkonen toteaa, että salametsästykseen pitäisi puuttua rikollisen liiketoiminnan ylätasolla, laittamalla salakauppaa kuriin ja hillitsemällä kysyntää.

Aasia on salametsästyksessä ratkaiseva kauppapaikka.

”Useassa Aasian maassa esimerkiksi norsunluisten esineiden kauppa maan sisällä on sallittua”, Luukkonen sanoo.

Afrikassa eläintuotteiden kysyntä on kasvanut, kun Saharan eteläpuolelle on muuttanut yhä enemmän kiinalaisia.

”Norsujen, sarvikuonojen ja tiikereiden ruumiinosista valmistetuilla tuotteilla osoitetaan elintasoa.”

”Nykyään on jo yhteyksiä terroristijärjestöihinkin.”

Salametsästys ja siihen liittyvä väkivalta ovat Luukkosen mukaan olleet ongelmana aina, kun jonkin lajin metsästys on kriminalisoitu. Siitä on seurannut konflikteja ja väkivaltaa.

”Taustalla on järjestäytynyt rikollisuus ja raha, nykyään on jo yhteyksiä terroristijärjestöihinkin.”

Luukkonen mainitsee, että Suomikaan ei ole salametsästyksestä vapaa maa, uhanalaisia vaelluskaloja salakalastetaan ja suurpetoja kuten susia salametsästetään.

”Suomessa tappoihin ei onneksi ole päädytty, mutta Suomen tilannekin osoittaa sen kuinka häikäilemätöntä toiminta voi olla.”

 

Luukkosen mukaan luonnonsuojelulla on myös toivoa. Suomessa käymässä olleet Nepalin WWF:n kollegat olivat kertoneet, että maassa on onnistuttu kitkemään salametsästystä. Nepalissa on murhattu vain yksi riistanvartija, ja syy tähän on se, että paikalliset ihmiset tukevat suojelua.

”Luonnonsuojelualueiden reunamilla olevissa kylissä on ymmärretty suojelun merkitys matkailulle. Kylissä on salametsästyksen vastaisia partioita, jotka kertovat huomioistaan viranomaisille”, Luukkonen kertoo.

”Paikallisten ihmisten mukaan saaminen luonnon arvojen turvaamiseen on oleellista. Miten he hyötyvät konkreettisesti siitä, että lajit ovat elossa tai metsä on pystyssä?”

Luukkosen mukaan Nepalissa suojelu onnistuu, koska maa on sen verran pieni, että alueet ovat hallittavissa. Afrikassa taas luonnonsuojelualueet ovat niin valtavia, että niiden vahtiminen on lähes mahdotonta.

Suojelualueiden vartijat ovat valtioiden palkkalistoilla. Taistelua käydään usein asein. Luukkosen mielestä valtioiden olisikin oltava valmiita satsaamaan suojeluun ja käytettävä sekä poliisin että armeijan apua.