Yhdysvalloissa väkivaltarikokset ovat vähentyneet huomattavasti 20 vuodessa

Ulkomaat 3.6.2013 11:00
Pekka Vahvanen
Huhtikuussa Washingtonin National Mall -puistoon pystytettiin ristejä ammuskelujen uhrien muistoksi. Kuva Brendan Smialowski / AFP / Lehtikuva.

Hammashoitaja Salone Loney, 25, juoksee joka ilta kuuden mailin eli lähes kymmenen kilometrin lenkin New Yorkin Keskuspuistossa. Hän käyttää yleensä valaistuja polkuja, mutta tänään hän on juossut pimeässä.

”Jos joku tulisi ahdistelemaan, pystyisin kuitenkin juoksemaan kovempaa kuin ahdistelijani”, Loney sanoo. ”Miksi pelkäisin?”

Keskuspuisto oli ennen vaaran pesä, jossa tapettiin tai vähintään pahoinpideltiin, ryöstettiin ja raiskattiin. Nykyään se on New Yorkin turvallisimpia alueita. Edellisestä henkirikoksesta on yli kymmenen vuotta. Viime vuonna puistosta raportoitiin yksi raiskaus ja seitsemän pahoinpitelyä. Ryöstöjä tehdään alle 20 vuodessa, kun vielä 1980-luvulla niitä oli vuosittain useita satoja.

Puistossa on vuorokauden ympäri vahva poliisivalvonta. Poliisi uskoo, että turvallisuutta lisää varsinkin liikkumiskielto, joka on voimassa yöllä yhdestä kuuteen. Tuona aikana puistossa liikkuville annetaan sakot. Sääntö ei miellytä kodittomia.

Koko New Yorkin kaupungissa tehtiin viime vuonna 417 henkirikosta, kun 1990 niitä oli 2 262. Muut väkivaltarikokset ovat vähentyneet lähes yhtä paljon.

Kyse ei ole pelkästään New Yorkista, vaikka siellä kehitys on muuta maata nopeampaa. 20 viime vuoden aikana Yhdysvalloissa on koettu poikkeuksellinen väkivaltarikollisuuden väheneminen.

FBI:n viime lokakuussa julkaisemien vuoden 2011 tilastojen mukaan laskua on noin 38 prosenttia huippuvuodesta 1992. Väestön määrään lisääntyminen huomioiden väkivaltarikollisuus on vähentynyt 49 prosenttia.

1990-luvulla moni odotti päinvastaista kehitystä. Esimerkiksi kriminologi James Alan Fox kirjoitti, että kulman takana odottava ”verilöyly” tulee olemaan ”niin paha, että sen valossa vuosi 1995 vaikuttaa vanhoilta hyviltä ajoilta”.

Entinen Timesin päätoimittaja ennakoi, että vuonna 2000 New York olisi ”Gotham City ilman Batmania”. Presidentti Bill Clinton puolestaan oli huolissaan varsinkin alaikäisten rikollisuuden lisääntymisestä ja povaili ”sekasorron” aikaa.

Rikollisuus alkoi kuitenkin vähentyä dramaattisesti, eikä kukaan tiennyt miksi.

Yövuorossa oleva poliisi N. Lau pitää öisen New Yorkin Keskuspuiston tyhjänä. Kuva Kati Laukkanen.

Talouskeskeisessä yhteiskunnassa halutaan selittää yhteiskunnallisia muutoksia mieluiten taloudella - niin myös 1990-luvulla rikollisuuden alkaessa vähentyä. Kun taloudella menee hyvin, monet uskovat ihmisten pidättäytyvän murhaamasta, ryöstämästä ja raiskaamasta.

Useat kriminologit näkevät, että taloudelliset tekijät jossain määrin vaikuttavat omaisuusrikosten määrään; talouden vaikutuksia väkivaltarikollisuuteen pidetään kuitenkin yleisesti vähäisinä.

”Rikoksia tehdään tavattoman vähän elannon hankkimiseksi. Usein motiivina on sen sijaan vaikutuksen tekeminen omaan viiteryhmään”, sanoo oikeustieteen professori Franklin Zimring Kalifornian Berkeleyn yliopistosta.

Vasemmalla poliittisella laidalla yleisenä rikollisuuden selittäjänä käytetty eriarvoisuus ei varsinkaan tunnu vaikuttavan väkivaltarikollisuuden vaihteluihin. Vuonna 1968 eriarvoisuutta mittaava Gini-kerroin oli Yhdysvalloissa alimmillaan, kun rikollisuus oli nousussa. 1990-luvulla eriarvoisuus lisääntyi, mutta rikollisuus väheni.

”Erityisen vaikeaa on selittää taloudellisesti 2008 jälkeistä kehitystä. Silloin rikollisuus väheni merkittävästi, vaikka talous meni päin helvettiä.”

Zimring kuitenkin uskoo, että talouden muuttujista työllisyys voi epäsuorasti vaikuttaa rikosten määrään.

”Kun on töissä, ei ole ylimääräistä aikaa olla kadulla näyttämässä joutilaille tovereilleen, millaisia rikoksia pystyy tekemään. Samasta syystä jopa tietokonepelit saattavat vähentää rikollisuutta.”

Kriminologian ja rikosoikeuden professori Richard Rosenfeld Missourin yliopistosta St. Louisista on puolestaan sitä mieltä, että tutkimuksissa ei ole otettu huomioon kaikkia taloudellisia selitysmalleja. Hän uskoo, että inflaatio on potentiaalisesti tärkein talouden muuttuja rikosten selittämisessä.

Hintojen nouseminen kasvattaa varastettujen tuotteiden kysyntää ja siten lisää ryöstelyä sekä epäjärjestystä. 1990-luvun talouskasvun aikana inflaatio pysyi alhaalla, samoin vuoden 2008 jälkeisessä taantumassa.

”Mielestäni ei ole järkevää sulkea täysin pois taloudellisia tekijöitä rikollisuuden muutosten selittämisessä”, Rosenfeld korostaa.

Työttömyyden vaivaaman Washingtonin Anacostian pääkadulla on paljon joutilaita. Kuva Kati Laukkanen.

Yksi mielenkiintoisimmista teorioista puolestaan väittää, että väkivaltarikollisuuden vähenemisen 1990-luvulla sai pitkälti liikkeelle abortin laillistaminen kahta vuosikymmentä aikaisemmin.

Taloustieteilijät Steven Levitt ja John Donohue esittivät artikkelissaan 2000-luvun alussa, että abortin yleistymisen takia ei-toivottuja lapsia syntyisi vähemmän kurjiin oloihin. Kun lapset syntyisivät vain perheisiin, jotka ovat valmiita kasvattamaan heitä, myös kasvualusta rikollisuudelle olisi heikompi.

Teorian ongelma on se, että haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien jälkikasvun määrä ei suinkaan vähentynyt. Köyhät, yksin asuvat, teini-ikäiset ja mustat nimittäin synnyttivät abortin laillistamisen jälkeen aikaisempaa enemmän lapsia.

Väkivaltarikollisuuden vähenemistä on selitetty myös crack-kokaiinin halpenemisella, mikä teki huumekaupasta vähemmän kilpailtua. Lyijyn poistamisen polttoaineista on puolestaan uskottu vähentävän kehityshäiriöitä ja siten häiriökäyttäytymistä. Aselakien pieni ja väliaikainen tiukentaminen 1990-luvulla antoi amerikkalaisille aavistuksen vähemmän tilaisuuksia saada kanssaihmisiä hengiltä.

Taustalla on myös jossain määrin väestön ikääntyminen. Rikollisuus on aina ollut nuorten miesten laji. 1980-luvun alusta lähtien viime vuosiin asti 15-29-vuotiaiden osuus väestöstä on laskenut.

”Ilmaan jää kysymys, miksi rikollisuus lisääntyi merkittävästi vielä koko 1980-luvun”, professori Zimring huomauttaa.

Mahdollista on, että väkivaltarikollisuuden väheneminen on sittenkin saatu aikaan konservatiivisella työkalupakilla.

1980- ja 1990-luvuilla Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa rikollisuus oli keskeinen teema. Väkivaltaisten kaupunkien kaduille vaadittiin kuria ja järjestystä.

Esimerkiksi vuoden 1988 George H. W. Bushin presidentinvaalikampanjassa syytökset demokraattiehdokas Michael Dukakisia kohtaan olivat suuressa roolissa. Dukakisista maalattiin kuvaa heikkona kuvernöörinä, joka päästää elinkautisvangit lomalle vankilasta tekemään lisää rikoksia.

Kovuudesta ja säälimättömyydestä rikollisia kohtaan - jota jo Likainen Harry 1970-luvulla valkokankaalla vaati - tuli päivän sanoja politiikassa.

Kriminaalipolitiikka muuttui kahdella tavalla. Ensinnäkin rikoksesta seurasi yhä herkemmin vankeusrangaistus. Yhdysvaltoihin rakennettiin lisää vankiloita, ja vankien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. 1980-luvun alussa vankilassa oli alle puoli miljoonaa amerikkalaista, nyt heitä on jo yli kaksi miljoonaa.

Kun hyvin pieni määrä väestöstä tekee suurimman osan rikoksista, näiden yksilöiden laittaminen telkien taakse varmasti jossain määrin vähentää väkivaltarikollisuutta.

Kasvavassa vankipopulaatiossa on toki ongelmansa. Jo lähes prosentti amerikkalaisista asuu vankilassa, ja taakka osuu kovimmin mustiin. Joka yhdeksännellä mustalla lapsella on jompikumpi vanhempi telkien takana.

”Tietyn pisteen jälkeen ihmisten sulkeminen vankiloihin menettää myös rikollisuutta vähentävän vaikutuksen. Yhdysvalloissa tämä piste on varmasti jo ohitettu”, sanoo professori Richard Rosenfeld.

Neljän viime vuoden aikana rikollisuus on laskenut, vaikka vankien määrä jo hieman väheneekin.

Toinen merkittävä kriminaalipoliittinen muutos on ollut poliisien määrän lisääminen. Bill Clinton tuki lainsäädäntöä, joka lisäsi 100 000 poliisia kaduille. Erityisesti suurilla kaupungeilla on ollut enemmän poliisiresursseja ratkaista rikollisuuteen liittyviä ongelmia.

”Koko maan osalta epäilen poliisivoimien lisäämisen vaikutusta; suurten kaupunkien tapauksessa on selvää, että se on vaikuttanut merkittävästi”, Rosenfeld sanoo.

Suuremmat resurssit mahdollistivat myös uudenlaiset poliisistrategiat.

Varsinkin New Yorkin tapauksessa on paljon puhuttu niin sanotusta rikottujen ikkunoiden teoriasta. Sen mukaan järjestäytynyt ja siisti ympäristö muistuttaa siitä, että poliisi ja asukkaat ovat sitoutuneet rauhan ylläpitämiseen. Kuriton ja roskainen ympäristö puolestaan antaa signaalin, että kukaan ei hallitse aluetta.

James Q. Wilsonin ja George Kellingin teoria perustuu siihen, että ihmisellä on taipumus toimia ympäristön sallimissa rajoissa. Epäjärjestys saa ihmiset päättelemään, että yleisiä normeja voi venyttää.

Hollantilaisen Groningenin yliopiston tutkimusryhmän tekemän kenttäkokeen mukaan ihmiset roskaavat ja varastavat kaksi kertaa todennäköisemmin huonosti ylläpidetyssä ympäristössä, jossa on ilkivallan merkkejä.

Teorian suositusten mukaisesti poliisi alkoi monessa kaupungissa puuttua myös vähäisiin järjestysrikkomuksiin.

Poliisi katsoo myös CompStat-hallinnointijärjestelmän vaikuttaneen työnsä tulosten parantumiseen. Tietokonepohjaisen järjestelmän ansiosta eri piirien poliisipäälliköiden tuloksia on alettu selkeämmin mitata, mikä on johtanut usein toiminnan tehostumiseen.

Lisäksi uusien teknologioiden avulla pystytään paremmin seuraamaan, millä alueilla rikoksia kulloinkin tehdään. Siten resurssien jakaminen vaikeimmille alueille nopeasti on helpottunut.

”Jos pysyt erossa vääristä tyypeistä, Anacostia on turvallinen paikka”, Marquise Garland sanoo. Kuva Kati Laukkanen.

Poliisin ja mustan väestön väliset suhteet ovat perinteisesti olleet ongelma. Kun poliisiin ei ole luotettu, mustissa yhteisöissä vääryyksiä on ratkaistu oman käden oikeudella.

Viime vuosina mustien tekemät rikokset ovat vähentyneet enemmän kuin valkoisten. Silti mustat tekevät henkirikoksia väestöryhmän kokoon suhteutettuna yli kuusinkertaisesti valkoisiin verrattuna.

Kun matkustaa metrolla Washingtonin keskustasta etelään, joka pysäkillä vaunussa olevien valkoisten määrä vähenee. Washingtonin kaakkoisosassa sijaitseva Anacostian kaupunginosa oli pitkään valkoisten suosima asuinalue. 1960-luvulla alueelle päätettiin rakentaa kaikki kaupungin uudet julkisesti tuetut asunnot. Alueesta muodostui nopeasti köyhien ghetto.

1980-luvulla Washington kärsi monen muun amerikkalaisen suurkaupungin tapaan crack-kokaiiniepidemiasta. Huumekauppaan liittyvä väkivalta kohosi taivaisiin.

Washingtonista tuli ”murhan pääkaupunki” ja Anacostia oli sen pahin asuinalue - vain kolmen kilometrin päässä maan lainsäädäntöelimen kongressin rakennuksista.

1990-luvun alkuvuosina 600 000 asukkaan Washingtonissa tehtiin noin 450 henkirikosta vuodessa. Viime vuonna niitä oli 88. Anacostian poliisipiirin osuus Washingtonin henkirikoksista on ollut yleensä vajaa kolmannes.

Poliisipäällikkö Cathy L. Lanier korostaa, että Washingtonissa poliisi on viime vuosina keskittynyt ennen muuta lähemmän keskusteluyhteyden rakentamiseen jengien kanssa ja aseiden siivoamiseen kaduilta.

”Tulosta on tuottanut myös vahvemman luottamussuhteen luominen eri alueiden asukkaisiin. Saamme ennennäkemättömän paljon vihjeitä rikollisten kiinniottamiseen kansalaisilta”, Lanier kertoo sähköpostiviestissään.

Anacostian asukkaat tuntuvat arvostavan poliisin muuttunutta lähestymistapaa.

”Yhteistyö poliisin kanssa on parantunut huomattavasti viime vuosina”, kertoo Anacostian alueen yhteisöaktivisti Courtney Davis asuintalonsa lähellä olevassa kahvilassa.

”Meillä on ollut tapahtumia, joissa asukkaat ovat kulkeneet poliisin kanssa naapuruston läpi ja keskustelleet ongelmista. Poliisit liikkuvat kaduilla paljon polkupyörällä ja jalkaisin. Vuorovaikutuksen kynnys on madaltunut.”

Davis on johtava erityisopettaja maan vanhimmassa mustille suunnatussa lukiossa, Dunbar High Schoolissa. Lisäksi hän on kirjoittanut lapsille suunnatun kirjan Anacostiasta.

Kesken haastattelun laitapuolen kulkija Red Skins -jalkapallojoukkueen pelipaidassa tulee kehumaan Davisin ulkonäköä ja esittää tälle rap-kappaleensa. Davis ylistää esitystä, toivottaa hymyillen hyvää päivänjatkoa ja jatkaa aamupalansa syömistä.

”Täällä kohtaa monenlaisia ihmisiä. Kaikkia on syytä tervehtiä ja puhutella kunnioittavasti. Siten uskon ympäristön tulevan myös turvallisemmaksi.”

Davis pitää tärkeänä, että ihmiset pitävät silmänsä auki ja kantavat huolta naapureistaan. Davisin kaverin naapurustossa otettiin yhteisvoimin valokuvia murtovarkaista itse teossa, ja poliisin työ tekijöiden kiinniottamiseksi helpottui.

”Ihmiset ovat väsyneitä rikollisuuteen. Meillä on halu tehdä tästä parempi paikka.”

Rikosten vähennyttyä Anacostiaan on muuttanut enemmän keskiluokkaa. Courtney Davis on erityisopettaja ja Jeff Herell vuokraa toimistotilaa. Kuva Kati Laukkanen.

Euroopassa väkivaltarikollisuus on viime vuosikymmeninä vähentynyt Yhdysvaltain tapaan.

Yhdysvallat on edelleen Eurooppaa väkivaltaisempi. Läntisen Euroopan maissa henkirikoksen uhriksi joutuu keskimäärin alle kaksi ihmistä sataa tuhatta kohti vuodessa. Suomessa luku on yli kahden, Yhdysvalloissa lähes viisi.

Muuttujat, joiden arvellaan vähentäneen väkivaltarikoksia Yhdysvalloissa, selittävät huonosti samansuuntaista kehitystä Euroopassa.

”Väkivallan yleiseen vähenemiseen ei ole selvää selitystä. Se on edelleen jonkinasteinen mysteeri”, professori Franklin Zimring sanoo.

Tilastollisesti mitattavien muuttujien lisäksi lienee laadullisia inhimillisiä taipumuksia, jotka nykyisissä historiallisissa olosuhteissa saattavat vähentää väkivaltaista käyttäytymistä.

Ylistetyssä teoksessaan The Better Angels of Our Nature Harvardin yliopiston psykologian professori Steven Pinker osoittaa, että väkivalta on melko johdonmukaisesti vähentynyt eri yhteiskunnissa pitkällä aikavälillä.

Hän katsoo valtion väkivaltamonopolin muodostumisen ja kehittymisen olevan merkittävimpiä syitä tälle.

Lisäksi Pinker uskoo, että muun muassa kaunokirjallisuuden, journalismin ja historiankirjoituksen lukemisen seurauksena ihmisistä on tullut kyvykkäämpiä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja siten minimoimaan kanssaihmisten kärsimystä; kaupan ja muun lisääntyneen vuorovaikutuksen ansiosta katsomme yhä laajemman piirin ansaitsevan yleiset oikeudet ja kunnioituksemme.

Yhteiskunnan tapojen sivilisoituminen viime vuosisatoina on puolestaan lisännyt itsekontrollia, mikä on vähentänyt myös väkivaltaa. Nyky-yhteiskunnassa väkivallalla saavutettavat hyödyt ovat yhä mitättömämpiä sekä taloudellisesta että suvunjatkamisnäkökulmasta tarkasteltuna.

Pinker painottaa, että ihmisluontoon kuuluu aggressiota ja taipumusta väkivaltaan. Siihen kuuluu myös empatiaa, itsekontrollia ja auttamista.

Vaikka uutisia lukemalla saattaisi herkästi päätellä toisin, ehkä ympäröivä yhteiskunta saa entistä enemmän esiin ihmisluonnon parempia puolia.

 

Juttu julkaistu 3.6.2013, juttua muokattu 22.4.2014 klo 10.20: jutun kirjoittajan nimi vaihdettu oikeaksi.

Yhdysvalloissa väkivaltarikokset ovat vähentyneet huomattavasti 20 vuodessa