Tuomarien kimpussa

Sotarikollisia jäljittävä Kansainvälinen rikostuomioistuin on presidentti Donald Trumpin vihakampanjoiden uusin uhri.

Ulkomaat 25.09.2020 06:00
teksti Hannu Pesonen
Yhdysvaltain armeijan sotilaat toimivat Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulla marraskuussa 2008.
Yhdysvaltain armeijan sotilaat toimivat Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulla marraskuussa 2008. © DAVID FURST/AFP/LK

Läpimätä, romahtamaisillaan ja täysin korruptoitunut näytöstuomioistuin.

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo haukkui Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n pystyyn 2. syyskuuta. Purkauksellaan hän perusteli samana päivänä voimaan tullutta erityismääräystä, jonka presidentti Donald Trump allekirjoitti viime kesäkuussa.

Presidentin erityismääräys valtuuttaa Yhdysvaltain hallinnon jäädyttämään ICC:n pääsyyttäjän Fatou Bensoudan ja muiden ICC:n avainhenkilöiden pankkitilit sekä laajentamaan heille jo aiemmin asetettua viisumikieltoa heidän perheenjäseniinsä.

Samat pakotteet voidaan kohdistaa ICC:tä sotarikostutkimuksissa avustaviin tahoihin – toisin sanoen myös kaikkiin rikostuomiostuimen toimintaan aktiivisesti osallistuviin yli 120 valtioon.

 

Haagissa toimiva ICC on keskeinen osa kansainvälistä oikeusjärjestelmää. Se on merkittävin ylikansallinen instituutio, joka jäljittää kansanmurhasta, sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan epäiltyjä henkilöitä. Se voi tuomita syylliset 30 vuoden vankeusrangaistukseen.

Rikostuomioistuin on noussut Trumpin hallinnon silmätikuksi sen jälkeen kun ICC antoi pääsyyttäjälleen viime maaliskuussa luvan ryhtyä valmistelemaan syytteitä amerikkalaissotilaiden ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n epäillyistä sotarikoksista. Rikosten epäillään tapahtuneen pääasiassa Afganistanissa mutta myös Puolassa, Romaniassa ja Liettuassa, jonne yhdysvaltalaiset ovat lennättäneet afgaanivankejaan kuulusteltaviksi CIA:n salaisiin vankiloihin.

ICC on tutkinut vuodesta 2016 asti, onko sillä riittävästi todisteita ja perusteita nostaa syytteitä näistä väärinkäytöksistä. Yhdysvallat on yrittänyt painostaa ICC:tä luopumasta aikeistaan ensin uhkauksin ja sitten pakottein.

 

Trump on presidenttikaudellaan vetänyt Yhdysvallat pois useista kansainvälisistä sopimuksista ja asettanut laajoja pakotteita ja rangaistustulleja sekä vastustajilleen että liittolaisilleen.

ICC:n halventamista huijarioikeudeksi luonnehditaan silti Trumpinkin mittapuulla ainutlaatuisen karkeaksi kansainvälisen oikeusjärjestelmän loukkaukseksi.

”Pakotteiden asettaminen henkilöitä vastaan, jotka yrittävät saattaa kaikkien pahimpiin kansainvälisiin rikoksiin syyllistyneet vastuuseen teostaan ja hankkia heidän uhreilleen oikeutta, on Yhdysvalloilta häpeällinen uusi pohjanoteeraus”, toteaa ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch.

Trumpin hyökkäys kertoo ennen kaikkea siitä voimistuvasta huolesta, että Yhdysvallat saattaa tulevaisuudessa sittenkin joutua vastuuseen ainakin joistakin pahimmista laittomuuksista, joihin sen armeija tai viranomaiset syyllistyvät eri puolilla maailmaa.

Yhdysvallat on tähän asti onnistunut pitämään hallintonsa väärinkäytökset kansainvälisten tuomioistuimien ulottumattomissa.

Samaan aikaan se on perustellut omia aseellisia ja taloudellisia rangaistustoimiaan maailmalla esiintymällä oikeuden puolustajana.

 

Nuorallatanssiin sopii hyvin se, että Yhdysvallat sekä on että ei ole ICC:n piirissä.

ICC:llä on 123 täysivaltaista jäsenmaata, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet rikostuomioistuimen vuonna 2002 laaditun perustamissopimuksen eli Rooman perussäännön. Tähän joukkoon kuuluvat Yhdysvaltoja lukuun ottamatta kaikki läntiset teollisuusmaat.

Yhdysvallat on allekirjoittanut perustamissopimuksen, muttei ole ratifioinut sitä. Siten se ei ole käytännössä mukana järjestön toiminnassa eikä rahoita sitä. Näin menettelee yli 30 muutakin valtiota, esimerkiksi Venäjä, Israel, Iran ja Egypti.

Kiina, Intia, Pakistan, Indonesia ja Turkki sen sijaan ovat kokonaan sopimuksen ulkopuolella. Huumerikollisten katuteloituksia suosiva presidentti Rodrigo Duterte veti Filippiinit pois ICC:stä vuonna 2019.

Yhdysvaltain mukaan ICC:llä ei ole oikeutta puuttua sen kansalaisten toimintaan, koska Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta. Rooman perussääntö antaa kuitenkin ICC:lle yksiselitteisesti oikeuden syyttää myös muiden kuin jäsenmaiden kansalaisia, jos he tekevät sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan tai syyllistyvät kansanmurhaan jossain ICC:n jäsenmaassa.

Afganistan, Puola, Romania ja Liettua ovat kaikki allekirjoittaneet ja ratifioineet perussäännön.

Afganistanin sodan aikana hallituksen joukot ja poliisi, hallitusta vastaan sotiva ääri-islamilainen Taliban-järjestö ja myös amerikkalaiset ovat syyllistyneet laajoihin sotarikoksiin, jotka on syytä tutkia, ICC toteaa esiselvityksessään.

”On perusteltuja syitä uskoa Yhdysvaltain armeijan ja CIA:n käyttäneen kuulustelukeinoja, jotka on luokiteltu sotarikoksiksi: kidutusta, julmaa ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua sekä raiskauksia. Vakaviksi nämä sotarikokset tekee se, etteivät ne ole olleet yksittäisiä ja erillisiä tapauksia vaan hallinnon yläportaiden hyväksymien ja ohjeistamien kuulustelukeinojen tuloksia.”

CIA:n raa’at kuulustelukeinot ovat olleet tiedettyä järjestelmällisempiä.

ICC perustelee syyteoikeuttaan amerikkalaisia vastaan myös mandaatillaan. Kansainväliset lait velvoittavat maailman kaikkia valtioita tutkimaan, asettamaan syytteeseen tai luovuttamaan muiden syytettäväksi henkilöt, joita epäillään kansanmurhasta, sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Kansainvälinen rikostuomioistuin ryhtyy toimiin vasta kun ensisijaisen syyteoikeuden omistava valtio on joko haluton tai aidosti kyvytön tutkimaan tuomiovaltaansa kuuluvia sotarikoksia.

Yhdysvallat on tutkinut sotilaidensa ja muun henkilöstönsä epäiltyjä sotarikoksia Afganistanissa hyvin niukasti ja salaillen.

Vuonna 2015 Yhdysvallat ilmoitti YK:n kidutuksen vastaiselle komitealle, että sen armeija on suorittanut 70 sotaoikeuteen johtanutta tutkintaa pidätettyjen kaltoinkohtelusta.

”Tarkemmat tiedot tapauksista ja syytetyistä henkilöistä puuttuvat, eikä ICC ole kyennyt yksilöimään ainuttakaan armeijan jäsentä, jota sotaoikeus olisi syyttänyt pidätettyjen kaltoinkohtelusta rikostuomioistuimen tutkimissa tapauksissa”, ICC:n esiselvitys toteaa.

Vuonna 2009 Yhdysvaltain oikeusministeriö käynnisti tutkinnan kaikkiaan 101 afgaanin kaltoinkohtelusta, joihin CIA:n työntekijöiden epäiltiin syyllistyneen.

Tutkimus rajoittui selvittämään vain sitä, käyttivätkö CIA:n kuulustelijat sellaisia kuulustelukeinoja, joita hallinto ei olisi tuolloin hyväksynyt. Lisäksi oikeusministeriö korosti jo etukäteen, ettei syytteitä nostettaisi ketään hyvässä uskossa ja silloisten kuulusteluohjeiden puitteissa toiminutta vastaan, ICC huomauttaa.

Tulos oli, että Yhdysvaltain oikeusministeriö teki rikostutkinnan vain kahdesta CIA:n vankiloissa kuolleesta, eivätkä nämäkään tapaukset johtaneet syytteisiin.

”Siitä huolimatta ICC:llä on yksityiskohtaisia tietoja, jotka viittaavat, että ainakin 88:aa CIA:n vankiloissa ollutta henkilöä kidutettiin ja heidät alistettiin ”laajennettuja kuulustelukeinoja” käyttäen määrätietoisesti fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan erityistä julmuutta osoittavalla tavalla”, ICC:n selvitys toteaa.

Human Rights Watchin selvitykset tukevat ICC:n johtopäätöksiä. Ihmisoikeusjärjestö ei ole löytänyt todisteita siitä, että Yhdysvaltain oikeusministeriön tutkijat olisivat kuulleet ainuttakaan CIA:n kidutuksen uhriksi epäiltyä.

Järjestö korostaa, että Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitean laatiman 6 700 sivun salaisen raportin perusteella CIA:n kuulustelukeinot olivat raaempia, laajempia ja järjestelmällisempiä kuin julkisuudessa on esitetty.

 

Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Fatou Bensouda puhui jäsenmaille Haagissa 2. joulukuuta 2019.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Fatou Bensouda puhui jäsenmaille Haagissa 2. joulukuuta 2019. © ABDULLAH ASIRAN/ANADOLU AGENCY/MVPHOTOS

Kansainvälistä rikostuomioistuinta on arvosteltu siitä, että se on keskittynyt pääasiassa Afrikassa tapahtuneisiin ihmisoikeusrikoksiin. Nykyisen pääsyyttäjänsä Fatou Bensoudan aikana rikostuomioistuin on kuitenkin alkanut laajentaa aktiivisesti toimintakenttäänsä.

Bensouda on entinen Gambian oikeusministeri ja ICC:n aiemman pääsyyttäjän, argentiinalaisen Luis Moreno-Ocampon lähin alainen. Hän on toiminut myös Ruandan kansanmurhan sotarikoksia 1994–2015 Tansanian Arushassa tutkineen YK:n erityistuomioistuimen neuvonantajana.

Jos Yhdysvaltoihin kohdistuva Afganistan-tutkinta pääsee vauhtiin ja johtaa yksilöityihin syytteisiin, se voi muodostaa käännekohdan avaamalla tien myös muihin amerikkalaisiin kohdistuviin sotarikossyytteisiin.

Mahdollisia arkoja tutkintakohteita Yhdysvalloille olisivat esimerkiksi al-Qaida- ja Taliban-vankien kohtelu Guantanamon vankileirillä Kuubassa, amerikkalaissotilaiden varsin laajoiksi epäillyt sotarikokset Irakissa Yhdysvaltain vuonna 2003 alkaneen miehityshallinnon aikana sekä tuoreimpana Yhdysvaltain laaja tuki Saudi-Arabian runsaasti siviilejä surmanneille ilmapommituksille Jemenin sodassa.

YK:n tutkijoiden tuore raportti Jemenin sotarikoksista suosittelee turvallisuusneuvostoa viemään ne ICC:n tutkittaviksi.

Raportissa yksilöidään, miten amerikkalaisista aseapupäätöksistä ja satelliitti- ja tutkatietojen välittämisestä Saudi-Arabialle vastanneet Yhdysvaltain korkeimmat viranomaiset ovat olleet täysin tietoisia siitä, miten tuhoisasti saudit käyttävät saamaansa tukea siviilikohteita kohtaan.

 

Yhdysvallat ei ole ICC:n jäsen, joten se ei voi kiristää tuomioistuinta uhkauksilla rahoituksen vähentämisestä tai lopettamisesta, kuten Trump teki Maailman terveysjärjestön WHO:n kohdalla.

Raivo, jolla Trumpin hallinto uhkailee ICC:tä, on tarkkaan laskelmoitua.

Sen yksi tarkoitus on muokata niiden valtioiden mielipiteitä, jotka ehkä joutuvat jatkossa harkitsemaan, miten menetellä, jos niiden alueelle poikkeaa vaikka lomailemaan ICC:n etsintäkuuluttama amerikkalainen sotarikosepäilty.

Rikostuomioistuimen suurimmat rahoittajat Japani, Saksa, Ranska ja Britannia ovat torjuneet Trumpin syytökset ja pakoteuhkailut jyrkästi.

Vaikea suhde

Yhdysvallat oli yksi vain seitsemästä YK:n jäsenvaltiosta, jotka äänestivät Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n perustamissopimusta vastaan.

Muut olivat Saddam Husseinin Irak, Muammar Gaddafin Libya, Jemen, Kiina, Qatar ja Israel.

Yhdysvallat epäili, että sopimus veisi sen kansainvälisissä tehtävissä toimivat sotilaat poliittisista syistä tekaistujen syytteiden kohteiksi.

Uhkaa hälventämään sopimukseen lisättiin useita suojalausekkeita. Presidentti Bill Clinton allekirjoitti lopulta Rooman perussäännön vuonna 2000. Clinton ei silti koskaan vienyt sopimusta senaatin ratifioimaksi. Vuonna 2002 häntä presidenttinä seurannut George W. Bush ilmoitti, ettei Yhdysvallat ratifioi sopimusta eikä sillä ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan.

Bushin hallinto päinvastoin painosti valtioita solmimaan Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisiä sopimuksia, joilla ne kieltäytyisivät luovuttamasta amerikkalaisia ICC:lle. Kädenvääntö kärjistyi 2002, kun Bush uhkasi estää YK:n Bosnian rauhanturvaoperaation jatkamisen Yhdysvaltain veto-oikeudella, ellei ICC takaisi jatkossa amerikkalaisille rauhanturvaajille täyttä syytesuojaa kaikkialla.

YK:n turvallisuusneuvosto antoi periksi ja myönsi Yhdysvalloille syytesuojan vuodeksi kerrallaan. Kesäkuussa 2004 se kieltäytyi enää jatkamasta sitä: amerikkalaissotilaiden irakilaisvangeistaan ottamat nöyryytysvideot olivat juuri käynnistäneet tietotulvan Yhdysvaltain joukkojen harjoittamasta laajamittaisesta kidutuksesta.

Yhdysvallat on silti tukenut ICC:tä silloin kun se sopii sen omiin ulkopoliittisiin tavoitteisiin. YK harkitsee nyt, annetaanko ICC:lle lupa käynnistää rikostutkinta siitä, onko Venezuela syyllistynyt laajoihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Venezuela on Trumpin poliittisia päävihollisia. Näyttäisi silti oudolta, jos Yhdysvallat tukisi julkisesti ICC:n tutkintaa samaan aikaan kun se haukkuu tuomioistuinta kyvyttömäksi valeoikeudeksi ja asettaa sille pakotteita.

Sisältö