Ydinsulkusopimus kärsii keski-iän kriisistä

Karri Kokko
Ulkomaat 9.7.2008 10:19

Ydinsulkusopimus on onnistunut estämään ydinaseiden leviämisen, mutta se tekee myös eri maista epätasa-arvoisia.manmohan singh ja dmitri medvedev
Intian pääministeri Manmohan Singh ja Venäjän presidentti Dmitri Medvedev keskustelivat G8-maiden huippukokouksessa Japanissa.

”Nämä ydinvoiman ylipapit saarnaavat, että muiden pitäisi luovuttaa ydinlaitoksensa tiukkaan valvontaan, kun he taas itse olisivat vapaat rakentamaan ydinaseita ja tekemään ydinkokeita. Se on ydinkolonialismia.”

”He tarjoavat neuvotteluita ja samaan aikaan uhkailevat meitä hyväksymään epäoikeutetun vaateensa keskeyttää rikastamistyö. He haluavat meidän hylkäävän oikeutemme ydintekniikkaan.”

Kaksi kitkerää purkausta, aikaeroa vuosikymmeniä. Ensimmäisen lausunnon antoi Intian YK-lähettiläs Rikhi Jaipal vuonna 1977, jälkimmäisen Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad vain pari päivää sitten.

Niissä tiivistyy hiljattain 40 vuotta täyttäneen ydinsulkusopimuksen (NPT) historia: osittain kyse on ollut tehokkaasta keinosta hillitä ydinaseiden leviämistä, osittain epätasa-arvoisesta kastijärjestelmästä.

Ei siis ihme, että sopimuksen keski-ikäistymistä ei juhlittu kovin riehakkaasti.

”Sopimusta on vahvistettava täyttämään tämän päivän vaatimukset”, yllytti YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon.

Simppeli mutta hankala

Ydinsulkusopimus on lähtökohdiltaan yksinkertainen. Se jakaa valtiot kahteen luokkaan, ydinasevaltioihin ja ydinaseettomiin.

Ensimmäiseen kastiin kuuluvat maat – Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat – sitoutuvat estämään ydinaseiden ja aseteknologian leviämisen muihin maihin. Toinen kasti sitoutuu olemaan kehittämättä ydinaseita.

Periaatteessa NPT on toiminut aika hyvin. Sopimuksen aikakaudella maailmaan on syntynyt vain neljä uutta ydinasevaltiota aikanaan pelätyn parinkymmenen sijasta. Epäilyttävät ydinohjelmatkin ovat harvassa.

Toisaalta tulosta voisi pitää heikkona. Sopimuksesta huolimatta Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea ovat kyenneet kapuamaan ydinasevalloiksi, eivätkä kolme ensinmainittua ole edes allekirjoittaneet NPT:tä.

Sopimus ei myöskään ole onnistunut vauhdittamaan ydinaseriisuntaa, vaikka teksti siihen velvoittaa. Ydinasevallat eivät ole vuosikausiin tehneet aseriisunnan hyväksi juuri mitään, vaan ovat tarrautuneet tiukasti kiinni arsenaaleihinsa ja purkamisen sijaan uudistaneet niitä.

Yhdysvallat on jopa ryhtynyt ydinenergiayhteistyöhön Intian kanssa, vaikka Intia ei NPT-maihin kuulu.

Aseriisunta hillitsisi kaunoja

NPT-sopimuksen epäsymmetrisyys onkin lietsonut kaunaa, kun näyttää siltä, että toisilta vaaditaan paljon, toisilta ei oikeastaan mitään. Ydinasevaltojen kannalta sopimus on ongelmaton. Niiden tarvitsee pitää huoli siitä, etteivät muut saa käsiinsä ydinaseita – mikä olisi ydinasevaltojen intresseissä muutenkin.

Sen sijaan ydinaseettomat maat pitävät epäreiluna sitä, että niiden tekemisiä kytätään silmä kovana, kun viisi mahtitekijää näyttävän saavan tehdä mitä lystäävät. 1970-luvulla äänekkäin kriitikko oli Intia, nyt roolin on ottanut Iran.

Monet asiantuntijat kehottavatkin ydinasemaita viimein täyttämään omat lupauksensa aseriisunnasta, ettei ydinsulkusopimus ala natista enempää. NPT:n romahtaminen voisi johtaa melkoiseen kaaokseen.

”Se ei ole missään nimessä täydellinen järjestelmä. Mutta se on paras mitä meillä on”, on IAEA:n johtaja Mohamed ElBaradei todennut useaan kertaan.

Tampereen rauhantutkimuslaitoksen amanuenssi Unto Vesa odottelee mielenkiinnolla Yhdysvaltain presidentinvaaleja – osin ydinsulkusopimuksenkin takia.

Vesa arvioi, että maan politiikka myös aseriisunnan suhteen voi muuttua johtajavaihdoksen myötä, ja Bushin hallinnon hyllyttämä teema nousta jälleen agendalle.

”Perusoptimistina sanoisin, että kaikenlaista toivoa pannaan siihen, että Yhdysvaltain politiikka muuttuisi vaalien jälkeen. Merkkejä siihen suuntaan on, sillä monet sikäläiset asiantuntijat ja molempien pääpuolueiden edustajat ovat esittäneet, että ydinasekysymys on otettava taas esiin”, Vesa kertoo.

Hän pitää lisäksi Venäjän uutta presidenttiä Dmitri Medvedeviä kirjoittamattomana korttina, jolla on edellytykset aloittaa vuoropuhelu ydinaseriisunnassa.

”Ydinaseissa Venäjä on edelleen supervalta, ja Yhdysvallat toinen”, Vesa muistuttaa.

Epävarmuustekijöitä on kuitenkin paljon. Muut globaalit huolenaiheet – ilmastonmuutos, ruokakriisi, polttoaineiden hinnat, köyhyys –- voivat ajaa ydinaseiden edelle, kun tuoreet presidentit järjestelevät kalentereitaan.

Tosin toivoa herättää se, että Pohjois-Korea saatiin vuosikausien taivuttelun jälkeen luopumaan ydinaseohjelmastaan. Se voi panna uutta vauhtia muihinkin jähmettyneisiin neuvotteluprosesseihin.

”Kaiken kaikkiaan aika tyypillinen kansainvälisen politiikan tilanne: on mahdollisuus parempaan tai sitten ei. Vaikka aina kielletään sekä toimittajia että tutkijoita sanomasta lopuksi että ’nähtäväksi jää’, niin juuri siitä on tässä kysymys.”

Teksti Kimmo Mäkilä (STT)

Kuva Alexander Zemlianichenko / AP / LK

NPT lyhyesti
* Ydinsulkusopimus (NPT, Non-Proliferation Treaty) valmistui 1. heinäkuuta 1968.
* Virallisesti se astui voimaan maaliskuussa 1970, kun Britannia, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sekä 40 muuta maata, mukana myös Suomi, olivat ratifioineet sen.
* Sopimuksen on tähän mennessä hyväksynyt 189 valtiota. Intia, Pakistan ja Israel eivät ole siinä mukana. Pohjois-Korea allekirjoitti sen, mutta vetäytyi vuonna 2003.
* Sopimus jakaa maat kahteen ryhmään: ydinasemaihin ja ydinaseettomiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat.
* Ydinasemaat eivät saa luovuttaa ydinaseita ydinaseettomille maille tai muuten avustaa niitä sellaisten hankkimisessa.
* Ydinaseettomat valtiot eivät saa ottaa vastaan ydinaseita tai muulla tavoin hankkia niitä.
* Kuudes artikla velvoittaa kaikki sopimusmaat käymään neuvotteluja ydinasevarustelun pysäyttämiseksi ja täydelliseksi aseriisunnaksi.

(STT)