Voitonpäivä palauttaa neuvostoajan ja Stalinin takaisin kunniaan

Ulkomaat 9.5.2009 07:00

Toukokuun 9. päivänä vietettävästä voitonpäivästä on tullut Venäjän tärkein juhlapäivä, jonka vietto yhdistää eriarvoisuuden jakaman kansan. Juhlinnan henkeä leimaa toisen maailmansodan neuvostotulkinnan muuttuminen ”pyhäksi” historiaksi, jonka tuoreet tai kriittiset arvioinnit torjutaan vääristelynä.

punainen tori

Voitopäivän paraatia harjoitellaan Msokovan Punaisella Torilla. ( Kuva Ivan Sekretarev / AP / Lehtikuva)

Toisen maailmansodan, venäläisille suuren isänmaallisen sodan, päättymisestä tulee tänä vuonna 64 vuotta. Voitonpäivän juhlinta on palannut takaisin neuvostoajan rituaaleihin suurine sotilasparaateineen Punaisella torilla. Niillä vahvistetaan mielikuvaa siitä, miten Venäjä on edelleen vihollisten ympäröimä.

Samalla juhlintaa on taitavasti kehitetty yhdistämällä eri aikakausien symboliikkaa. Koko Venäjä koristautuu neuvostoajan punalippujen ohella mustakeltaisiin nauhoihin, jotka on otettu t aarin ajan korkeimmasta kunniamerkistä Yrjön rististä.

Mustakeltanauhat liehuvat niin veteraanien rinnuksissa kuin loistoautoissa. Muuta yhteistä sodan ja tämän päivän voittajilla ei olekaan. Keskieläke on Venäjällä pudonnut taas sadan euron tuntumaan.

Voitonpäivästä on tullut nykyisen Venäjän aate. Neuvostoaika romutti sosialismin ideat. Markkinatalouden ja demokratian ihanteet kaatuivat Boris Jeltsinin kaudella. Nyt uskotaan ”hyvän” Venäjän voittaneen ”pahan” suuressa isänmaallisessa sodassa eikä voiton kilpeä saa varjostaa pieninkään särö.

Voitto on taas Josif Stalinin ansioita, eikä tullut Stalinista huolimatta, kuten perestroikan aikana parikymmentä vuotta sitten hetken aikaa tulkittiin.

Voitonpäivän muuttuminen Venäjää yhdistäväksi aatteeksi selittää Moskovan kiukun kaikkia Baltian tai EU:n suunnasta tulevia Kremlin kannoista poikkeavia historianäkemyksiä kohtaan.

Suuren isänmaallisen sodan historia on mustavalkoinen. ”Hyvän” perintöä vaalii Venäjä, joka voimauttaa kansalaisia voiton huumassa eikä uhreja tai tuhoja muistellen. Samoin unohdetaan kiusalliset yksityiskohdat kuten se, miten diktaattorit Stalin ja Adolf Hitler jakoivat Euroopan osana prosessia, joka johti toiseen maailmansotaan.

Baltit voidaan surutta leimata ”fasisteiksi”, sillä Venäjän eliittiä ei historian vääristely kiusaa. Se hankkii kiinteistöjä lännestä ja varmistaa lastensa koulutuksen englantilaisissa sisäoppilaitoksissa, mutta valta-aseman säilyttäminen vaatii sitä, että kansalaiset uskovat ”vihollisen” tai ainakin historian ”vääristelijän” vaanivan edelleen asemissa maan rajojen ulkopuolella.

Teksti Anna Kuorsalo

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.