Voitonpäivä palauttaa neuvostoajan ja Stalinin takaisin kunniaan

SK:n toimitus
Ulkomaat 9.5.2009 07:00

Toukokuun 9. päivänä vietettävästä voitonpäivästä on tullut Venäjän tärkein juhlapäivä, jonka vietto yhdistää eriarvoisuuden jakaman kansan. Juhlinnan henkeä leimaa toisen maailmansodan neuvostotulkinnan muuttuminen ”pyhäksi” historiaksi, jonka tuoreet tai kriittiset arvioinnit torjutaan vääristelynä.

punainen tori

Voitopäivän paraatia harjoitellaan Msokovan Punaisella Torilla. ( Kuva Ivan Sekretarev / AP / Lehtikuva)

Toisen maailmansodan, venäläisille suuren isänmaallisen sodan, päättymisestä tulee tänä vuonna 64 vuotta. Voitonpäivän juhlinta on palannut takaisin neuvostoajan rituaaleihin suurine sotilasparaateineen Punaisella torilla. Niillä vahvistetaan mielikuvaa siitä, miten Venäjä on edelleen vihollisten ympäröimä.

Samalla juhlintaa on taitavasti kehitetty yhdistämällä eri aikakausien symboliikkaa. Koko Venäjä koristautuu neuvostoajan punalippujen ohella mustakeltaisiin nauhoihin, jotka on otettu t aarin ajan korkeimmasta kunniamerkistä Yrjön rististä.

Mustakeltanauhat liehuvat niin veteraanien rinnuksissa kuin loistoautoissa. Muuta yhteistä sodan ja tämän päivän voittajilla ei olekaan. Keskieläke on Venäjällä pudonnut taas sadan euron tuntumaan.

Voitonpäivästä on tullut nykyisen Venäjän aate. Neuvostoaika romutti sosialismin ideat. Markkinatalouden ja demokratian ihanteet kaatuivat Boris Jeltsinin kaudella. Nyt uskotaan ”hyvän” Venäjän voittaneen ”pahan” suuressa isänmaallisessa sodassa eikä voiton kilpeä saa varjostaa pieninkään särö.

Voitto on taas Josif Stalinin ansioita, eikä tullut Stalinista huolimatta, kuten perestroikan aikana parikymmentä vuotta sitten hetken aikaa tulkittiin.

Voitonpäivän muuttuminen Venäjää yhdistäväksi aatteeksi selittää Moskovan kiukun kaikkia Baltian tai EU:n suunnasta tulevia Kremlin kannoista poikkeavia historianäkemyksiä kohtaan.

Suuren isänmaallisen sodan historia on mustavalkoinen. ”Hyvän” perintöä vaalii Venäjä, joka voimauttaa kansalaisia voiton huumassa eikä uhreja tai tuhoja muistellen. Samoin unohdetaan kiusalliset yksityiskohdat kuten se, miten diktaattorit Stalin ja Adolf Hitler jakoivat Euroopan osana prosessia, joka johti toiseen maailmansotaan.

Baltit voidaan surutta leimata ”fasisteiksi”, sillä Venäjän eliittiä ei historian vääristely kiusaa. Se hankkii kiinteistöjä lännestä ja varmistaa lastensa koulutuksen englantilaisissa sisäoppilaitoksissa, mutta valta-aseman säilyttäminen vaatii sitä, että kansalaiset uskovat ”vihollisen” tai ainakin historian ”vääristelijän” vaanivan edelleen asemissa maan rajojen ulkopuolella.

Teksti Anna Kuorsalo

Keskustelu

Erittäin hyvä analyysi. Kansa tarvitsee sankarinsa. Stalin oli toisen maailmansodan kiistaton voittaja pääasiassa USA:n varustamana. Se perustui hänen dualistiseen nerouteensa ja kykyyn pettää kaikkia osapuolia. Hän saneli myös sodan rauhanehdot, mm. Suomelle.

Nyt USA pyrkii piirittämään Venäjää Georgian, Ukrainan, Puolan ja Viron avulla. Kirgisiasta Venäjä osti heidät ulos. Viro on kuyin hiiri,joka ärsyttää kissaa venäjänkielisen väestönsä sorrolla.

Nato on USA:n työrukkanen Euroopassa ja Afganistanissa.

Voitonpäivä kyllä kieltämättä palauttaa Stalinin ja NL:n kunnian Venäjän valtioon, mutta se ei voi palauttaa niitä takaisin venäläisten mieliin, koska se kunnia ei koskaan venäläisten mielistä lähtenytkään. Vanhempien venäläisten ei tarvitse kuin vertailla neuvostoajan hyvinvointia nykyisyyteen ( itsekin olen törmännyt siihen pari kertaa ), niin kyllä ymmärtää miksi nykyinen Venäjän valtio joutuu uudelleearvioimaan suhdettaan NL.n aikaan. Toiminta suhteutetaan kuitenkin niin, että NL:n todellinen voima, kommunistien toiminta ja sosialismi, pyritään häivyttämään mahdollisimman tehokkaasti.
Lännessä ongelma on oikeastaan siinä, ettei sosialismin saavutukset ole välttämättä poistunut sen enempää itäeurooppalaisten kuin edes länsieurooppalaisten mielistä. Itse olen nähnyt tuo keskustellessa parin DDR:läisen ja yllätys yllätys erään eestiläisen kanssa. Tavallaan en yhtään ihmettele miksi Eestissä Kapo alkaa hermostua.

Näistä venäläisten pullisteluista olisi Suomessakin pikkuhiljaa aika vetää johtopäätökset. Oikeasti ystävällistä ja tasa-arvoista kumppanuutta ei synny venäläisten eväillä jättiläisen ja ympäröivien kääpiöiden välille.

Vai että ”Oikeasti ystävällistä ja tasa-arvoista kumppanuutta”. Noh Katsotaampa. Täällä pyörii kaikenkarvaisia ”karja takaisin” porukoita lietsomassa ryssäpelkoa ja uhotaan kuinka NATOon liittymisellä parannettaisiin ”puolustusta”. Eestissä poljetaan venäläisen vähemmistön oikeuksia, eikä eestiläiset itsekkään välttämättä uskalla puhua omaa hallitustaan vastaa.
Voipi olla että ongelma ei olekkaan venäläisten pullistelu vaan ongelman ydin löytyykin vilkaisemalla peiliin.

Venäläisten ikiaikainen tunne eristyneestä keskusvaltiosta ruokkii paranoiaa ympäröivää länttä kohtaan. Tuhatvuotinen Venäjä on aina ruokkinut ylemmyyden- ja alemmuudentuntojaan milloin hyökkäävällä milloin alistuvalla nationalismilla. Slaavit jopa pyysivät ruotsalaisia kuninkaikseen kun eivät kokeneet itse osaavansa maataan hallita. Nyt Putin uhoaa Eur- Aasiasta. Sen ortodoksikirkko, valtion alamainen juoksupoika, hamuaa valtaa pois ja lisää itselleen Konstantinopolilta. Kauppa on aina ollut= ulkopolitiikkaa. Tätä eivät Fennovoiman suomalaiset taustavoimat ottaneet lukuun vaan menivät kremlinistien putinistiseen ansaan. Poliittisena signaalina Hanhikivi oli kuin vahvistus Putin- Länsi paktille, jossa Putin osti ja länsi möi Suomen lähiulkomaaksi ja etupiiriksi Venäjälle. Mitä Krim, Ukraina ja Syyria edellä sitäkö Suomi perässä? Voi hyvää päivää mitä Halosen idänpolitiikan salaisista lisäpöytäkirjoista kissoja pöydille vielä nousee. Hyvä Sauli! Johdatathan Natoon, jooko, jo ensi töiksesi? Vaikka kakkoskaudella? Kiitos!